Olympiamitalisti Veikko Salmisesta tuli isä, valmentaja ja esirukoilija

Viisiottelija Laura Salminen kokee hänelle sopineen hyvin, että juuri oma isä valmentaa häntä.
– Isä on hyvä johtaja. Hän uskaltaa olla vaativa, mutta usein hän joutuu myös pidättelemään, ­etten innostu tekemään treenejä liian kovaa. Hän myös kuuntelee ja arvostaa mielipiteitäni. KUVAT: JANI LAUKKANEN

Viisiottelija Laura Salminen: – Isä on yksi elämäni tärkeimmistä ihmisistä. Hän on valmentanut minua urheilussa pikkutytöstä saakka, mutta ennen kaikkea hän on minulle rakas isä.

– En usko, että ihan heti löytyy isää ja tytärtä, jotka viettävät näin paljon aikaa yhdessä kuin me. Olemme isän kanssa huippu ”työpari”, Laura Salminen sanoo.

Salmisen perhe on asunut vuosikymmeniä Östersundomissa maaseudulla. Laura Salmisesta maaseutu oli kasvuympäristönä paras mahdollinen. Naapurustossa oli enimmäkseen poikia. Veikko Salminen muistelee huvittuneena, miten hän Riitta-vaimonsa kanssa katseli ikkunasta, kun lapset leikkivät sotaa puukiväärit käsissään, ja Laura touhusi etunenässä kova vauhti päällä.

– Laura oli lapsena herkkä ja ujo, mutta todella vahva ja nopea. Painissa hän väänsi solmuun pari vuotta vanhemmat pikkukundit, Veikko Salminen kertoo.

Mies kertoo, että kaiken liikenevän vapaa-ajan perhe vietti yhdessä urheillen ja liikkuen.

– Isä hoiti myös iäkästä ja sairasta äitiään. Siksi hän teki kymmenen vuotta puolikasta päivää töissä ja toisen puolikkaan hoiti mummoa. Tämä vaati joustoa kaikilta. Minä ja veljenikin jouduimme usein odottelemaan kyytejä treeneistä, koska perheessämme oli vain yksi auto, Laura lisää.

Rakkaus urheiluun tuli isänperintönä

Veikko Salminen kertoo, että hän sai rakkauden urheiluun isänperintönä. Niinpä pojan kaikki vapaa-aika meni urheillessa. Vain yhdeksänvuotiaana hänet palkittiin Helsingin Työväen Uimarien parhaiten kehittyvänä uimarina. Vapaauintiviesteissä Salminen voitti 1960-luvulla ensimmäiset aikuisten Suomen mestaruutensa.

Kuka pystyy hallitsemaan viisiottelun, on voittaja, voitti hän tai ei kisoissa.

16-vuotiaana hän tapasi Melbournen olympiakisojen nykyaikaisen 5-ottelun pronssimitalisti Wäinö Korhosen. Tämä pyysi nuorta miestä harjoittelemaan viisiottelua. Laji vei Veikko Salmisen lopulta myös hevosen selkään. Vain lyhyen harjoittelujakson jälkeen Salminen osallistui Moskovassa ensimmäisiin viisiottelu-kisoihinsa. Kisoissa hevoset arvotaan, ja viisiottelijalla on kaksikymmentä minuuttia aikaa tutustua hevoseen.

– Sain Moskovassa 40 pistettä ratsastusosuudesta, kun venäläinen hevonen vei mua pitkin aroja. Maksimimäärä olisi ollut 1100 pistettä, Salminen muistelee värikästä uraansa.

Kova harjoittelu tuotti lopulta tuloksia. Salmisen uran huipentuma oli viisiottelun joukkuepronssi Münchenin olympialaisista vuonna 1972. Viisiottelu on erityisen haavoittuva laji, sillä se vaatii erittäin laaja-alaista osaamista.

– Kuka pystyy hallitsemaan viisiottelun, on voittaja, voitti hän tai ei kisoissa, Salminen vakuuttaa.

Henkinen etsintä vei taivastielle

Veikko Salminen toteaa, että tehokas ja monipuolinen urheilu-ura vaati veronsa. Perheen perustaminen lykkääntyi nelikymppiseksi. Miehen elämä mullistui tuolloin toisellakin tavalla. Työuransa palomiehenä tehnyt Salminen tuli uskoon vuonna 1981. Tapahtumapaikkana oli Helsingin lentoaseman palokunnan sivuasema.

Mikä viisiottelu?

Nykyaikaisen viisiottelun lajit ovat miekkailu, uinti, esteratsastus sekä uudistuksen kokeneena yhdistetty laserammunta ja maastojuoksu. Lajin keksi olympialiikkeen ”isä” paroni Pierre de Coubertin. Hänen ehdotuksestaan viisiottelu tuli mukaan olympiakisoihin Tukholmassa vuonna 1912.

Laura ja Veikko Salminen

Veikko Salminen on kilpauransa päättänyt nykyaikainen viisiottelija, uimari, miekkailija ja olympiamitalisti. Laura Salminen ja hänen isoveljensä Ismo ovat lajin moninkertaisia Suomen ja Pohjoismaiden mestareita. Lauralla on hallussaan myös lajin nuorten Euroopan mestaruus vuodelta 2003. Mexicon Maailmanmestaruuskisoissa viime syyskuussa Laura ylsi viisiottelussa 15. sijalle liki 70 naisen joukosta.

– Työvuorossa sattui olemaan lähetyssaarnaajan poika Sakari Manninen, joka teki siviilipalvelustaan palokunnassa. Sakke kysyi minulta, että haluaisinko antaa elämäni Jeesukselle Kristukselle.

Mies myöntää, että oli jo aiemmin etsinyt elämäänsä jotain aitoa. Hän oli onnellisesti naimissakin, mutta sisäistä rauhattomuutta sekään ei vienyt. Henkinen etsintä johti Salmisen muun muassa joogatunneille. Jooga ja mietiskely eivät kuitenkaan tuntuneet johtavan mihinkään.

– Otin Saken tarjouksen vastaan aika mutkattomasti. Pyysin, että Jeesus alkaisi ohjata elämääni, kuten parhaimmaksi näkee. Kerroin duunikavereillenikin, että olin antanut elämäni Jeesukselle Kristukselle, ja että kuljen nyt taivastietä, Salminen kertoo.

Lopulta jotkut työkavereistakin kiinnostuivat Jeesuksesta ja moni heistä tuli uskoon. Kun Veikko Salminen oppi tuntemaan Jeesuksen henkilökohtaisesti, hän alkoi toivoa samaa Riitta-vaimolleen. Niin sitten tapahtuikin yhdessä herätyskokouksessa.

– Saarnaaja puhui siitä, että Jeesuksen rinnalla kaikki muu on lopulta roskaa. Vain Jeesus Kristus antaa synnit anteeksi ja rauhan. Riitta nousi ylös itkien, ja hänen puolestaan rukoiltiin, Veikko kertoo.

Kun perheeseen syntyivät Ismo ja Laura, vanhemmat rukoilivat, että lapset voitaisiin hoitaa kotona.

– Pyysin Herralta, että meillä riittäisi ruokaa ja naftaa. Aina me maksettiin myös kymmenykset, enkä ole kokenut, että meillä olisi ollut koskaan puutetta mistään, Veikko Salminen todistaa.

Vahva isäsuhde tukee ja rohkaisee

Kuva: Jani Laukkanen

Veikko Salmisen mielestä parasta isyydessä on nähdä, miten taivaan Isän johtama elämä toimii viimeistä piirtoa myöten lastenkin elämässä.

– Se tuo valtavasti iloa meidän vanhempienkin elämään. Olen todella onnellinen nyt jo aikuisista lapsistani, Salminen todistaa.

Laura Salminen pohdiskelee vahvan isäsuhteensa vaikutuksia. Hän on kohdannut oman isän kanssa kaikki mahdolliset tunneskaalat elämässä ja urheilussa.

– Ne on ollut turvallista kohdata ihmisen kanssa, joka on tukenut, rohkaissut ja luonut uskoa silloinkin, kun on ollut vaikeita hetkiä. Myös ilo yhdessä koetusta on ollut moninkertainen, hän summaa.

Entä miten henkilökohtainen isäsuhde vaikuttaa uskon­elämään? Onko helpompi uskoa Jumalaan, jos on hyvä suhde omaan isään?

