”Luomakunta huokaa”

Moni ahdistuu lukiessaan synkkiä uutisia ilmastonmuutoksesta ja muista ihmisen aiheuttamista tuhoista luonnossa. Kuinka kristityn tulisi suhtautua luontoon ja sen suojeluun?

Vähäluminen talvi on konkretisoinut monelle suomalaiselle ilmastonmuutosta – elleivät uutiset tulvista, maanjäristyksistä ja myrskyistä olleet vielä saaneet sitä aikaan. Reaktioina monenlaisiin, hallitsemattomilta vaikuttaviin ekokatastrofeihin on nähty muun muassa mielenosoituksia, huolta ja hätää.

Teologian ja filosofian maisteri Marko Virtanen on perehtynyt luonnonsuojeluun Raamatun näkökulmasta. Hänen mukaansa kristitylle lähtökohta luomakunnan arvostamiseen ja suojelemiseen on siinä, että Jumala on luonut maailman.

Meidän velvollisuutemme on pitää huolta siitä, mitä Jumala on tehnyt.

– Meidän velvollisuutemme on pitää huolta siitä, mitä Jumala on tehnyt.

Virtasen mukaan Raamatusta löytyy paljon kohtia, jotka voi tulkita kehotukseksi suojella luontoa. Kenties tunnetuin niistä on luomiskertomuksen kohta, jossa Jumala asettaa ihmisen Eedenin puutarhaan ”viljelemään ja varjelemaan” sitä. Virtanen kertoo, että erityisesti Mooseksen kirjoista kohtia löytyy kuitenkin paljon lisää.

– Mooseksen lain mukaan maata ei esimerkiksi saanut myydä ainais­omistukseen, koska maa on Herran. Se antaa aivan toisenlaisen näkökulman siihen, mitä maalle voi tehdä.

Luomakunta odottaa parempaa

Luomakunnalla on Marko Virtasen mukaan myös hengellinen ulottuvuus. Erityisesti psalmeissa puhutaan siitä, kuinka koko luomakunta ylistää Jumalaa. Raamatussa on myös kohtia, joissa kuvataan eläinten olevan tietoisia Luojastaan. Virtanen ei halua selittää Raamatussa esiintyvää luomakunnan persoonallistamista pelkkänä symboliikkana.

– Ei meidän tarvitse tietää tarkkaan, mitä se tarkoittaa. Jos kulkee metsässä ja ajattelee, että kaikki ympärillä ylistää, se rohkaisee ja vie rukoukseen.

Virtanen on pohtinut paljon Roomalaiskirjeen kahdeksatta lukua, jossa sanotaan, että luomakunnan on täytynyt taipua katoavaisuuden alle ja se odottaa Jumalan lasten ilmestymistä. Virtanen oivalsi hiljattain, että katoavaisuudeksi käännetty sana tarkoittaakin alkukielessä turhuutta – samaa turhuutta, josta Saarnaajan kirjassa paljon puhutaan.

– Ihminen pyörittää täällä turhuutta, jonka alle on alistanut luomakunnan. Luomakunnan hengellinen merkitys on tuottaa Jumalalle kunniaa ja ylistystä, ja siksi se odottaa jotain parempaa.

Ahdistus on huono lähtökohta

Ilmastoahdistusta Marko Virtanen tarkastelee kiihkoilematta. Vaikka luonnon – ilmastonkin – suojeleminen on Virtaselle tärkeää, ahdistus on hänestä väärä lähtökohta minkäänlaiselle kilvoittelulle.

– Kysehän on kilvoittelusta, kun puhutaan itsekkyyden ja omistamisen halun voittamisesta. Ja kristillisen kilvoittelun lähtökohtia pitäisivät olla rakkaus ja ilo, ei ahdistus.

Kristillisen kilvoittelun lähtökohtia pitäisivät olla rakkaus ja ilo, ei ahdistus.

Virtanen ajattelee, että nykyiset luonnonmullistukset voi tulkita Jeesuksen tuloa edeltäviksi luomakunnan synnytystuskiksi, joihin Roomalaiskirjeessä viitataan. Luukkaan evankeliumin 21. luvussa sanotaan ihmisten ahdistuvan ja lamaantuvan pelosta odottaessaan kohtaloaan.

– Päivä päivältä se on helpompi uskoa, koska ahdistusta ja pelkoa on niin paljon jo nyt. Mutta kyseinen raamatunkohta jatkuu ihmeellisellä tavalla: ”Kun nuo tapahtumat alkavat, nostakaa rohkeasti päänne pystyyn, sillä teidän vapautuksenne on lähellä.”

Virtanen haluaakin kaiken pelon lietsonnan keskellä muistuttaa ilosta ja rauhasta, joka kristitylle kuuluu olosuhteista huolimatta.

– ”Kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa”, hän siteeraa Roomalaiskirjettä.

Vietä aikaa luonnossa

Jos luomakunnan vapautuksen hetki,  Jeesuksen tuleminen, lähestyy vääjämättömästi, onko turha enää yrittää pelastaa luontoa? Marko Virtasen mukaan meidän on tehtävä se, mitä voimme tehdä.

– Emme tiedä varmuudella, kauanko Jeesuksen paluuseen on aikaa, joten tuleville polville täytyy pyrkiä mahdollistamaan elämän edellytykset.

Tarkkoja ohjeita Virtanen ei kuitenkaan suostu antamaan vaikka uskookin, että monet niistä olisivat päteviä.

– Vältän yksityiskohtaisia sääntöjä esimerkiksi ruokavalioon tai muuhun elämäntapaan liittyen. Luotan siihen, että jokainen osaa ratkaista nämä asiat omalta kohdaltaan.

Virtasta on puhutellut raamatunkohta, jossa Jeesus sanoo: ”Jos tahdot olla täydellinen, niin mene ja myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna rahat köyhille”.

– Joidenkin kutsumus on tehdä ihan konkreettisesti niin, antaa koko omaisuus pois. Se ei ole kaikkien kutsumus mutta antaa esimerkin täydellisyydestä. Siihen kuuluu tietty riippumattomuus omistamisen halusta.

Omistamisen halu, ahneus ja itsekkyys ovatkin Virtasen mukaan alkusyitä luonnonvarojen kestämättömälle kulutukselle. Hän kehottaa viettämään aikaa luonnossa ja viemään lapsiakin sinne. Luonnonsuojelu tuleekin hänen mielestään seurauksena siitä, että etsii Jumalaa.

– Jos me näkisimme luomakunnan arvon ja oppisimme rakastamaan sitä Jumalan työnä, niin luonnon suojeleminen tulee silloin itsestään.

Piditkö lukemastasi? Saat lisää koskettavia tarinoita tilaamalla Uuden Tien täältä.
Katso myös, miten Uusi Tie voi muuttaa ihmisen elämän: