Yuval Noah Harari on ponnahtanut maailman tietoisuuteen erityisesti kirjoillaan Homo sapiens, ihmisen lyhyt historia (2011, suomennettu 2016, Bazar Kustannus) ja Homo Deus, huomisen lyhyt historia (2015, suomennettu 2017, Bazar Kustannus). Kansainvälisesti kirjoja on myyty yli 15 miljoonaa, ja molemmat löytyivät vielä viime joulukuussa Suomen myydyimmät pokkarit -listan kahdelta kärkisijalta. Homo sapiensin kohdalla se on aika hyvin, olihan kirja julkaistu jo kaksi vuotta aiemmin.

Aikamme muotiajattelijaksi kutsutulla on vientiä ja häneltä kysytään kantaa niin metoo-kampanjaan kuin ilmastonmuutokseen. Mutta mitä Harari itse nostaa esiin suosikkikirjoissaan?

Homo Sapiens -teoksessa historian professori tarttuu mahdottomalta tuntuvaan tehtävään koettaessaan ladata yksien kansien väliin koko ihmiskunnan historian. Homo Deus -kirja puolestaan kuljettaa tutkimaan ihmiskunnan mahdollista tulevaisuutta.

Ihmiskunnan menestyksen salaisuus?

Yuval Noah Hararin kirjoissa ihminen esitellään muut apinalajit voittaneena kädellisenä, joka levisi mantereelta toiselle ja ajoi tuhansia eläinlajeja sukupuuttoon. Maatalouden keksiminen 10 000 vuotta sitten on Hararin mukaan yksi pahimpia onnettomuuksia ihmiskunnalle.

Kohotitko kulmiasi?

Harari nimittäin näkee, että vapaudesta nauttineiden metsästäjä-keräilijäyhteisöjen muuttuminen isommiksi maataloutta harjoittaviksi populaatioiksi merkitsi muille eläinlajeille elintilan pienenemistä ja ihmisille raatamista aamusta iltaan, yksipuolisempaan ruokavalioon siirtymistä, tartuntatautien leviämistä ja kasvavaa lapsikuolleisuutta. Ja kun maatalousyhteisöt olivat isompia kuin metsästäjä-keräilijöiden ryhmät, tarvittiin jotain, mikä sitoi populaation yhteen ja mahdollisti yhteistyön. Näin Hararin mukaan ihmiset keksivät uskonnot ja jumalat.

”Solmiakseen tarvittavia sosiaalisia siteitä ihmiset keksivät tarinoita kaikkivaltiaasta jumalasta, isänmaasta ja osakeyhtiöistä.” Hararin mukaan ihmiskunnan menestyksen salaisuus onkin kyky kuvitella olemattomia. Näitä olemattomia ovat hänen mukaansa uskontojen ja moraalin lisäksi vaikkapa raha, ihmisoikeudet ja tasa-arvo.

Miten sitten näin perustavia humanistisia arvoja vastaan haraavat kirjat ovat nousseet niin valtavan suosituiksi? Syynä on Hararin taito kertoa tarinoita. Hän kiittääkin kirjansa esipuheessa Diego Olsteinia, joka ”innoitti hänet kirjoittamaan tarinan”.

Ota taskulamppu ja kurkkaa sängyn alle

– Ihminen on lähempänä simpanssia kuin vaikkapa banaania tai kalaa, mutta tekeekö tämä ihmisestä pelkän apinan? kysyy Otto Pellinen, tietojenkäsittelytieteitä opiskellut yrittäjä ja vastaa: ei tee. Ihminen on aivan oma lukunsa.

Hänen mukaansa Hararin kirjoissa on pinnallisesti älyllisiä argumentteja, mutta kun kuorta vähän rapsuttaa, paljastuu kehäpäättelyä ja vihaisen retoriikan temppuja.

Jos Harari mainitseekin, että luonnontieteet kehitettiin keskiajan Euroopassa, hän osaa kyllä taivastella, miten tämä oli mahdollista keskellä maailman suvaitsemattominta kulttuuria, joka ”piti jokaista kissoista pitävää iäkästä naista noitana ja aloitti kerran kuussa uuden uskonsodan.”

Otto Pellisen mielestä historiaan perehtymättömän on toisinaan vaikea tietää, milloin Harari on tosissaan ja milloin vain piikittelee tai bluffaa.

Usein hän maalailee uskontoja isolla pensselillä eikä kiinnitä huomiota uskontojen välisiin eroavaisuuksiin. Jos jokin pätee yhteen uskonnolliseen traditioon, Harari tekee tästä päätelmiä myös koskien jotain toista uskontoa. Hän esimerkiksi kuvailee Gilgamesin vedenpaisumustarinaa, ja päättelee että Raamatussakin Jumala tarvitsee ihmisten uhreja.

– Harari väittää, että Gilgamesh-eepoksessa jumalat olivat nälkiintyä järjiltään luultuaan menettäneensä ihmisten uhrit. Minulla sattui olemaan Glilgamesh-eepos yöpöydällä ja tarkastin asian eikä siellä ole mitään tällaista. Harari opettaa maailmanhistoriaan yliopistossa, ja luulisi, että hänellä olisi historian faktat hallussa.

Pellisen mukaan ongelmallisempaa on, että Harari toistaa useasti kumottua väitettä, että keskiajalla Euroopassa olisi uskottu yleisesti, että maa on litteä.

– Jos hän ei saa faktoja kuntoon edes omalla alallaan, niin miksi hänen väitteisiinsä olisi luotettava muilla aloilla?

Pellinen näkeekin retoriikan tavoitteena psykologisten epäilysten siementen kylvämisen vahvoja karikatyyreja rakentamalla. Epäilysten yllättäessä kannattaa lähteä selvittelemään faktoja.