– Kyllähän me opimme läheisiltä ihmisiltä paljon, halusimme tai emme. On hyvä muistaa, että maailman paraskin isä kykenee heijastelemaan kuitenkin vain hivenen siitä rakkaudesta, jolla taivaan Isä meitä rakastaa. Silti isällä on tärkeä rooli opettaa lapsia tuntemaan taivaan Isää, jonka rakkaus on täydellistä ja ehdotonta, Laura Salminen sanoittaa.

Jumala tahtoo varustaa isät viisaudella

Veikko Salminen kertoo kasvaneensa rakastavassa kodissa. Hänen vanhempansa luulivat jäävänsä lapsettomiksi. Sitten Veikko syntyi vuonna 1945.

Veikolle itselleen isyys on ollut luontevaa. Avain tähän on hänen mielestään lasten kanssa yhdessä vietetty aika.

Usko Jeesukseen ja Jumalan sanaan on ollut mulle kaikki kaikessa. Ilosanoma toimii kaikkialla maailmassa, missä se otetaan vastaan.

– Nuorille isille sanoisin, että ette tule koskaan katumaan, jos nyt annatte lapsillenne aikaa ja opettelette tuntemaan heidät. Isyys muuttuu tällä tavoin helpommaksi, ja lasten itsetunto kasvaa isän läsnäolossa.

Salminen kokee, että Jumala antaa isillekin kaiken tarvittavan viisauden.

– Usko Jeesukseen ja Jumalan sanaan on ollut mulle kaikki kaikessa. Ilosanoma toimii kaikkialla maailmassa, missä se otetaan vastaan, hän vakuuttaa.

Veikko Salminen uskoo, että tämän päivän kasvattajia haastaa eniten ”tämän maailman roska”, mitä nuorille on tarjolla, kuten päihteet, ja kulttuuri, joka rikkoo kaiken hyvän ja kauniin.

– Jos nuoret eivät paremmasta tiedä, houkutukset kasvavat liian suuriksi monille. Tämä haastaa tietysti myös vanhempia.

Elämän sykettä ja iloa

Laura Salminen kokee, että urheilu on edelleen hänen elämänsä kutsumus. Hänen seuraava iso tavoitteensa on osallistuminen Tokion olympialaisiin vuonna 2020. Sitä ennen alkavat karsintakilpailut. Lapsuudenkoti toimii nyt harjoituskeskuksena ja kolmet treenit päivässä rytmittävät arkea. Huipputuloksiin pyritään yhdistelemällä sopiva määrä harjoittelua, lepoa ja monipuolista ravintoa.

– Sunnuntain lepään. Silloin käyn seurakunnassa, missä meillä on kiva nuorten aikuisten porukka, Laura kertoo.

Hän korostaa, että heidän perheessään lapsia ei koskaan ”prässätty” uskoon.

– Meillä oli kyllä tapana joka aamu lukea ääneen Raamattua ja siunata Laura ja isoveli, kun ne lähti skoleen, Veikko Salminen kertoo.

Salmiset kävivät seurakunnassa aina sunnuntaisin.

– Lapsetkin varmasti näkivät, että uskossa on aitoa elämän sykettä ja iloa, niin kuin siinä onkin, Veikko-isä toteaa.

Jumala ”lukee” luotujaan oikein

Laura Salminen on kiitollinen vanhempiensa antamasta tuesta urheilu-uralla. Veikko-isällä on ollut näkyvä rooli valmentajana, mutta Riitta-äidin huolenpitokin on ollut korvaamatonta. Silti Laura kutsuu parhaaksi valmentajakseen Jumalaa.

– Jumala on Isä, joka tietää aivan kaiken. Häneltä me isänkin kanssa usein rukoilemme viisautta harjoitusohjelmiini. Luojamme tuntee keuhkojen, sydämen ja verenkiertoelimistömme kestokyvyn. Ei me urheilijatkaan aina osata lukea oikein kehomme signaaleja. Siksi voimme pyytää apua kaikkeen häneltä, joka meidät teki, Laura kertoo.

Piditkö lukemastasi? Saat lisää mielenkiintoisia juttuja, kun tilaat Uuden Tien klikkaamalla alla olevaa kuvaa. Jaa artikkeli myös sosiaalisessa mediassa!