Lippulaivatuote

Luin Ylen artikkelin nimeltä ”Ystäviä vitamiinipurkissa”. Siinä toimittaja kertoi kokemuksistaan verkostomarkkinointia harrastavan ravintolisäketjun myyjänä. Jutussa ihmeteltiin ravintolisämaailman kyseenalaisia terveysväitteitä ja lahkomaisia verkostotilaisuuksia. Itse kiinnitin artikkelissa huomiota siihen, että jostain syystä ravintolisämyyjien verkosto kuulosti mielestäni välillä seurakunnalta.

Ravintolisäverkostossa tunnettiin esimerkiksi yhteyttä ja välittämistä. Verkoston kokoontumisessa kohotettiin tunnelmaa, hypittiin ja halailtiin. Pienemmissä ryhmissä uskallettiin kertoa henkilökohtaisista asioista ja jakaa ongelmia. Yhteisön kokouksissa karismaattiset persoonat kehuivat ravintolisiä, maalasivat näkyä ja opastivat myyjiä. Hyvänä myyntikeinona pidettiin henkilökohtaisista kokemuksista kertomista ja muutostarinoita: ”Ennen asiani olivat huonosti, mutta sitten aloin käyttää tuotetta ja elämäni muuttui.” Tuotteista kertominen muille koettiin jopa velvollisuutena, sillä hyvä tuote on oikea ilouutinen. Hyvä myyjä on valmis uhraamaan jotain myynnin ja menestyksen vuoksi. Ravintolisät toivat kertomusten mukaan elämään terveyttä ja menestystä sekä apua masennukseen ja sairauksiin. Jos tuotteet eivät toimineet, arveltiin käyttäjässä olevan jotain vikaa.

En voinut olla vertaamatta artikkelin kuvaamia asioita seurakuntien piirteisiin, hyvässä ja pahassa. Yhteisöllisyydellä, sopalla ja viihteellä houkutellaan ihmisiä evankeliumin äärelle. Myyntityöstä tutut kikat, kuten tunteisiin vetoaminen, omat muutostarinat ja epäsuorat lupaukset, ovat käytössä evankeliumia levittäessäkin. Sitä, ovatko nämä huiputtamista vai viisautta, en osaa sanoa. Riippunee tilanteesta.

Mitä tarjottavaa kirkolla oikeastaan on? Seurakunnan nuorisotyössä ollessani monet nuoret kokivat seurakunnan olevan heille rakkauden ja yhteyden paikka. Hieno kuulla, mutta näemmä saman voivat tarjota ravinnelisäpuljut, kaikenkarvaiset urheiluseurat ja klubit. Yhteisöllisyys ja rakkaus eivät ole seurakuntien yksityisomaisuutta. Sama pätee muidenkin ”kristillisten tuotteiden” kohdalla. Korkeaan moraaliin kykenevät ateistitkin. Mielenrauhaa löydät mindfulnessista. Fiilistä saat lomilta ja festareilta. Ympäristönsuojelu ja sorrettujen auttaminen onnistuu tehokkaammin maallisten järjestöjen kautta. Maallinen musiikki ja elokuvat jyräävät suosiossa kristilliset vastineensa.

Kirkolla ei taida olla muuta tuotetta kuin evankeliumi Jeesuksesta. Yhteisöllisyys, rakkaus, hyveellisyys, rauha, ilo ja muiden auttaminen eivät tietenkään millään tavalla ole ristiriidassa evankeliumin sanoman kanssa. Nehän ovat Jumalan lahjoja kaikille ihmisille. Ilman Kristusta ne jäävät ehkä kuitenkin jotenkin ontoiksi. Niistä mikään ei voi ohittaa Jeesusta kirkon ”lippulaivatuotteena”.

Kirjoittaja on Suomen Ev. lut. Kasanlähetyksen juniorityöntekijä