Lähetyskutsu on lyhentämätön ja voimassa

Kristitty tai seurakunta, joka ei kanna huolta siitä, että lähimmäiset lähellä ja kaukana saisivat kuulla Jeesuksesta, on hengellisesti vakavasti sairas. ”Kahdeksankymmentä prosenttia maail­man muslimeista, hinduista ja buddhalaisista ei tunne yhtään Jeesuksen seuraajaa. He tarvitsevat jonkun, joka todistaa heille,” kirjoittaa norjalainen teologi ja Normisjonin entinen lähetysjohtaja Rolf Kjöde (Dagen 16.11.2019).

KRISTILLISET SEURAKUNNAT ovat aina lähettäneet keskuudestaan työntekijöitä tavoittavaan työhön. Lähettämisen aika ei ole ohitse. Se nousee itse kristillisen uskon ytimestä: Jumala lähetti Poikansa, Jeesus lähetti opetuslapsia ja me lähetämme lähetystyöntekijöitä. Tällainen toiminta maksaa aikaa, vaivaa ja rahaa, mutta sille ei ole vaihtoehtoja.

Tietenkin maailma, jossa teemme lähetystyötä, kehittyy ja muuttuu kaiken aikaa. Lähetystehtävässä on nähtävissä erilaisia vaiheita. Rolf Kjöde kirjoittaa missiologi W. Harold Fulleriin viitaten: ”Lähetys alkaa pioneerina, ja siirtyy vähitellen vanhemman (parent) paikalle. Siitä sen tulisi nopeasti muuntua vierelläkulkijan (partner) rooliin, ennen kuin se päätyy osallistujaksi (participant).” Kjöde itse kehottaa ajattelemaan näitä vaiheita näin: ”kulje edellä, kulje vierellä, kulje taustalla, kulje ulos”.

KOKO PITKÄ PROSESSI pioneerilähetystyöstä aina uusiin, perustettuihin ja vuorostaan lähettäviin seurakuntiin lähetyskentällä vaatii paljon kärsivällisyyttä. Ne, joilla tällaista kärsivällisyyttä ei ole, haluavat nopeampia ja halvempia ratkaisuja. Tarjolla on vuosikymmenten mittaan ollut monenlaisia ”uusia” menetelmiä, joilla homma hoidetaan nopeasti ja kätevästi loppuun. Niiden tulokset eivät ole olleet rohkaisevia.

Kärsivälliset puolestaan saavat useimmiten lopulta nähdä myös hedelmää. Kun ajatellaan runsaan vuosisadan verran taaksepäin, tällaisia hedelmiä ovat Pohjolasta käsin katsottuna nyt muun muassa Etiopian luterilaisen Mekane Yesus -kirkon synty, Mongolian luterilaisen kirkon synty ja Inkerin kirkon jälleenrakennus.

PITKÄJÄNTEISELLÄ, hedelmällisellä lähetystyöllä on muitakin esteitä kuin kärsimättömät kristityt. Vuosisatojen ajan lähetystyö on jatkuvasti pyritty kaappaamaan milloin minkäkin poliittis-yhteiskunnallisen ideologian välineeksi. Kommunismin valtakaudella lähetystyö haluttiin korvata marksilaisesti tulkitulla Jumalan valtakunnan ideologialla. Jumalan valtakunta piti toteuttaa osallistumalla yhteiskunnalliseen vallankumoukseen. Näin ajateltiin saatavan aikaan köyhyyden poistaminen ja yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus.

TULOKSEN TIEDÄMME KAIKKI. Vallankumouksia seurasi diktatuuria ja verenvuodatusta. Tänään lähetystyö halutaan jälleen valjastaa uuden kulttuurimarksilaisen seksuaalisen vapautuksen ideologian välineeksi. Lähetystyöhön tarkoitetut rahat otetaan pois niiltä, jotka harjoittavat perinteistä lähetystyötä. Jumalan armosta lähetystyötä tullaan kuitenkin tekemään senkin jälkeen, kun tämän ”vallankumouksen” hedelmät ovat kaikkien nähtävissä. Kenties vain pienemmässä mittakaavassa.

Pitkäaikaiselle, Jumalan sanaa uskollisesti julistavalle lähetystyölle ei ole vaihtoehtoa. Eikä tarvitse olla. Se on Jumalan oma ”metodi” evankeliumin julistamiseksi maailman ääriin asti.

Katso alla olevasta videosta, mikä on Uuden Tien työnäky.