Neuvolassa

Istun pomppivan auton kyydissä ja yritän kiinnittää huomioni kauniisiin vuorijonoihin. En halua enää katsoa suoraan sivulle, koska aivan auton vierestä alkaa jyrkkä pudotus vuoren rinnettä alas. Olemme matkalla kyläklinikalle, jossa teemme lapsille neuvolatarkastuksia täkäläiseen tapaan. Viime yönä on satanut paljon ja autonkuljettajamme yrittää väistellä pahimpia mutalammikoita. Upottavaa, punaista mutaa on kaikkialla ja tie on niin kapea, että lammikoiden väistäminen on mahdotonta. Auton takarengas juuttuu syvälle mutaan. Suljemme ikkunat, ettei kura lennä sisälle autoon, kun autoa yritetään saada irti kuopasta. Lopulta auto lähtee liikkeelle, ja pian pääsemme perille. Muutaman kilometrin matkaan on kulunut aikaa lähes tunti.

Perillä meitä on vastassa iso joukko lapsia ja aikuisia. Lapset tarvitsevat kipeästi rokotuksia, koska edellisestä käynnistämme on pitkä aika ja erilaiset epidemiat ovat yleisiä tässä maassa. Pystytämme pienen katoksen, jossa otamme lapset vastaan. Kaksi hoitajaa tekee terveystarkastuksen, jonka jälkeen minä annan kullekin lapselle määrätyt rokotukset ja lääkkeet.

Kello lähestyy puoltapäivää ja tähyilemme taivaalle nähdäksemme onko sadepilviä näkyvissä. Meidän on selvittävä kylästä takaisin ennen sateita, koska sateen alettua tie on hetkessä lähes ajokelvoton. Usein sadekaudella saamme iltapäivisin sateita, mutta nyt taivas näyttää kirkkaalta ja päätämme ottaa kaikki lapset vastaan.

Lapset tarvitsevat kipeästi rokotuksia, koska edellisestä käynnistämme on pitkä aika ja erilaiset epidemiat ovat yleisiä tässä maassa.

Jossain vaiheessa kuulen työkaverini kutsuvan minua. Yritän kysyä mitä asiaa hänellä on, mutta hän ei kuule minua. Menen hänen luokseen ja huomaan, että hän kutsuikin lasta, jonka nimi on Kaisa. Miten ihmeessä täällä, Papua-Uuden-Guinean vuorten keskellä, voi olla lapsi nimeltä Kaisa? Harmittaa, etten kiireen keskellä tullut kysyneeksi vanhemmilta nimen tarinaa, enkä tajunnut ottaa kuvaa kaimani kanssa.

Lopulta jonossa olevat lapset loppuvat. Palaamme takaisin Ukarumpaan väsyneinä, mutta tyytyväisinä. Ehdimme ennen sadetta. Jätämme kylässä tapaamamme lapset ja vanhemmat rukouksiimme.

Piditkö artikkelista? Saat lisää mielenkiintoisia juttuja tilaamalla Uuden Tien verkkolehden tästä. Jaa artikkeli myös sosiaalisessa mediassa.

Tutustu myös visioomme alla olevan videon kautta: