Miten heille käy?

Maahanmuuttovirasto suhtautuu kristityksi kääntyneisiin turvapaikanhakijoihin nihkeästi. Kun ihmisiä palautetaan vaaraan, monen suomalaisen oikeustaju horjuu.

Maaliskuussa 2018 julkaistiin tutkimus, joka osoitti, että irakilaisten turvapaikanhakijoiden oikeusturva on heikentynyt Suomessa. Tutkimuksen tekivät yhteistyössä Turun yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta, Åbo akademin ihmisoikeusinstituutti ja Yhdenvertaisuusvaltuutettu.

Tutkimuksen keskeisin löytö oli Maahanmuuttoviraston tulkintalinjan kiristyminen. Tämä näkyi esimerkiksi siinä, ettei turvapaikanhakijan vetoaminen henkiseen tai fyysiseen väkivallan uhkaan riittänyt perusteeksi, jos henkilö ei kyennyt tarkasti ja ristiriidattomasti kuvaamaan, kuka häntä uhkaa ja miksi juuri häntä henkilökohtaisesti.

”Vielä vuonna 2015 Maahanmuuttovirasto piti hakemuksissa esitettyä väkivallan pelkoa selvästi suurimmassa osassa tapauksissa perusteltuna, vuonna 2017 enää poikkeuksellisesti”, tutkimuksessa todetaan.

Tutkijat näkivät kiristyneen linjan taustalla poliittista ohjausta.

”Havainnot ovat suomalaisen oikeusvaltion kannalta huolestuttavia. Turvapaikanhakijoiden oikeudellisessa asemassa on tapahtunut merkittäviä heikennyksiä, joita ei voida kuitenkaan selittää lainsäädännön muutoksilla. Kysymys on yksilön kannalta erityisen merkittävistä perus- ja ihmisoikeuksista, viime kädessä oikeudesta elämään”, kertoi yksi tutkijoista, julkisoikeuden professori Juha Lavapuro Helsingin Sanomille.

Uskonto mielletään kulttuuriksi

Timo Keskitalolla on vuosikymmenten kokemus kansainvälisestä seurakuntatyöstä Suomessa ja ulkomailla. Nyt Patmos lähetyssäätiön muslimityöntekijänä hän kiertää kouluttamassa muslimien kohtaamisesta sekä antaa itse raamattu- ja kasteopetusta maahanmuuttajille ja turvapaikanhakijoille. Timo Keskitalo onkin niitä henkilöitä, joilla on laajin käsitys kristityksi kääntyneiden turvapaikanhakijoiden tilanteesta Suomessa.

Hänen arvionsa mukaan Suomessa on noin kolme tuhatta kristityksi kääntynyttä ex-muslimia. Heistä kaksi tuhatta olisi turvapaikanhakijoita, jotka ovat saapuneet syksyllä 2015 tai sen jälkeen.

Moni hakija on valittanut kielteisestä päätöksestään ja kertonut uudeksi perusteeksi kristinuskon. Viime vuonna näin teki yli tuhat hakijaa. Usein mediassa kääntymiset esitetään yksinkertaisesti turvapaikkapelinä.

Keskitalon mukaan uskonnollisesta lukutaidottomuudesta kärsivät myös viranomaiset, jotka pitävät kristityksi kääntymistä lähtökohtaisesti teeskentelynä.

– Näyttää siltä, että viranomaiset eivät kykene hahmottamaan kääntymistä hengellisenä asiana. Usko nähdään kulttuurisena ilmiönä, ja ymmärretään, että islam on tärkeää kulttuurisena asiana. Näin islam saa ymmärrystä, mutta kristityksi kääntyminen ei.

Uskon aitous ratkaistaan oikeussalissa

Usein kristitty turvapaikanhakija törmää ongelmiin pitkin prosessiaan.

– Jos tulkki ei osaa kristillistä sanastoa ja haastattelun tekevä virkailija ei ymmärrä kristinuskoa, liian paljon jää kristityn turvapakanhakijan harteille. Haastattelun ja päätöksen ydinkysymys on kristillisen uskon aitous. Silloin paino lepää sen varassa, kuinka hakija osaa ilmaista uskonsa, ja ne hartiat ovat kapeat. Hän ei ehkä osaa muotoilla asioita niin, että länsimainen ihminen ymmärtäisi.

