Mongolian evankelis-luterilaisen kirkon presidentti Purevdorz ”Puze” Zamsran: ”Sanoma Jeesuksesta Kristuksesta on antanut minulle uuden toivon ja tulevaisuuden”
Purevdorz ”Puze” Zamsran kasvoi kommunistisessa Mongoliassa.
– Isoäitinikin teroitti minulle, että pärjään, kunhan en puhu uskonnosta ja politiikasta. Kun kommunismi romahti, menetin toivoni, hän kertoo.
KUVA: VIRPI KURVINEN
Purevdorz ”Puze” Zamsran kasvoi kommunistisessa Mongoliassa.
– Isoäitinikin teroitti minulle, että pärjään, kunhan en puhu uskonnosta ja politiikasta. Kun kommunismi romahti, menetin toivoni, hän kertoo.
PUREVDORZ ”PUZE” ZAMSRAN
– Mongolian evankelis-luterilaisen kirkon presidentti ja Ulaanbaatarin Bajariin medee -seurakunnan paimen.
– Vaimo Amaraa, neljä aikuista lasta ja kolme lastenlasta.
– Johtaa perheitä tukevaa kristillistä kansalaisjärjestöä, jossa hän kouluttaa nuoria ja antaa neuvontaa aviopareille.
– Tekeillä teologian väitöskirjaopinnot sekä USA:ssa että Mongoliassa.
Kun maa avautui evankeliumille 1990-luvun alussa, Puze oli ensimmäisten joukossa ottamassa ilosanoman vastaan. Vuonna 1991 hän osallistui ystäviensä kanssa brittilähetin evankelioimiskokoukseen.
– Lähetti puhui mongoliaa tavalla, josta emme ymmärtäneet mitään. Seuraavana sunnuntaina lähdin mukaan uuteen kokoukseen. Taaskaan en ymmärtänyt mitään puheesta, mutta saimme mongoliankieliset Uudet testamentit ja aloimme lukea niitä.
Jeesuksen elämäntarina oli uskomaton. Puze toivoi sen olevan totta. Parissa kuukaudessa hän oli valmis tunnustamaan syntinsä ja hyväksymään Kristuksen elämäänsä. Maaliskuussa 1992 ensimmäiset kristityt eli 20-henkinen ryhmä oli kastettu. Kesällä kastettujen joukko lähti evankelioimaan maaseudulle.
– Sanoma Jeesuksesta Kristuksesta on antanut minulle uuden toivon ja tulevaisuuden, hän todistaa.
”Raamattu on ihmeellinen”
Puzelle erityisen rakkaita raamatunkirjoja ovat Paavalin kirje roomalaisille ja galatalaisille.
– Emme tietäisi kristinuskosta paljoakaan ilman Paavalia. Hänen opetuksensa vei meidät vapauteen pakanuudesta. Paavali on opettanut minullekin, mitä on tulla kristityksi ja elää uskossa.
Puze mainitsee, että hapuilevan seurakuntaelämän kannalta Paavalin ensimmäinen kirje korinttolaisille on ollut ratkaisevan tärkeä. Se opettaa, miten kirkon tulee elää.
– Raamattu on ihmeellinen. Se opettaa meille, mitä on anteeksianto. Me luemme sitä ja Jumalan Henki tekee sen meille ymmärrettäväksi.
Muusikosta evankelistaksi ja pastoriksi
Puze on klassisen musiikin ammattilainen. Hän luopui palkkatyöstään muusikkona, kun seurakunta tarvitsi hänen työpanostaan.
– Luovuin säännöllisestä palkasta, koska Jumala antoi uuden tehtävän. Minusta tuli evankelista ja myöhemmin pastori. Olen kuitenkin säveltänyt musiikkia ja hengellisiä lauluja.
