Miksi uskonsa tähden vainottujen kokemuksista ei välitetä?

Uusi Tie uutisoi viime viikolla Tukholmassa pidetystä tapahtumasta, jossa käsiteltiin islamista kristityksi kääntyneiden kohtelua Ruotsissa. Kertomukset ovat hyvin samansuuntaisia kuin mitä toimittaja Mari Turunen raportoi kirjassaan Kääntyneet – Ex-muslimien painostus Suomessa (Uusi Tie 2017). Jos käännyt islamista kristityksi tämän päivän Suomessa tai Ruotsissa, siitä voi seurata painostusta, eristämistä, uhkailua ja erilaista vainoamista, jopa fyysistä väkivaltaa.

KAMAL FAHMI, Set my people free-yhdistyksen johtaja avasi Tukholman tapahtuman toteamalla: ”Olemme täällä, sillä 1,3 miljardilla muslimilla ei ole oikeutta vaihtaa uskontoaan. Maailma on hiljaa, vaikka kahdessatoista maassa ihminen voidaan tuomita kuolemaan jumalanpilkasta. Jumalanpilkkaa on jo suhtautuminen siihen, pitääkö Muhammedia profeettana.” (UT 43/2018)

Tapahtumaan tuli vain yksi sekulaarin median edustaja, Dagens Nyheter-lehti, eikä lainkaan poliitikkoja. Kääntyneiden kohtalosta puhuminen ei selvästikään kiinnosta. Lehti otsikoi tapahtumaa käsittelevän artikkelinsa sanoin: ”Piinallinen ruotsalainen hiljaisuus uskonnollisen painostuksen edessä” (Dagens Nyheter 21.10.)

VALEUUTISOINTIA EI OLE vain uutisten vääristely. Valeuutisointia voi olla myös se, kun jätetään kertomatta jotakin hyvin olennaista, mikä liittyy uutisoitavaan asiaan. Suomessa ja Ruotsissa on uskonnonvapaus. Siksi on ihan oikein, jos media paljastaa esimerkiksi, miten vaikeaa jonkin sulkeutuneen kristillisen lahkon jättäminen voi olla. Mutta missä ovat media, poliitikot, Uskontojen uhrit -yhdistys ja muut vaikuttajat silloin, kun pitäisi paljastaa mitä siitä seuraa, että ihminen jättää islamin ja kääntyy kristityksi?

Valeuutisointia voi olla myös se, kun jätetään kertomatta jotakin hyvin olennaista, mikä liittyy uutisoitavaan asiaan.

Suomen Islamilaisen Yhdyskunnan imaami Mohamad Anas Hajjar kuvaa islamin hylkäämisen seurauksia näin:  ”Niihin kuuluu esimerkiksi seuraavia asioita: menneiden hyveiden menettäminen tuomiopäivänä ja avioliiton raukeaminen heti. Ja jos ei palaa takaisin uskoon, ennen kuin avioliiton harkinta-aika menee umpeen, ero on lopullinen. Henkilö ei peri muslimeja, eikä häntä peritä.” (Kääntyneet-kirja)

ISLAMIA ja kristinuskoa käsitellään uskontoina suomalaisessa mediassa hyvin eri tavalla. SomalialaisetShaniaja Shino Gabo kertovat Euroopassa vainon kohteeksi joutuneista ex-muslimeista: ”Ei ole mitään tahoa, joka suojelisi heitä. Vaaraa ei tunnisteta, eikä kääntyneiden kokemuksia uskota.” (UT 43/2018) Uskonnonvapautta ei voi koskaan pitää itsestäänselvyytenä, ei edes Euroopassa.

Kirkkohallituksen maahanmuuttotyön asiantuntijana toiminut Marja-Liisa Laihiamuistutti viime vuonna: ”Uskonnonvapaus mitätöityy, ellemme toteuta sitä. Meidän on turvattava ja suojeltava uskonnonvapautta aktiivisesti. Samalla on annettava mallia tänne tuleville, että uskontoa saa harjoittaa, ja uskontoa saa myös vaihtaa.” (UT 47/2017.)

Raamatussa on vahva kehotus: ”Muistakaa vankeja, niin kuin olisitte itsekin heidän kanssaan vangittuina; muistakaa pahoinpideltyjä, sillä onhan teillä itsellännekin ruumis.” (Hepr. 13:3) Tämän voi hyvin ulottaa painostusta, kiusaamista ja vainoa kokeviin uskon veljiimme ja sisariimme.