Nopean naimisiinmenon paineessa

Avioliittotyöntekijä Tanja Kallio pohtii nuorten parien kompastuskiviä.

RGB_Tanja-Kallio_Susanna-Sarimaa
Tanja Kallio iloitsee siitä, että monet nuoret parit hakevat apua ja tukea liittoonsa – ja jo ennen kriisiä. Hän korostaakin, ettei koskaan ole liian aikaista tulla avioparityöhön mukaan. Kuva: Susanna Sarimaa

 

Avioliittotyöntekijä Tanja Kallio pohtii nuorten parien kompastuskiviä.

Sitoutumisen puute. Se tulee Tanja Kalliolle ensimmäisenä mieleen, kun hän miettii syitä alle 30-vuotiaiden uskovaisten parien avioeroihin. Sitoutumattomuus voi näkyä muutenkin elämässä, vaikkapa siinä, ottaako seurakunnassa tehtäviä hoidettavakseen.

– Asioita tehdään sen aikaa, kun huvittaa, ja sitten lopetetaan, Parempi avioliitto -yhdistyksessä projektikoordinaattorina työskentelevä Kallio toteaa.

Hänen vanhempansa ovat noin seitsemänkymppisiä. He edustavat sukupolvea, joka arvosti sitoutumista. Mutta ei ennen ollut pelkästään paremmin. Velvollisuuden-tunnossa saatettiin kelpuuttaa tyydyttävä avioliitto. Nykyajan nuoret ovat oikeassa vaatiessaan hyvää liittoa. Kallio kuitenkin korostaa, ettei sitä saavuteta sillä, että puoliso on tarpeiden täyttäjä.

– Toinen ihminen ei pysty tekemään minua onnelliseksi. Siitä jokaisella on oma vastuu. Avioliitto vaatii työtä ja uhrautuvuutta. Vaikka nykyään­ ei olekaan suosittua olla miettimättä, mitä minä tästä hyödyn.

Liian pelottava mörkö

Tunnetusti uskovaiset seurustelevat lyhyesti. Kun vauhdilla avioitunut pari eroaa, herää kysymys, tunsivatko he toisiaan tarpeeksi sanoessaan ”tahdon”? Ehkä eivät. Mutta vuosien seurustelu Raamatun arvojen mukaan voi olla kärsimystie. Tosi rakkaus odottaa, mutta odottaako vuotta–paria kauempaa?

Tanja Kallio uskoo, että seksin säästäminen avioliittoon on aina haaste. Mutta sillä, että päästään sänkyyn, ei selviä, sovitaanko yhteen. Siksi hän alleviivaa tutustumisen tärkeyttä.

– Olisi hyvä tehdä paljon asioita, eikä olla koko ajan kahdestaan. Tekeminen myös tutustuttaa meitä toisiimme. Kannattaa keskustella unelmista, toiveista, arvoista, mitä ajattelee perheestä ja niin edelleen.

– On tärkeää olla rehellinen eikä elää liikaa haavekuvissa. Ettei mene naimisiin naimisiinmenon takia, vaan oikeasti ihmisen kanssa, jonka kanssa haluaa mennä. Jos ajattelee, että nämä asiat muuttuvat toisessa myöhemmin, se ei ole kauhean todennäköistä.

Suurin osa ei-uskovista ei kävele kirkon alttarille ennen kuin on asuttu yhdessä. Uskovat taas yleensä toimivat päinvastoin – osin siksi, että saman katon alla viimeistään ajaudutaan samaan sänkyyn. Kallion mielestä toiseen tutustuminen ei vaadi yhteistä kotia. Hän itse meni naimisiin suoraan lapsuuden kodista. Ja joka tapauksessa seurusteluaikana jää vaille täyttä varmuutta siitä, sopiiko kumppani itselle. Kalliolla on takana 24 aviovuotta, ja yhä puolisosta oppii uusia asioita.

Toinen ihminen ei pysty tekemään minua onnelliseksi. Siitä jokaisella on oma vastuu.

– Avioliitto on tahdon päätös. Silloin myös sitoudun tutustumaan puolisooni entistä paremmin.

Vaikka tahtoisi seurustella kiireettömästi, esi­aviollinen seksi voi olla liian pelottava mörkö. Seurakunnan tai vanhempien opetus on saanut sen kuulostamaan pahemmalta synniltä kuin muut synnit. Tanja Kallio harmittelee tällaisia tapauksia ja korostaa, että kaikki synnit saa anteeksi. Samalla hän kehottaa kuitenkin suhtautumaan asiaan vakavasti.

– Seksi on asia, joka sitoo kaksi ihmistä voimakkaasti toisiinsa. Raamattu sanoo, että he tulevat yhdeksi lihaksi.

Ikä ei sanele onnistumista

Monet uskovat parit menevät keskivertoa nuorempana naimisiin. Aiheuttaako se hankaluuksia avioliitossa? Tanja Kallion mukaan monilla on identiteetin rakentuminen vielä kesken. Jos on esimerkiksi heikko itsetunto, niin kuin hän myöntää itsellään olleen, puolisosta saatetaan etsiä sen rakentajaa. Tämä on liian suuri tehtävä toiselle.

– Kaikista lähtökohdista voi kuitenkin onnistua, hän rohkaisee.

Kallio myös huomauttaa, että vaikka kumppani vaikuttaisi kolmekymppisenä eri ihmiseltä kuin kaksikymppisenä, se ei aina pidä kutiansa. Puolisoilla voi olla vain eri vaiheet suhteessa.

– Voi olla, että ihastuu alussa toisen erilaisiin piirteisiin ja myöhemmin ne voivat ärsyttää. Ja sitten tulee ajatus, ettei tästä tulekaan mitään, olemme liian erilaisia. Se on kohta, jossa pitäisi olla paljon opetusta ja tukea nuorille pareille. Tämä on normaali vaihe avioliitossa, eikä ratkaisu ole ero.

Yksi tuen muoto on esimerkiksi rinnalla kulkeva tukipari, joita Parempi avioliitto ry tarjoaa.

Erilliset ihmiset, silti yksi

Ympäristön mallillakin on väkisin vaikutusta. Esimerkiksi julkkikset antavat usein ymmärtää, että ero on helppoa ja sen jälkeen tuntuu suorastaan hyvältä. Väestöliiton mukaan on myös tutkittu, että ne, joilla on eronnut ystävä, ottavat eron 147 prosenttia suuremmalla todennäköisyydellä kuin ne, joiden ystävät ovat onnellisesti naimisissa.

– Jos mallit avioliiton hoitamiseen ovat heikot, tarvitsee tehdä enemmän töitä, Tanja Kallio painottaa.

Avioliiton syvä merkitys kannattaa pitää mielessä. Kallion mielestä avioliiton kuuluu olla turvallinen satama puolisolle ja lapsille ja samalla haastaa kehittymään.

– Raamatussa puhutaan siitä, että ollaan yksi liha. Tärkeää on sen löytäminen, että kaksi ihmistä saavat olla erilliset ihmiset ja silti ovat yksi.