”Matkani on ollut saarelta toiselle loikkimista”
Jukka Kääriäinen vertaa maasta ja tehtävästä toiseen sukkuloimistaan juoksemiseen – aina sinne, minne Jumala milloinkin vie. KUVA: JANI LAUKKANEN
Jukka Kääriäinen oli viivästyttänyt kesälomaansa, jotta voisi matkustaa pariksi viikoksi Suomeen auttamaan vanhempiaan muutossa. Oli syyskuu 2001, ja Taimo ja Raili Kääriäinen olivat juuri palanneet pitkän lähetystyöuransa jälkeen Taiwanista Suomeen. Jukka asui tuolloin New Yorkin Brooklynissa.
– Suomen vierailullani huomasin lehdestä, että Helsingin kansainvälisessä seurakunnassa pidetään samana iltana nuorten aikuisten tilaisuus, ja päätin mennä paikalle. Lähtiessäni katsoin uutiset ja näin, että lentokone oli juuri osunut toiseen World Trade Centerin torneista.
Tapasin tulevan vaimoni samalla hetkellä, kun terrori-iskut tapahtuivat kotikaupungissani New Yorkissa.
Tilaisuudessa Jukka kohtasi ensimmäisen kerran Lauran, joka oli itsekin tullut vain käymään Helsingissä. Tausta lähetyslapsina Aasiassa yhdisti paria, ja sama aaltopituus löytyi pian. Yhteystietoja vaihdettiin.
– Jälkikäteen olen nähnyt tässäkin asiassa todella yksityiskohtaista Jumalan johdatusta. Tapasin tulevan vaimoni samalla hetkellä, kun terrori-iskut tapahtuivat kotikaupungissani New Yorkissa. Olemme niitä harvoja, joilla on iloinen muisto siitä päivästä.
Neljännen kulttuurin mies
Kokemus ”matkalaukkulapsuudesta” on Jukka Kääriäisen kohdalla pitkälti myönteinen. Perhe asui Taiwanilla suunnilleen Helsingin kokoisessa Hsinchun kaupungissa, jossa Jukka eli tavallista lapsen elämää: kävi koulua, harrasti ja vietti aikaa naapuruston lasten kanssa.
– Erilaisen ihonvärin takia hoksasin kuitenkin aika nopeasti, että olen ulkomaalainen. Kuuluin sinne ja samalla en kuulunut.
Identiteetin rakennuspalikoita Jukka sai niin kielellisesti kuin kulttuurisesti suomalaisuudesta, kiinalaisuudesta ja kansainvälisen koulun kautta myös amerikkalaisuudesta. Identiteettiään Jukka kutsuu ”neljänneksi kulttuuriksi”, jossa on palasia monesta kulttuurista.
Paluu lapsuuden kotikaupunkiin
Takaisin Taiwanille Jukka päätyi vuonna 2011, kun Hsinchun teologisesta seminaarista avautui opettajan paikka. Yhdysvalloissa asuneilla Jukalla ja Lauralla oli ollut jo vuosia yhteinen kiinnostus lähetystyötä kohtaan, ja Jukan hyvä kiinan kielen taito puolsi päätöstä suunnata juuri Taiwanille Jukan lapsuuden maisemiin.
Seminaariajasta Jukka muistelee lämmöllä vahvaa yhteisöllisyyttä. Töiden lisäksi seminaarilla rukoiltiin, luettiin Raamattua ja jaettiin elämän asioita. Jukka kannustaakin lähetyskentälle aikovaa hakeutumaan aktiivisesti yhteisöihin, jotka tukevat jaksamista – tai tarvittaessa luomaan niitä itse.
– Suomessa löytää luontevammin porukoita, joihin kuulua, mutta lähetyskentillä se ei ole niin selvää.
”Nyt on oikea aika olla Suomessa”
Pari vuotta sitten 46-vuotias Jukka Kääriäinen ei ollut vielä koskaan asunut Suomessa. Asia muuttui, kun Jukka sai Taiwanille puhelun, jossa hänelle tarjottiin kirkon lähetysteologin sijaisuutta. Jukka ei ollut hakenut uusia töitä Suomesta, mutta pariskunta oli rukoillut tulevaisuuden puolesta.
– Tiesimme, että Suomen Lähetysseuran työt Taiwanilla tulevat loppumaan, ja jossain vaiheessa lähtö olisi edessä.
Siksi tarjoukseen tarttuminen oli Jukalle helppo päätös, ja se tuntui Jumalan johdatukselta. Vaakakupissa ei painanut pelkkä työ vaan koko perheen hyvinvointi.
– Vanhempani ovat palvelutalossa, joten nyt on juuri oikea aika olla Suomessa. Halusin myös antaa lapsilleni sen lahjan, että he saavat asua ja käydä koulunsa täällä sekä vahvistaa suomalaista identiteettiään.
Sisäpuolinen mutta ulkopuolinen
Jukka Kääriäisen lapsuudessa perhe kävi Suomessa lomalla vain joka kolmas kesä. Suomi oli Jukalle mukava ja rauhallinen kesälomakohde, mutta ei juuri muuta. Suomen – kuten Taiwanin ja Yhdysvaltojenkin – hyvien ja huonojen puolien vivahteita Jukka oppi tunnistamaan maailmankansalaisen silmin.
Jukan Suomi-suhde syveni naimisiinmenon myötä, jolloin pariskunta alkoi käydä Suomessa joka kesä. Suurta kulttuurishokkia ei Suomessa asuessa ole tullut, mutta hämmästelyä kyllä, Jukka tunnustaa.
– Olen samanaikaisesti sekä sisäpuolinen että ulkopuolinen, eikä kukaan jutellessa tajua sitä päältä päin. Huomaan tarkkailevani, miten kantasuomalaiset toimivat ja ajattelevat, enkä tajua esimerkiksi viittauksia 80- ja 90-lukujen televisio-ohjelmiin ja lauluihin. Sopeutuminen on kokonaisuudessaan kuitenkin mennyt hyvin.
”Emme voi pilata Jumalan suunnitelmaa”
En ole ikinä haaveillut asunnosta jossakin, Jukka Kääriäinen paljastaa.
Aikaa kestävä kotitalo Suomessa ei ole ollut tämän matkalaukkulapsen salainen toive.
– Koti ei paikkana ole ollut minulle koskaan tärkein asia, vaan koti on suhde. Se on suhde Jumalaan, koska kuulun hänelle ja Jeesus on aina kanssani. Koti on myös suhde vaimooni ja lapsiini. Olen kotona, kun olen heidän kanssaan.
Olen samanaikaisesti sekä sisäpuolinen että ulkopuolinen, eikä kukaan jutellessa tajua sitä päältä päin.
Siksi Jukka on edelleen avoin Jumalan johdatukselle. Innokkaana juoksuharrastajana Jukka vertaakin maasta ja tehtävästä toiseen sukkuloimistaan juoksemiseen – aina sinne, minne Jumala milloinkin vie.
– Matkani on ollut saarelta toiselle loikkimista: Taiwanin saarelta Long Island -saarelle eli New Yorkiin, sieltä takaisin Taiwanille ja nyt tuoreen muuton jälkeen Helsingin Kulosaareen.
Lähetysteologina Suomessa on kuitenkin hyvä olla juuri nyt, Jukka ajattelee. Hän ei usko, että Jumalalla on vain yksi, täydellinen suunnitelma elämälle.
– Silloin olisi hirveät paineet tehdä oikeat valinnat, ja jos jossain vaiheessa teet vääriä valintoja, putoat kelkasta. Jumalan voima toteutuu usein epäonnistumisten, heikkouksien ja jopa ihmisen syntisyyden kautta. Loppupeleissä emme voi pilata Jumalan suunnitelmaa.
Jukan mielestä evankeliumiin luottavan on hyvä käyttää tilannetajuaan, kuunnella muiden neuvoja ja rukoilla.
– Itse teen näin enkä pelkää, mitä tapahtuu. Kaikki paineet ovat pois.
Piditkö artikkelista? Saat lisää mielenkiintoisia juttuja tilaamalla Uuden Tien verkkolehden tästä. Jaa artikkeli myös sosiaalisessa mediassa.
