Miten kristittyä lasta voi rohkaista ja varustaa elämään tässä ajassa?

”Jumalaa ei ole!” Tämän lausahduksen moni pieni kristitty kuulee jo päiväkodissa. Lapsenuskoa haastetaan monelta suunnalta.

Esikoulussa valmisteltiin pitkään värikkäitä avaruustöitä. Sitten opettaja esitteli maailman synnyn tapahtuneen alkuräjähdyksessä. Evoluution seurauksena maailmankaikkeus syntyi sattumanvaraisesti.

Kotona on puhuttu siitä, miten Jumala loi maailmankaikkeuden Sanansa voimalla. Jumala loi rakkautensa kohteeksi koko luomakunnan, missä ihmisellä on erityisasema.

Nyt pieni eskarilainen on syvän ristiriidan vallassa. Nämä kaksi palasta eivät näytä sopivan yhteen? Mihin voin luottaa, lapsi pohtii.

Selitän, että minä uskon Jumalan olevan kaiken takana. En tunne aika-avaruuden kaikkia salaisuuksia, mutta uskon, että vain Jumala voisi luoda jotain näin hienoa.

Lasten kysymykset on otettava vakavasti

Koulun luonnontieteiden opetus perustuu naturalistiseen maailmankuvaan, joka sivuuttaa kaiken yliluonnolliseksi mielletyn, myös kysymyksen Jumalasta maailmankaikkeuden Luojana. Jumalan olemassaoloa ei suoraan kielletä, mutta hänestä vaietaan.

Kristityt vanhemmat toivovat, että jälkikasvu omaksuisi luottamuksen elävään Jumalaan ja Raamattuun. Miten lasta voisi tässä tukea?

– Minusta tärkeintä on puhua lasten kanssa kaikenlaisista asioista. Lasten kysymyksiin paneutuminen ja hyvä keskusteluilmapiiri edellyttävät tietenkin rauhallista aikaa, jota monilla vanhemmilla on valitettavasti aivan liian vähän, Porvoon ruotsinkielisen lukion uskonnon, psykologian ja filosofian lehtori Clara Nordman tiivistää.

Nordmanin mukaan vanhempien olisi hyvä olla aina askelen edellä, mutta kannattaa olla sensitiivinen siinä, mitä asioita ottaa lapsen kanssa puheeksi.

Minusta tärkeintä on puhua lasten kanssa kaikenlaisista asioista. Lasten kysymyksiin paneutuminen ja hyvä keskusteluilmapiiri edellyttävät tietenkin rauhallista aikaa, jota monilla vanhemmilla on valitettavasti aivan liian vähän.

– Lapset ovat tietysti yksilöitä, ja voi olla, että lapsi ei esimerkiksi itse kyseenalaista omaa lapsenuskoaan. Haaste voi tulla ensimmäisenä vaikka omalta kaverilta, joka on sitä mieltä, Jumalaa ei ole olemassa, hän sanoo.

Entä miten toimia, kun lapsi kohtaa evoluution ja luomisuskon vastakkainasettelun?

– Tässä yhteydessä haastan erityisesti sattuma-käsitteen. Onko maailmankaikkeus todellakin syntynyt sattumalta? Ja mitä tarkoitamme sattumalla? Clara Nordman kyselee.

Hän nappaa käteensä ison nopan ja heittää sen ilmaan. Noppa kopsahtaa pöytään. Onko sen silmäluku sattumanvarainen?

Nordman alkaa spekuloida, mikä kaikki ehkä vaikutti lopputulokseen. Nopan tulokulma pöytään, korkeus, jolta se tippui ja niin edelleen. Pelkästään tämän esimerkin valossa on äärimmäisen epätodennäköistä, että maailmankaikkeus olisi saanut alkunsa sattumalta, Nordman pohtii.

Hän mainitsee, että teologia tarjoaa ajattelun avuksi erilaisia jumalatodistuksia. Kosmologinen jumalatodistus rakentuu seuraavasti: Maailma ei ole aina ollut olemassa. Jonkun on täytynyt tehdä se. Ainut olento, jonka olemassolo ei ole riippuvainen mistään ulkoisista tekijöistä, on Jumala. Näin ollen näyttää siltä, että Jumala on luonut maailman.

Onko kristinusko kehityksen moottori vai jarru?