– Mörköä sängyn alla ei kannata paeta peiton alle, vaan pitää ottaa taskulamppu käteen ja katsoa mitä siellä sängyn alla on.

Näe suuri kuva

Myös Santeri Marjokorpi, Perusta-lehden päätoimittaja, on tutustunut Hararin kirjoihin.

– Hän on lahjakas kirjoittaja, jonka teoksissa vilisee nerokkaita yksityiskohtia. Jos niihin uppoutuu, voi suuri kuva jäädä huomaamatta.

Sen sijaan, että lähtisi vastaamaan Hararin yksittäisiin väitteisiin, Marjokorpi kiinnittää huomiota taustalla vaikuttavaan maailmankuvaan. Hararin ajattelussa kaikki, mitä ei voi selittää evoluutiolla tai biologialla on epäluonnollista ja syntynyt kulttuuristen normien vuoksi.

– Tämä purkaa koko Hararin maailmankuvan. Hänelle kaikki on materiaa ja ainetta. Sen ulkopuolella on vain fiktiota. Maailmankuva on siis hyvin naturalistinen ja materialistinen. Ongelmana on, ettei Harari esitä perusteita tälle. Materian ylivertaisuus on lähtöoletus, Marjokorpi huomauttaa.

Onkin luontevaa, että jos luonnontieteet eivät voi havaita Jumalaa, häntä ei Hararin mukaan ole olemassa. Santeri Marjokorpea Hararin kuvaus monoteistisista uskonnoista ei vakuuta.

– Hän vain toteaa ihmisen keksineen jumalan, mutta tätä ei perustella millään. Muutenkin uskontoa käsitellään pelkistäen.

Marjokorpi näkee Homo sapiens -kirjan hyökkäyksenä kristillistä maail­mankuvaa vastaan ja Homo Deus -kirjan kristillistä eskatologiaa, eli oppia viimeisistä ajoista, kohtaan. Hararin versiossa ihminen ratkaisee kaikki ongelmat ja löytää kuolemattomuuden.

– Tämä tulee lähelle yli-ihmistä Nietzchen ajattelussa. Sillä, että ihminen on kadottanut ymmärryksen omasta luotuisuudestaan, on aina ollut vakavia seurauksia.

Jumalan mukana ihmisyys lentää romukoppaan

Kirjoissa ihmisyys puretaan olemattomiin, sillä naturalistisessa maailmankuvassa ihminen ei voi erota muista eläimistä. Erityisesti sielun kuolemattomuus on Hararille asia, joka joutaa romukoppaan.

– Ihmisyys on riisuttava, että päästään eroon monoteismista. Mutta jos ihminen on erityinen, tarvitaan Jumala, Otto Pellinen näkee.

– Länsimainen humanismi on kristinuskon pikkuveli. Humanismi lainasi kristinuskosta ehdottoman ihmisarvon, ja se on tuonut ihmiskunnan tänne saakka. Mutta nyt ihmisarvo ei enää sovikaan evoluution narratiiviin, hän jatkaa.

Santeri Marjokorpi on huomannut, että Harari kompastelee ajattelussaan. Yhtäällä Harari esimerkiksi toteaa moraalin olevan vain fiktiivistä, mutta toisaalta hän tuomitsee jyrkästi teollisen maatalouden. Jonkinlainen moraali näyttäisi kuitenkin olevan olemassa.

– Kaikille yhteisten moraalilakien olemassaolo ikään kuin kummittelee taustalla.

Homo Deus -kirjassa Harari esittelee oman tulevaisuuden utopiansa. Hän näkee nykyihmisen algoritmina, joka aikanaan mahdollisesti sulautuu koneiden kanssa.

Todellinen Homo Deus

Yuval Noah Hararin maalaama tarina ihmiskunnan historiasta ja tulevaisuudesta jää ontoksi.

”Sikäli kuin tiedämme, elämällä ei ole puhtaasti tieteellisestä näkökulmasta minkäänlaista merkitystä. Ihmiset ovat tulos sokeasta evoluutiosta, jolla ei ole päämäärää eikä tarkoitusta. Ihmisten teot eivät ole osa jumalallista kosmista suunnitemaa, ja jos maapallo huomisaamuna räjähtäisi, maailman kaikkeus jatkaisi todennäköisesti olemassaoloaan entiseen tapaan.”

Harari syyttää kirjoissaan ihmisiä tarinoiden keksimisestä, mutta samalla hän itse maalaa suuren tarinan. Se paljastuu ristiriitaiseksi ja tietoisesti poleemiseksi kokoelmaksi näkemyksiä, jotka ensin riisuvat ihmisen eläimeksi niin, että jäljelle jää vain hormonit, solut, vietit ja algoritmit.

Tulevaisuuden ihminen kuitenkin kehittyy ei-kuolevaiseksi jumalihmiseksi, joka kykenee itse ratkaisemaan kaikki ongelmat. Kehityksessä Harari tunnistaa myös katastrofin ainekset.

– On ollut yksi todellinen ”Homo Deus”, jumalihminen. Raamatun kuvaus Jeesuksesta on hyvin erilainen kuin Hararin utopistinen näkemys ihmisestä, joka pelastaa itse itsensä. Kannattaakin verrata Jeesusta ja Hararin Homo Deusta keskenään, Santeri Marjokorpi huomauttaa.

Niinpä. On toinenkin suuri kertomus, jonka kuvaus ihmisen paikasta maailmankaikkeudesta on täynnä elämän tarkoitusta ja toivoa tulevaisuudesta. Tuossa kertomuksessa ihminen ei ole kaiken keskus, vaan elämän lähde on kolmiyhteinen Jumala. Kumpaa kertomusta uskot?