Tutustu myös visioomme alla olevan videon kautta:
Lähetysteologi innostuu Jumalan lupauksista
Yksi kirkon lähetysteologin monista tehtävistä on saada ihmisiä syttymään lähetystyölle. Kaikkien paikka ei ole lähetyskentillä, mutta rukoilevat ja taloudellisesti tukevat lähettäjät ovat Jumalan sanan eteenpäin viemisessä yhtä välttämättömiä kuin työntekijätkin, Jukka Kääriäinen vakuuttaa.
– Kiinalaisilla syömäpuikoilla syöminenkään ei onnistu yhdellä puikolla vaan on täysin kiinni siitä, että molemmat puikot toimivat yhdessä ja niitä osataan käyttää. Samoin lähetystyön onnistuminen vaatii sekä lähettäjiä että lähtijöitä.
”Jumala pitää sataprosenttisesti lupauksensa”
Lähetystyön pariin Jukka Kääriäistä innostavat Jumalan lupaukset – aihe, joka inspiroi miestä väitöskirjan tekemiseen asti. Jukka selventää, että ihmisten lupausten ja Jumalan lupausten välillä on suuri ero. Hän jakaa kaukaisen mutta vihlaisevan muiston sinkkuajoilta New Yorkista, jolloin tuttu pariskunta perui odotetun tapaninpäiväkyläilyn viime hetkellä.
– Kun ei ole perhettä ja on yksin tai töissä kaikki juhlapyhät, sydämessä todella kirpaisi, kun he peruivat viime hetkellä. Toisin kuin me ihmiset, tiedän, että Jumala pitää sataprosenttisesti lupauksensa, koska edes kuolema ei voi perua ylösnousseen Jeesuksen lupausta olla kanssani – hän ei ole kanssani pelkästään tapaninpäivänä vaan joka päivä maailman loppuun asti.
Jumala haluaa kutsua sinut mukaan suunnitelmaansa ja käyttämään talenttiasi. Jos et suostu, Jumala etsii jonkun muun ja jäät itse paljosta paitsi.
Luterilaisena teologina Jukka kertoo inhoavansa erään ylistyslaulun Jumalalle osoitettua fraasia ”I will always love you forever”, mikä tarkoittaa: ”minä rakastan aina sinua ikuisesti”.
– Käännän ajatuksen hiljaa mielessäni päinvastoin. Ihminen ei voi luvata rakastavansa Jumalaa täydellisesti, mutta Jumala pystyy ja tekeekin niin ihmiselle.
”Lähetyksen tulevaisuus on aina valoisa”
Jos mitään ei näytä tapahtuvan heti, se ei osoita, että Jumala olisi pettänyt lupauksensa, Jukka Kääriäinen muistuttaa. Jumalan aikataulu on usein eri kuin ihmisen, joka ei jaksaisi odottaa kärsivällisesti.
Suomeen muuttaessa Kääriäisen perheen vanha koira kuoli. Vanhemmat lupasivat lapsille ottaa uuden koiran, kun elämä uudessa kotimaassa olisi asettunut uomiinsa.
– Lapset kysyivät melkein joka päivä, milloin hankimme luvatun koiran. Vastasin aina: ole kärsivällinen ja odota, kyllä me hankimme sen, ja kahdeksan kuukauden päästä se tapahtui.
Maltti auttaisi aikuisiakin Jumalan lupausten ja rukousvastausten odottamisessa, Jukka uskoo. Jumalan työssä ihmiselläkin on kuitenkin osuutensa, hän muistuttaa.
– Jumala haluaa kutsua sinut mukaan suunnitelmaansa ja käyttämään talenttiasi. Jos et suostu, Jumala etsii jonkun muun ja jäät itse paljosta paitsi.
Kirkon nykytilasta ja tulevaisuudesta puhutaan usein uhkakuvia maalaillen, mutta Jukka Kääriäinen kertoo olevansa ”äärimmäisen positiivinen tulevaisuuden suhteen”.
– Voi olla, että kirkko pienenee. Voi olla, että rakenteet muuttuvat ja jotkin lähetysjärjestöt pienenevät. Mutta kolmiyhteinen Jumala kuitenkin hoitaa sen homman loppuun. Lähetyksen tulevaisuus on mielestäni aina valoisa.