Clara Nordman korostaa, että moni nuorikin saattaa pitää kristinuskoa kehityksen jarruna ja vanhentuneena uskomusjärjestelmänä. Nordman viittaa ruotsalaiseen apologeetta Mats Selanderiin, jolta on ilmestynyt pari vuotta sitten kirja Utan Jesus ingen mobil i fickan (suom. Ilman Jeesusta ei kännykkää taskussa, Apologia 2017) Kirjassa osoitetaan perusteluja muun muassa sille, että tiede ja Raamattu eivät sulje toisiaan pois, ja että nimenomaan kristinuskon myötävaikutuksella länsimainen yliopistolaitos ja tieteenkehitys loivat kasvualustan myös teknologian kehitykselle.

Tässä yhteydessä Nordman rohkaisee kristittyjä vanhempia tutustumaan myös tieteenhistorian perusteisiin.

– On avartavaa huomata, että monet merkittävät luonnontieteilijät ovat olleet kristittyjä, hän todistaa.

Nordman korostaa, että opettajana hänkin joutuu tarkastelemaan opetettavia asioita neutraalisti, mutta oppilaita voi kuitenkin haastaa ajattelemaan.

– Jos lapsi tai nuori on pelkän mediasta ja kavereilta tulevan tiedon varassa, hän saattaa erehtyä ajattelemaan, että tiede on korvannut kaiken senkin, mihin vastauksia on perinteisesti haettu kristillisestä uskosta.

Ratkaisun avain löytyy rutiineista

Clara Nordman uskoo, että kristillisen kasvatuksen kivijalka valetaan kotona. On nähtävä vaivaa, että perhe löytää hyviä rutiineja, joista sitten myös pidetään kiinni. Nordmaneilla arvostetaan perheaikaa. Tämä tarkoittaa, että lasten harrastusmenoja karsitaan ja perhe pyrkii päivittäin syömään illallista yhdessä.

Mielestäni ydinjuttu on kannustaa lapsia ja nuoria ajattelemaan itse. Meillä kristityillä on paljon sanottavaa eri elämän eri asioista ja alueista, olipa kyse tieteestä, kulttuurista tai ihmissuhteista.

– Illallispöydässä keskustelemme vapaasti uutisista, ja siitä, mitä itse kullekin on päivän aikana tapahtunut, hän kertoo.

Avoimessa keskusteluyhteydessä on helppoa puhua myös uskonasioista.

– Mieheni kantaa tässä isomman vastuun. Hän lukee päivittäin pätkän Raamattua lapsille ja keskustelee heidän kanssaan luetusta. Joskus joudun toppuuttelemaan, kun keskustelut tuppaavat venyä iltamyöhään, neljän pojan äiti naurahtaa.

Nordman kannustaa myös hakeutumaan kristillisen seurakunnan yhteyteen.

– Yhteyden löytymiseksi kannattaa nähdä vaivaa. Seurakunnassa eri-ikäiset perheenjäsenet saavat kaivattua vertaista seuraa, ja lapset näkevät, että on muitakin uskovia lapsia.

Kristillinen maailmankuva on vahvoilla

Nordman toteaa, että kasvun eri vaiheissa lapset kamppailevat erilaisuuden haasteen kanssa. Yhtäältä lapsi haluaa olla samanlainen kuin muut, ja ehkä pelkää erottuvansa joukosta. Voisiko lapsi oppia olemaan terveesti ylpeä kristillisestä vakaumuksestaan?

– Mielestäni ydinjuttu on kannustaa lapsia ja nuoria ajattelemaan itse. Meillä kristityillä on paljon sanottavaa eri elämän eri asioista ja alueista, olipa kyse tieteestä, kulttuurista tai ihmissuhteista. Kristittynä saamme olla rohkeita ja ottaa kantaa ajankohtaisiin kysymyksiin, Nordman uskoo.

Lapsia ei myöskään tule suojata liikaa. On sallittua kysyä ”Onko Jumala olemassa?” tai ”Miksi maailmassa on niin paljon kärsimystä?”

– Me vanhemmat voimme viestiä, että me kestämme kaikki lasten kysymykset. Minusta mikään kysymys ei saisi olla kielletty. Turvallinen ilmapiiri on tärkeä ja ehdoton edellytys luovalle ajattelulle ja keskustelulle, Nordman toteaa.

Ensi viikon Uudessa Tiessä (20/2019) Clara Nordman kertoo vinkkejä, miten vastata lasten vaikeisiin kysymyksiin.