”Milloin opimme näkemään ihmiset sellaisina ihmisinä kuin itsekin olemme?”

Vierailin vuosia sitten Etelä-Afrikassa köyhääkin köyhemmässä kyläyhteisössä. Vietin muutaman päivän kouluissa seuraten opetusta. Eräässä hyvin ränsistyneessä luokkahuoneessa oli toistasataa oppilasta. Kenelläkään ei ollut oppikirjoja koululaukusta puhumattakaan. Oppilaat ottivat puhkikuluneista muovikasseista nuhruisen vihkon ja lyijykynän, jos sellaisen sattui omistamaan. Edessäni istui kaksi poikaa. Toinen kaivoi pussistaan uuden pitkän lyijykynän. Toinen istui surkeana vihko edessään ilman kynää. Kun kynän omistaja huomasi kaverinsa tilanteen, hän siinä samassa hetkessä katkaisi kynänsä, antoi teroitetun osan kaverilleen ja teroitti hampaillaan kynäntyngästä itselleen kirjoitusvälineen. Hellyttävän kaunis näky sai kyyneleet silmiini. Osin siitä syystä, kun tajusin, etten itse pystyisi samaan. Sain nähdä aitoa lähimmäisen rakkautta käytännössä.

Pystynkö jakamaan jotain omastani antaen sen paremman osan toiselle? Herkästi luokittelemme ihmisiä erilaisiin ryhmiin, joihin sitten suhtaudumme eri tavalla. Riippuen siitä, mihin hengelliseen liikkeeseen toinen kuuluu, minkä puolueen kannattaja hän on, minkä uskonnon edustaja hän on, mihin etniseen ryhmään hän kuuluu, millainen on hänen sukupuolinen suuntautuneisuutensa, asenteemme saattavat hyvinkin voimakkaasti vaihdella. Rakastan, pidän, siedän, inhoan tai vihaan. Milloin opimme näkemään ihmiset sellaisina ihmisinä kuin itsekin olemme? Ihmisinä, jotka kaipaavat sydämessään rakkautta, hyväksyntää ja kunnioitusta.

Meidät on kutsuttu osoittamaan lähimmäisellemme rakkautta. Jumala vihaa syntiä, mutta ei syntistä ihmistä. Siinä on meillekin malli. Vääryyttä tai väärin tekemistä ei tule hyväksyä, mutta väärin tekeminen ei oikeuta vihaamaan teon takana olevaa ihmistä. Meidän tulee jättää pois kaikki vihamielisyys. Paavali kirjoittaa: ”Hylätkää kaikki katkeruus, kiukku, viha, riitely ja herjaaminen”. Jeesus neuvoi: ”Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille”. Tämä on helppo sanoa, mutta usein käytännössä niin tuskaisen vaikea toteuttaa.

Jokaisesta meistä löytyy vääriä asenteita ja rakkaudettomuutta. Raamattu sanoo meille kaikille: ”Herra odottaa, että voisi olla teille armollinen”. Jumalan rakkauden ja armon kokemisen kautta voi löytyä myös oikeaa asennetta lähimmäisiä kohtaan ja halua antaa jotain itseltään.