Mihin menet, kristillinen media?

Säilyvätkö kristilliset lehdet ja kirjat? Muuttavatko ne ratkaisevasti muotoaan? Yhdistyvätkö jotkut lehdet ja kustantamot vai loppuvatko jotkut kokonaan?

Voitko kuvitella aikaa, jolloin Suomessa ei ollut Radio PatmostaKotimaa24:ää, Radio Dei:tä, TV7:ää, Seurakuntalainen.fi:tä eikä AlfaTV:tä? Radio Dei aloitti toimintansa 1997, TV7 2003, Kotimaa24-sivusto 2009. Seurakuntalainen.fi perustettiin 2010, ja AlfaTV 2012. Radio Patmos, sellaisena kuin se nyt tunnetaan, aloitti toimintansa 2013.

Ennen kaikkia mainittuja oli kuitenkin jo olemassa kristillisiä lehtiä: Kotimaa, Sana, Uusi Tie, Suomen Viikkolehti, Sanansaattaja, Ristin Voitto ja niin edelleen. Tällä hetkellä lähes kaikki kristilliset lehdet ovat taloudellisesti ja tilaajamäärien suhteen tiukoilla niin kuin toimittaja Mari Turusen artikkelista tämän viikon Uudesta Tiestä voi lukea. Mikään edellä mainittu lehti ei viime vuosina ole ratkaisevasti kasvattanut tilaajamääriään. Nämä paperilehdet ovat viimeisen 40 vuoden aikana menettäneet yhteensä arviolta jopa kymmeniä tuhansia tilaajaa.

OSA KADONNEISTA tilaajista selittyy median käytön muutoksella. Paperilehtien tilalle ovat tulleet verkkolehdet, radio ja televisio. Osa tilaajakadosta selittyy yleisellä maallistumisella.

Myös kristilliset kirjat ovat Suomessa menettäneet lukijoita. Sekä julkaistavien kirjojen määrä että kirjojen painosmäärät ovat pienentyneet. Tuhannen kappaleen myyntiin yltäneen kirjan voidaan nykyään Suomessa katsoa myyneen jo kohtuullisen hyvin. Myös kirjojen sisältö on muuttunut. Kun ennen monet kustantajat julkaisivat kristillisiä opetuskirjoja, nykyään kristillistä oppia ja raamatunselitystä käsittelevät kirjat ovat harvinaisempia. Televisiosta, radiosta ja ennen kaikkea internetistä löytyy kuitenkin runsaasti eritasoista opetusta kuunneltavaksi ja katsottavaksi.

MIHIN KEHITYS ON menossa? Säilyvätkö kristilliset lehdet ja kirjat? Muuttavatko ne ratkaisevasti muotoaan? Yhdistyvätkö jotkut lehdet ja kustantamot vai loppuvatko jotkut kokonaan?

Uskonpuhdistuksesta saakka painettu sana on ollut ratkaisevassa asemassa. Elämmekö nyt Jacques Ellulin kuuluisan kirjan – The Humiliation of the Word – mukaisesti Sanan nöyryyttämisen aikaa? Korvaavatko voimakkaat kuvat, iskulauseet ja kokemukset loogisen perustellun ajattelun? Näin ajattelee Stefan Molyneux, joka kirjassaan The Art of The Argument: Western Civilization’s Last Stand, (Argumentoinnin taito: Läntisen sivilisaation viimeinen pysäkki) taistelee sen puolesta, että vain palaaminen järjelliseen loogiseen ajatteluun ja argumentointiin voi pelastaa koko läntisen sivilisaation.

ILMAN LUKEMISTA ei voi olla sivilisaatiota eikä syvällisempää hengellisyyttä. Niin kuin Kiinaan siirtyvä Helsingin teologisen tiedekunnan professori Miikka Ruokanen tuoreessa haastattelussaan kuvaa (Kotimaa 7.3) Jumalan ystäväksi tulemista: ”Aabrahamiksi, Moosekseksi tai Daavidiksi tullaan vain seurustelemalla Jumalan kanssa kammiossa, dialogissa, Raamattu avoimena, istuen ja polvillaan.” Jos tällainen hengellisyys palaisi keskuuteemme, silloin palaisi myös hengellisten kirjojen ja lehtien tarve ja arvostus.