Timo Keskitalo on ollut mukana useassa oikeudenkäynnissä, joissa häneltä on pyydetty pastorin lausunto kääntyneen uskon vakaumuksesta. Hän on havainnut oikeudenkäynneissä toistuvasti saman ongelman. Monet turvapaikanhakijat eivät ole käyneet koulua, minkä vuoksi heiltä puuttuu kyky käsitteelliseen ajatteluun. Siksi he eivät usein ymmärrä, mitä heiltä kysytään.

– Kun heitä oikeudessa pyydetään määrittelemään kokemuksensa kristillisestä uskosta, he eivät ymmärrä kysymystä. Hädissään he vastaavat jotakin, mikä kuulostaa lavertelulta.

Kun ihminen ymmärtää tulevaisuutensa riippuvan oikeuden ratkaisusta, jännittäminen on ymmärrettävää. Keskitalon mukaan moni turvapaikanhakija myös pelkää viranomaisia ja sitä, että antaa väärän vastauksen.

Kastepapin arvio ei riitä

– Lähtökohtaisesti turvapaikanhakijat eivät luota viranomaisiin, ja useilla on myös Suomesta se kokemus, että viranomaiset ovat heitä vastaan. Tällaisessa asetelmassa vastaukset ovat usein vältteleviä. Oikeudenkäynneissä olen huomannut, että vain harva vastaa mihinkään kysymykseen suoraan kyllä tai ei, Keskitalo kertoo.

Oikeudessa tuomarit, joilla ei ole teologista koulutusta tai usein kokemusta seurakuntaelämästä, haastattelevat hakijaa muutaman tunnin.

Haastattelun ja päätöksen ydinkysymys on kristillisen uskon aitous. Silloin paino lepää sen varassa, kuinka hakija osaa ilmaista uskonsa, ja ne hartiat ovat kapeat.

– Minä olen saattanut viettää turvapaikanhakijan kanssa sata tuntia opettaen ja keskustellen, ja minulla on vuosikausien kokemus kansainvälisestä hengellisestä työstä. Siitä huolimatta lausuntoni asiantuntijana ei paina paljon.

Usein tuomarit haluavat kuulla, onko Timo Keskitalo käynyt hakijan kanssa kahdenkeskisiä keskusteluja ja millä perusteella hän on vakuuttunut hakijan kristillisyyden aitoudesta.

– Vastaan kertomalla, että kahdenkeskeistä tenttiä tärkeämpää on se, tunnustaako henkilö uskoaan maanmiestensä edessä. Jos hän tekee niin, hänen henkensä on vaarassa, olipa hänen uskonsa aitoa tai ei. Ja kun henki on vaarassa, silloin tulisi tarjota turvaa.

Voiko kääntyminen olla uskottava?

Timo Keskitalo on harmikseen huomannut, että hakijan käyttäytyminen voidaan kääntää aina häntä vastaan.

– Jos olet hiljaa uskostasi, sinut voidaan lähettää takaisin. Jos olet äänekäs kristitty, olet tehnyt valintasi ja silloinkin voidaan palauttaa.

Jos kääntyminen on tapahtunut kotimaassa, se osoittaa viranomaisille, että henkilö voi asua maassa kristittynä. Jos hän on kääntynyt vasta Suomessa, se nähdään epäaitona systeemin hyödyntämisenä.

– Vuosien varrella kastekoulussani on ollut kaksi tapausta, joissa henkilö on hakenut turvapaikkaa poliittisin perustein. Kun prosessin aikana kävi ilmi, että hakija on myös kääntynyt kristityksi, se nostettiin henkilöä vastaan, vaikka se ei ole ollut turvapaikkahakemuksen peruste. Toinen heistä sai hallinto-oikeudesta saakka päätöksen, että hän ei ole oikea kristitty.

Näissä tapauksissa viranomaiset näkivät kääntymisen muuttaneen hakijan kertomusta, jolloin siitä tuli epäuskottava.

Päätökset horjuttavat oikeustajua

Syyskuussa 2017 viitisensataa pappia ja teologia allekirjoittivat vetoomuksen, jossa toivottiin maahanmuuttoviranomaisten ottavan heidän asiantuntemuksensa huomioon, kun arvioidaan turvapaikanhakijan uskon aitoutta.

Samaa toivottiin jo vuonna 2012 Suomen Evankelisen allianssin keräämässä adressissa, jonka allekirjoittajissa oli myös useita piispoja.

– Adressi sai täystyrmäyksen Maahanmuuttovirastolta. He näkivät, että paras asiantuntemus löytyy heiltä.

Keskitalo ei ole nähnyt merkittävää muutosta maahanmuuttoviranomaisten toiminnassa.

