Miksi uskoisin Jumalaan, joka määrää ihmisiä kadotukseen eikä poista maailman pahuutta?

Jos Jumala on rakastava, miksi osa ihmisistä joutuu helvettiin?

Kristinuskon mukaan jokainen ihminen tarvitsee pelastusta pahoista teoistaan, joiden tähden hän on ansainnut paikkansa ikuisessa kadotuksessa. Miten rakastava Jumala voi tuomita ihmisen, joka on elänyt kuin kunnon kansalainen eikä ole ainakaan tappanut ketään?

Jumala on paitsi rakastava mutta myös oikeudenmukainen ja pyhä, eikä hän siksi voi katsoa läpi sormien pahuutta. Ehkä kiistät olevasi niin paha, että olisit ansainnut kadotustuomion. Sinä et kuitenkaan ole tuomari vaan Jumala, jonka lain mukaan oikea ja väärä arvioidaan.

Jumalan laki on paljon vaativampi kuin mikään inhimillinen laki. Jeesuksen mukaan jo pelkästään toisen ihmisen vihaaminen on hänen murhaamistaan.

Toisaalta kadotusta ei pidä ymmärtää pelkästään rangaistuksena. Se on myös tila, jossa ihminen on erossa Jumalasta. Jos ihminen torjuu Jumalan tässä elämässä, hän joutuu lopulta eroon Jumalasta iankaikkisesti. Kadotus on kamala paikka, koska siellä ei ole Jumalaa, hyvyyden lähdettä. Tässä maailmassa on vielä paljon hyvää, koska Jumala vaikuttaa täällä.

Ihminen tarvitsee Jeesusta, jotta hän voi saada pahat tekonsa anteeksi, välttyä kadotukselta ja päästä sovintoon Jumalan kanssa. Jeesus kantoi ristille koko maailman synnit – siinä toteutui Jumalan oikeudenmukaisuus, kun vääryys sai tuomionsa, ja rakkaus, koska Jumala ei tahdo kenenkään joutuvan kadotukseen. Kelpaako sinulle armo, vai pidätkö itseäsi niin erinomaisena, että pärjäät ilmankin?

Maailmassa on paljon kärsimystä. Miten hyvä Jumala voi sallia sen?

Näemme ympärillämme sotaa, nälkää ja sairautta. Maailma on selvästi rikki. Miksi Jumala ei puutu peliin, jos hän kerta on hyvä?

On mielenkiintoista, että samat ihmiset, jotka kyseenalaistavat kadotuksen oikeudenmukaisuuden, laittavat Jumalan tilille siitä, ettei hän poista maailman pahuutta. Kun puhutaan maailman pahuudesta, meidän jokaisen pitäisi katsoa peiliin. Me kaikki olemme syyllisiä maailman pahuuteen omien tekojemme kautta.

Kun katsot itseäsi peiliin, mitä vastaisit, kun kysyn: jos Jumala poistaisi maailmasta pahuuden, luuletko jääväsi tänne vai pitäisikö sinutkin hävittää? Sitä Jumala ei kuitenkaan ole tehnyt, sillä hän odottaa, että saisi armahtaa sinut.

Toisaalta on olemassa myös kärsimystä, johon me ihmiset emme ole ainakaan suoraan syyllisiä. Silloinkin Jumalalla on jokin syy sallia kärsimys, vaikka me emme sitä tietäisikään.

Jumalan torjuminen maailman pahuuden vuoksi ei ratkaise pahan ongelmaa. Myös ateistin täytyy kyetä selittämään, miksi maailmassa on pahuutta ja mistä hän voi ylipäätään tietää, että hyvä ja paha ovat olemassa. Jos Jumalaa ei ole, maailmankaikkeus on täynnä sattumanvaraisia tapahtumia, joilla ei ole mitään moraalista arvoa. Meistä jokainen kuitenkin intuitiivisesti tietää, että hyvä ja paha ovat olemassa, ja Jumala on paras selitys niiden olemassaololle.