Puze kertoo, että Mongolian kristityillä on jo neljä laulukirjaa, joista ensimmäinen syntyi vuonna 1998 maallisen puutteen keskellä. 1990-luvun alun elämä Mongoliassa oli kovaa, kaikesta oli pulaa, ja käytössä oli säännöstelykortit. Vankiloissa ihmisiä kuoli jopa nälkään. Puzen mukaan vuoteen 2000 mennessä ainakin 10 000 ihmistä otti Jeesuksen vastaan.
Mongolian kristityt tarvitsevat
hengellistä johtajuutta ja hyvää raamattuopetusta
Mongolian evankelis-luterilaisen kirkon presidentti Purevdorz ”Puze” Zamsran kävi tammikuussa Suomessa kertomassa maansa hengellisestä tilanteesta ja neuvottelemassa yhteistyöstä Lähetysyhdistys Kylväjän kanssa. Mongolian evankelis-luterilainen kirkko perustettiin kaksi vuotta sitten. Kirkon juuret ovat osittain suomalaislähtöiset. Istutustyössä oli mukana Lähetysyhdistys Kylväjä, jonka lähetit Marja-Kaarina ja Pentti Marttila sekä heidän lapsensa tulivat maahan vuonna 1997.
Luterilaiset vähemmistössä
Maan kristittyjen määrästä ei ole tarkkaa, tilastoitua tietoa. Arviot vaihtelevat 40 000–80 000 välillä. Luterilaiset ovat kuitenkin selkeä vähemmistö, sillä kirkossa on noin 800 jäsentä. Sitä palvelee kolme pastoria.
MONGOLIAN EVANKELIS-LUTERILAINEN KIRKKO PERUSTETTIIN USKONPUHDISTUKSEN PÄIVÄNÄ 31. LOKAKUUTA 2017.
Seurakunnissa, joissa ei ole omaa pastoria, toimintaa johtaa seurakunnan vanhin. Luterilaisella kirkolla on viisi raamattukoululaista; heistä tulee pappeja ja opettajia. Kirkon suurin haaste onkin pula johtajista. Tämä koskee kaikkia kristillisiä kirkkoja Mongoliassa.
– Tarvitsemme hyvää Raamatun opetusta: Kristittyjen täytyy oppia elämään kristittyinä. Heidän täytyy oppia, mitä Raamattu sanoo muun muassa ihmisestä, synnistä, armosta ja pelastuksesta, Puze listaa.
Miksi ja miten Puze itse halusi liittyä luterilaisen kirkon jäseneksi?
– Kristittynä kasvoin aluksi reformoidun teologian parissa. Tutustuessani luterilaisuuteen, ymmärsin, että pelastus on Jumalan armoa ja ilmainen lahja. Sain sisäisen ilon ja vapauden. Rakastan myös sakramentteja, hän sanoo.
Maailma unohti, Jumala ei
Puze kertoo kohdanneensa suomalaisia kristittyjä, jotka ovat kertoneet rukoilleensa Mongolian puolesta jo vuosikymmenten ajan. Hän kokee, että 1990-luvulla alkanut herätys oli tuon esirukouksen hedelmää. Puze mainitsee, että mongolialaisen valloittajakuningas Tšingis-kaanin pojanpojan kerrotaan pyytäneen 1200-luvulla katolista kirkkoa lähettämään Mongoliaan sata lähetystyöntekijää. Tiettävästi kukaan ei kuitenkaan tullut maahan.
– Mongolialaisia sotureita pelättiin. Kaanien jälkeisenä aikana maailma unohti nomadikansamme, mutta Jumala ei, Puze sanoo.
1800-luvulla maahan saapui lähettejä, ja heitä oli Mongoliassa myös ennen kommunistien valtaannousua. Puzen mukaan Mongoliassa ollaan avoimia kristinuskolle, mutta kirkot kasvavat hitaasti.
– Rukoilkaa puolestamme, että kirkkomme vahvistuisi, Puze vetoaa.
Piditkö lukemastasi? Saat lisää mielenkiintoisia artikkeleita tilaamalla Uuden Tien tästä.
Alla olevalla videolla kerromme, mihin kristillistä mediaa tarvitaan:
