Maata Näkyvissä -festareiden puolesta rukoillaan ympäri vuoden
Joka syksy mietin, jaksanko tätä vielä vai siirränkö vastuun eteenpäin. Festareilla sitten jälleen tajuan, miten mahtavaa on saada olla Jumalan työrukkasena. Jumala tekee lopulta kaiken työn, me esirukoilijat vain pidämme rukouksen mahdollisuutta esillä, sanoittaa Maata Näkyvissä -festareiden rukoustiimin toinen organisaattori Johanna Säilä. Hän on toiminut tehtävässä vuodesta 2014.
Rukouskapulaa on vaihdettu vuosituhannen alusta
Maata Näkyvissä on Pohjoismaiden suurin kristillinen nuorten musiikkifestivaali, jota on järjestetty Turussa vuodesta 1985. Tänä vuonna festareita vietetään 22.-24.11. Festarit syntyvät erilaisten tiimien yhteistyönä. Turkulaiset Johanna Säilä ja Pirjo Jokinen muodostavat rukoustiimin vetäjäkaksikon. Tiimissä on 15 rukoilijaa ja sen lisäksi etärukoilijoita.
Tiimiläiset ovat eri-ikäisiä ja erilaisissa elämäntilanteissa, mutta kaikki yhdistää halu palvella nuoria rukoillen.
Pirjo Jokinen kertoo, että rukouskapulaa on vaihdettu jo vuosituhannen alusta. Mistä kaikki sitten alkoi? Reilut parikymmentä vuotta sitten muutama kristitty koki voimakasta kehotusta, että festareiden pitäisi saada rukoustukea.
– Taustalla oli muun muassa vastoinkäymisiä, joita festareiden järjestäjät kokivat, Pirjo mainitsee ja jatkaa, että hän sai viestikapulan edelliseltä tiiminvetäjältä vuonna 2012. Vuonna 2014 hän sai työparikseen Johannan.
”On kiitosaihe, kun asiat sujuvat hyvin”
Rukoustiimin WhatsApp-ryhmä toimii ympäri vuoden. Syksyllä aiheiden jakaminen tihenee. Rukouspyynnöt ovat usein varsin konkreettisia: pyydetään siunausta palavereihin ja johdatusta valintoihin. Rukoillaan esimerkiksi enemmän talkoolaisia tai pyydetään muistamaan neuvotteluja viranomaisten kanssa. Lisäksi rukoillaan esiintyjien puolesta. Kiitosaiheita ryhmään tippuu, kun asiat ovat järjestyneet.
– Tiukkoja käänteitä on ollut usein, mutta Jumalan avulla kaikesta on selvitty. Useimmilla talkoolaisilla on siviilityö tai opinnot vaativan talkootyön rinnalla. On kiitosaihe, kun asiat sujuvat hyvin, Johanna toteaa.
Festareiden aikana rukoillaan tapahtuma-alueelle enkelivartiota tulimuuriksi, ettei vihollisen hankkeet tekisi vauriota.
– Olemme saaneet kokea vuodesta toiseen, että festareilla on valtavan hyvä henki. Iloitsemme, että nuoret löytävät tapahtuman vuodesta toiseen. Uskovia nuoria se vahvistaa, ja rukouksemme on, että monille evankeliumi tulisi todeksi.
Rukousketju on kuin sykkivä sydän
Festareiden aikana rukoustiimiläiset palvelevat useissa pisteissä. Areenan uumenissa Balladi-nimisessä tilassa pidetään yllä jatkuvaa rukousketjua paitsi yöllä, naiset kertovat.
Rukouspisteellä on rukouspuu, jonka taiteellisesti lahjakas Johanna suunnitteli itse. Vanerista tehtiin puu, jonka osaset ruuvataan kiinni. Puuhun kiinnitetään ”rukouslehdet” eli rukousaiheet.
Nuoret innostuivat tästä. Oma rukouspyyntö jää puuhun kuin syksyn värikäs lehti. Rukouspyyntöjä tuli niin paljon, että Johanna piirsi lopulta seinälle puunmuotoisen hahmotelman, ja post-it -lappuihin kirjatut aiheet kiinnitetään oksille. Seinälle tulee satoja rukouspyyntöjä. Ne jätetään sinne anonyymisti.
Taivaan Isä kuulee
Rukouspalvelijat kulkevat oranssien sateenvarjojen kanssa rukouspaikalla. Heille voi kertoa rukousaiheen ja rukoilijat muistavat aihetta siinä samassa. Entä millaisia aiheita nuorilla on?
– Kiitosaiheita ja pyyntöjä, mutta myös traagisia aiheita. Esimerkiksi joskus kaveri on tehnyt itsemurhan, läheinen kuollut tai sitten pyydetään apua kodin ongelmiin, Pirjo Jokinen kertoo.
– Haluamme viestiä, että rukouksessa ei sinänsä ole mitään mystistä. Taivaan Isän puoleen voi kääntyä siinä käytävällä, Johanna mainitsee.
Seinältä aiheet toimitetaan vielä rukouspalvelijoille. Rukoilijat toivovat, että rukoillen valmisteltu tapahtuma saisi hoitaa nuoria: siellä ei tarvitse esittää mitään, saa vain olla ja nauttia.
Haluamme viestiä, että rukouksessa ei ole mitään mystistä. Taivaan Isän puoleen voi kääntyä siinä käytävällä.
Jos nuorella on akuutti iso murhe, festareilla on erikseen sielunhoitopiste.
Siellä palvelee joukko kokeneita teologeja, terveydenhuollon ammattilaisia ja luotettavia kristittyjä, Johanna sanoo.
Kaksi rukoustyöläistä kertoo, mitä rukous on
– Puhumalla voi tehdä tiettäväksi, mitä sinulle kuuluu ja mitä toivot tai tahdot. On luonnollista puhua läheisille. Yhtä luonnollista on puhua taivaan Isälle, joka on luonut minut ja joka seuraa elämääni ja tahtoo tietää, mitä minulle kuuluu. Rukous on puhetta Isälleni, sanoittaa Pirjo Jokinen.
Rukouksessa voi jättää asiat Jumalalle, joka on sanojensa mittainen. Siksi Jumala-suhde on myös luottamussuhde. Rukouksessa jätetään avoimet asiat vireille Herran eteen.
– En voi kärttää Jumalalta mitään, vaan suhtaudun häneen kunnioituksella ja pyhällä pelolla. Luotan siihen, että rukouksessa minua oikeasti kuullaan ja sitten pyyntööni vastataan, Pirjo uskoo.
Luota Jumalaan lapsen lailla
Rukouksessa voi kertoa Jumalalle kaikki kivut ja pyynnöt sekä ilon ja kiitoksen aiheet.
– Olemme riippuvaisia Jumalasta, ja siksi laitamme toivomme häneen. Kuten isä auttaa lastaan, taivaan Isä auttaa omiaan. Jumala on luonut minut, siksi kuulun hänelle samoin kuin lapsi on vanhempiensa oma, Johanna sanoo.
Hän kokee, että saadut rukousvastaukset vahvistavat yhteyttä, joka meillä on Jumalan kanssa.
Oman Jumala-suhteen lisäksi kanssakulkijat ovat tärkeitä. Jotkut ihmiset elävät etäällä Jumalasta. Johannasta on tärkeää rukoilla heille uskon lahjaa ja apua elämän ongelmiin.
Johanna tekee siviilissä työtä yläkouluikäisten kanssa.
– Rukoilen ja toivon, että jokainen nuori voisi hyvin ja oppisi tuntemaan Luojansa ja lunastajansa.
”Me odotamme hartaasti Herraa, hän on meidän turvamme ja kilpemme – – hänen pyhään nimeensä me luotamme.” (Ps. 33:20–22)