Lähetysjärjestöjen kuulemismenettely oli kirkollisen valtapelin huipentuma

Kansanlähetyksen (KL) ja Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen (Sley) lähetysjärjestöasemaa koskeva menettely on saatu päätökseen: piispainkokous päätti, että järjestöt voivat jatkaa kirkon virallisina lähetysjärjestöinä. Hyvä niin.

KL:N JA SLEYN VÄITETTIIN rikkoneen lähetystyön perussopimusta, koska niiden työntekijöitä vihittiin vuosi sitten Inkerin kirkossa papeiksi. Perussopimuksessa ei kuitenkaan puhuta mitään pappisvihkimyksistä. Siksi KL:n kanta on edelleen, että mitään rikkomusta ei tapahtunut.

Paljon kiistelyä on aiheuttanut perussopimuksen kohta ilmoitusvelvollisuudesta uusien merkittävien avausten kohdalla. Päätöksen perusteluissa todetaan, että ”perussopimuksen kohta ei tarkenna, että ulkomaisissa kumppanikirkoissa tapahtuvat pappisvihkimykset olisivat uusia merkittäviä avauksia yhteistyökumppaneiden kanssa.”

Lähetystyön yhteydessä on järjestetty parinkymmenen vuoden aikana useita pappisvihkimyksiä, eikä kaikista niistä ole tiedotettu piispankokousta. Näiden vihkimysten kohdalla ei ole puhuttu sopimusrikkomuksesta, vaikka sama sopimus silloinkin on ollut voimassa.

Nyt sopimuksen tulkintaa muutettiin yksipuolisesti. Päätöksen perusteluissa todettiin, että etukäteisilmoituksen laiminlyöminen on sopimusrikkomus, koska Inkerin kirkossa tapahtuneesta pappisvihkimyksestä ei tiedotettu etukäteen piispainkokousta.

Yhtäkkiä sellainen asia olikin sopimusrikkomus, josta samassa dokumentissa aiemmin todettiin, että sitä ei ole eksplisiittisesti määritelty sopimusrikkomukseksi ja joka ei aiempien vihkimysten kohdalla ole ollut sopimusrikkomus. Kaiken lisäksi arkkipiispaa informoitiin asiasta vihkimystä edeltävällä viikolla. Tämä on täysin mielivaltaista oikeudenkäyttöä, joka ei kestä päivänvaloa.

LUTERILAISEN KIRKON eri lähetysjärjestöillä oli vuonna 2022 yhteensä 181 lähetystyöntekijää. Kansanlähetyksellä niistä oli 54 ja Sleyllä 22. Lähetysjärjestöaseman poistaminen olisi vaikuttanut yli 40 prosenttiin kirkon lähetystyöntekijöistä.

Jos lähetysjärjestöasema olisi poistettu, kirkon lähetystyön kuva olisi muuttunut toisenlaiseksi. Käytännössä julistava lähetystyö olisi ajettu voimakkaasti alas. Jos rahoitusta olisi leikattu KL:ltä ja Sleyltä ja keskitetty vaikkapa Lähetysseuralle, julistavan lähetystyön osuus olisi pudonnut merkittävästi. Sikäli tämän prosessin kautta pyrittiin tekemään myös vallankumous kirkkomme lähetystyön kokonaisuudessa.

Uusi Tie -lehden numerossa 36/2024 Kirkkojen maailmanneuvoston pääsihteeri Jerry Pillay kertoi, että ”Jumalan lähetys maailmassa edellyttää, että teemme lähetystyötä yhdessä muiden kanssa, kaikkien niiden kanssa, jotka etsivät oikeudenmukaisuutta, rauhaa, ykseyttä ja sovintoa, vaikka he eivät olisikaan kristittyjä.” Lausunto on hyvä esimerkki siitä, kuinka lähetystyö halutaan purkaa ja muuttaa joksikin aivan muuksi kuin mitä se aiemmin tarkoitti. Siitä myös tässä lähetysjärjestöasemaa koskevassa menettelyssä pohjimmiltaan oli kyse.