– Mielestäni kristityksi kääntyneiden kohtelussa ei ole tapahtunut muutosta. Maahanmuuttoviraston linja on ollut johdonmukainen, ja kristityksi kääntymisen perusteella ei ole juurikaan myönnetty turvapaikkoja.

Timo Keskitalo on havainnut, että kasvava joukko seurakuntien työntekijöitä ja tavallisia kristittyjä on menettämässä uskoaan suomalaisen yhteiskunnan oikeudenmukaisuuteen ja viranomaisten päätösten oikeellisuuteen.

–  Tämähän on yhteiskunnan kannalta hälyttävää. Toisaalta on positiivista, että ihmiset alkavat havahtua tilanteeseen. Historia tulee tuomitsemaan tämän viranomaistoiminnan.

Mitä palautetuille tapahtuu?

Epätoivo kasvaa myös turvapaikanhakijoiden keskuudessa.

– Afganistaniin ja Irakiin on lähetetty henkilöitä, jotka ovat Suomessa julkisesti tunnustaneet uskoaan ja ohjanneet muitakin kristinuskoon. Viranomaiset väittävät, etteivät he ole oikeita kristittyjä. Silloin tavalliset rivikristityt alkavat pelätä, että heidät palautetaan varmasti ja paniikkia on ilmassa.

Afganistaniin ja Irakiin on lähetetty henkilöitä, jotka ovat Suomessa julkisesti tunnustaneet uskoaan ja ohjanneet muitakin kristinuskoon. Viranomaiset väittävät, etteivät he ole oikeita kristittyjä.

Miten palautetuille kristityille sitten käy? Timo Keskitalo kertoo, että heidän tilannettaan pyritään seuraamaan. Keskeistä on kääntyneen perheen suhtautuminen. Jos suku kokee velvollisuudekseen surmata kääntyneen, on lähes mahdotonta säilyä hengissä kotimaassaan. Jos perhe suhtautuu välinpitämättömästi tai suojelevasti, tilanne on helpompi. Silloinkin yllytetyn väkijoukon vaara on todellinen ja kristityt välttävät liikkumista julkisesti.

– Irakissa ja Afganistanissa kadulla joku voi tunnistaa kääntyneen vaikkapa sosiaalisessa mediassa levitetystä videosta. Jos hän huutaa sen ääneen, hetkessä ympärillä on väkijoukko, joka lynkkaa kääntyneen. Se on pienestä kiinni, eikä tilanteesta ole mahdollisuutta päästä pakoon.

Tällaiseen sattumanvaraiseen vaaraan voi reagoida vain pysymällä piilossa. Silloin ei voi käydä töissä tai liikkua missään. Käytännössä kristityt elävät vankilassa ja ovat muiden huolenpidon varassa.

– He ovat jatkuvassa kiitollisuudenvelassa ja toisaalta pelkäävät, että joku pettää ja ilmiantaa heidät. Psyyke ei usein kestä tilannetta kovin pitkään ja koetamme auttaa heitä pakenemaan vaikka naapurimaahan, jossa voisi aloittaa elämän tyhjästä.

Irakiin ja Afganistaniin palautetut piileskelevät ja koettavat selvitä hengissä. Moni koettaa löytää mahdollisuuden paeta maasta. Tällaisessa tilanteessa eläminen on henkisesti erittäin raskasta.

– Eräs kääntynyt palautettiin Iraniin, missä uskontopoliisi teki kotiratsian. Oli minuuteista kiinni, ettei häntä vangittu. Tämä henkilö oli kääntynyt Suomessa, ja nyt hän on paennut Iranista.

Ehtoollinen matkaevääksi

Timo Keskitalo on ollut saattamassa palautettavia kristittyjä lentokentällä. Pitkästä hengellisen työn kokemuksesta huolimatta tilanteet syövät pastorin voimavaroja.

– On järkyttävää olla ihmisen rinnalla, joka mahdollisesti lähetetään kohti kuolemaansa. Nämä tilanteet pysyvät mielessä ja unissa. Toisaalta on etuoikeus olla tällaisen ihmisen lähellä, että katsotaan arvolliseksi seisoa tällaisen sankarin rinnalla. Itse tarvitsen sielunhoitoa näiden tilanteiden jälkeen.

Kun lähtö on edessä, ei puhuta paljon. Usein rukoillaan yhdessä ja nautitaan yhdessä ehtoollinen.

– Vietämme ehtoollista sillä ajatuksella, että tämä ehtoollinen on evästä iankaikkiseen elämään. Muuten sanat ovat aika vähissä.