Mistä Valitusvirsissä valitetaan?

Raamatusta löytyy apua kaikenlaisten tunteiden sanoittamiselle. Yksi kirja on omistettu varsinaisesti suremiseen. Valitusvirret ovat syntyneet sen jälkeen, kun Jerusalem valloitettiin ja Juudan kansa vietiin pakkosiirtolaisuuteen (587 eKr.). Tämä valitus on kirjan varsinainen sanoma, mutta voimme soveltaa Valitusvirsien sanoja myös omaan elämäntilanteeseemme.

1. Ystävistä on tullut vihollisia

Vainoharhainen voi luulla, että hänen kohtaamansa ihmiset juonittelevat häntä vastaan. Kuitenkin myös todellisuudessa tulee tilanteita, joissa ystävät kääntyvät vihollisiksi. Tämän voi saada aikaan omilla hölmöilyillään tai syyttä. Joskus kristityksi kääntyminen tai uskossa uudistuminen muuttavat ystäväpiirin toiseksi. Kaikki eivät voi sietää sitä, kun ihminen löytää elämän tarkoituksen Kristuksesta.

Valitusvirsissä lausutaan Jerusalemista: ”Yksikään hänen ystävistään ei ole lohduttamassa. Kaikki ovat hänet pettäneet ja kääntyneet vihollisiksi” . Yksin jääminen ja hylätyksi tuleminen ovat raskaita taakkoja. Valitusvirret kehottaa tuomaan tämän tuskan Jumalalle: ”Herra, sinä kuulet, kun he herjaavat minua, näet heidän juonensa. Vastustajani ivaavat minua, puhuvat pahaa kaiket päivät.”

2. Nälkä on tullut taloon

Jerusalemin tuho merkitsi äkillistä köyhtymistä ja nälänhädän koittamista. ”Jotka ennen söivät herkkuja, nääntyvät nyt kaduilla. Jotka pukeutuivat purppuraan, tonkivat nyt tunkioita”.

Suomalaiset elävät tällä hetkellä suuressa taloudellisessa vauraudessa. Kaikki voi kuitenkin kääntyä hetkessä. Hometalon ostaminen, avioero tai työkyvyn menettäminen tuovat meilläkin mustat pilvet taivaalle. Ensin tingitään lomamatkoista, sitten vaateostoksista. Lopulta lasketaan, kuinka rahat riittävät ruokaan ja vuokraan. Saamme peilata onnettomuuttamme Sanaan: ”Koko Jerusalem etsii ruokaa. Ihmiset antavat aarteensa leipäpalasta pysyäkseen hengissä. ’Katso minua, Herra! Katso, miten onneton olen.’”

3. Menetin rakkaani

”Meistä on tullut orpoja, isättömiä, äitimme ovat leskiä.” Juudan kansan pakkosiirtolaisuuteen vieminen ei käynyt siististi. Väkeä kaatui paljon ja valloittajan miekka osui erityisesti miehiin. Niin monet menettivät isänsä, aviomiehensä ja poikansa. Seuraava sukupolvi sai kasvaa vailla aikuisen miehen mallia ja suuren surun varjostamana.

Tuskin sen suurempaa tuskaa on kuin läheisen menettäminen. Valitusvirret soveltuvat erityisesti niille, joka etsivät Raamatusta sanoja menetyksen tunteille. Sanoohan kirjoittaja: ”Kaiken ole menettänyt, Herra on vienyt minulta toivon.”

4. Herra hylkäsi temppelinsä

Jerusalemin ja sen temppelin tuhoutuminen tiesivät totaalista katastrofia myös hengellisessä mielessä. Mooseksen laissa säädettyjä uhreja ei voinut enää toimittaa eikä kansa voinut kokoontua temppeliin, jossa Jumala oli luvannut asua. Tuhoon liittyi myös hengellinen rappio: ”Enää ei opeteta Jumalan lakia, enää eivät profeetat saa näkyjä Herralta.”

Moni on turhautunut maassamme vallitsevaan hengelliseen välinpitämättömyyteen ja pettynyt siihen, ettei saa omassa seurakunnassaan kuulla puhdasta Jumalan sanaa. Missä ovat paimenet, jotka kantaisivat sydän verellä huolta laumastaan ja puhuisivat rohkeasti sen, mitä Jumala on antanut sanottavaksi? Herätys on viime kädessä Jumalan vallassa, mutta tuskin hän jättää kuulematta niitä rukouksia, joita hänen omansa hänelle öin ja päivin hänelle huokailevat.

Herra ei hylkää iäksi

Valitusvirsissä ei väheksytä kohdattavaa onnettomuutta. Asiat todetaan niiden oikeilla nimillä. Vaikka kirjassa edetään mollivoittoisesti, sen sanomaan sisältyy myös toivo: ”Mutta Herra ei hylkää, ei hylkää iäksi. Vaikka hän kurittaa, hän myös armahtaa, suuri on hänen laupeutensa.”

Kristityn toivo perustuu kahteen asiaan: Kristukseen ja taivaaseen. Valitusvirret kertovat kaiken inhimillisen kärsimyksen keskellä myös Kristuksesta, joka tuli hylätyksi, jota pilkattiin, jolle juotettiin karvasta juomaa ja joka tapettiin. Jeesus kohtasi sen rangaistuksen, joka olisi kuulunut meille meidän syntiemme tähden. Kuolemallaan hän avasi meille syntisille tien taivaaseen. Siellä kaikki tämän elämän epätäydellisyys korjataan ja suru vaihtuu iloksi.