Kylväjä on levittänyt pieniä siemeniä jo 40 vuotta

Kirkon lähetysjärjestöistä nuorin on erikoistunut viemään evankeliumin tavoittamattomille kansoille.

-Haluamme lähettää lähetystyöntekijöitä sinne, missä on vähän tai ei lainkaan kristittyjä ja kirkkoja, lähetysjohtaja Pekka Mäkipää tiivistää 40-vuotisen Evankelis-luterilaisen lähetysyhdistys Kylväjän tavoitteen.

Järjestön toiminta on maailman mittakaavassa pientä, mutta kun valitaan erikoistumisala huolella, voidaan Mäkipään mukaan saada aikaan hyviä tuloksia. Hän toteaa, että Kylväjä on nimensäkin puolesta tekemisissä pienten siementen kanssa. Vuosituhannen vaihteessa Kylväjän toiminta-ajatukseksi kristallisoitui julistaa evankeliumia näille toistaiseksi tavoittamattomille kansoille tai kansanryhmille.

– Jeesus tuli etsimään sitä, mikä on kadonnut. Jeesus on tietenkin meitä syntisiä varten ja meidän pelastukseksemme lähetetty, mutta samalla kristitylle Jeesus on lähetystyöntekijän esikuva ja kutsumus, Mäkipää sanoo.

Viime aikoina järjestössä on pohdittu paljon sitä, tarkoittaako ”vähän tai ei lainkaan” nimenomaan maantieteellisiä alueita, vai voisiko kyseessä olla yhä enemmän myös sellaiset kansanryhmät, jotka ovat tulleet Eurooppaan ja joiden keskuudessa ei ole tunnustavia kristittyjä tai joiden äidinkielellä ei vielä julisteta evankeliumia. Yksi järjestön avaus tällaiseen suuntaan on joka tapauksessa vuonna 2013 alkanut Kreikan Ateenassa tapahtuva työ darinkielisten maahanmuuttajien keskuudessa.

Iloja ja suruja

Uusien työmuotojen lisäksi neljään kymmeneen vuoteen mahtuu monta muutakin ilonaihetta. Mitkä tapahtumat ovat jääneet Mäkipään oman uran ajalta mieleen erityisen positiivisina?

– Ennen kaikkea kaikki ne rakkaat ihmiset, joihin on saanut tutustua lähetyskentillä. Lisäksi yksittäisistä maista Mongolian työ on ollut aikamoinen juttu! Kylväjän työn alkaessa 1990-luvun lopulla maassa oli hyvin vähän kristittyjä. Mutta tänä tulevana vuonna on jo tarkoitus perustaa Mongolian luterilainen kirkko, jossa on useita itsenäisiä seurakuntia useilla paikkakunnilla, Mäkipää iloitsee.

Lisäksi ilonaiheena ovat lähetysjohtajalle vuodesta toiseen olleet ne nuoret ja joskus vanhemmatkin ihmiset, jotka ovat halunneet antaa kokonaisvaltaisesti palan elämästään lähetystyölle. Mäkipää on käynyt parinkymmenen lähetyskurssin yhteydessä keskusteluja monen nuoren kutsumuksesta ja on heistä silminnähden innostunut.

– Edelleen Jeesus kutsuu ja lähettää maan ääriin. Nytkin eräs lähetti on menossa Jakutiaan, jossa on 50 astetta pakkasta talvella, Mäkipää riemuitsee.

Mäkipää on ollut järjestön palveluksessa 35 vuoden ajan. Hän aloitti vapaaehtoisena postittajana, jatkoi lähettinä, jonka jälkeen oli työalavastaava ja lopulta koko järjestön johtaja. Matkan varrelle on mahtunut paitsi iloja, mutta varmaan myös pettymyksiä. Mitä ne ovat?

– Omassa työssänihän ne hankalimmat paikat ovat olleet. Surullisimpia hetkiä ovat olleet ne, kun olemme aloittaneet työn jossakin, muttemme ole pystyneet sitä jatkamaan. Esimerkiksi Bangladeshissa meillä on ollut hyviä työntekijöitä, jotka ovat kuitenkin joutuneet palaamaan Suomeen useimmiten terveyssyistä. Niin aikuiset kuin lapsetkin ovat olleet jopa vaarallisesti sairaina haasteellisessa ilmastossa, Mäkipää kertoo.

Toisaalta nyt järjestön kesäpäivillä siunataan matkaan jälleen lähetystyöntekijöitä Bangladeshiin, joten työ saa siellä uuden mahdollisuuden.

Euroopan haaste

Lähetystyön historiasta näemme, että monia entisiä kristillisiä alueita kansoittavat nyt muiden uskontojen edustajat. Esimerkiksi varhaisten kirkolliskokousten ja Paavalin perustamien seurakuntien paikkakunnat ovat Lähi-idässä muslimimaissa. Itse asiassa varsin suuri osa ummaa – muslimikansojen muodostamaa maailmanlaajaa yhteisöä – sijaitsee alueilla, jotka olivat enimmäkseen kristittyjen asuttamia.

Nykyinen Eurooppammekin on muuttunut hengellisesti niin, että kristinuskon asemaa julkisessa tilassa kyseenalaistetaan yhä voimakkaammin ja sen totuusväitteitä kritisoidaan. Mikä on Istanbulissa lähetystyössä olleen Mäkipään näkemys Euroopan tulevaisuudesta? Väistyykö kristinusko täältä meidän tai lastemme aikana? Koemmeko Konstantinopolin kohtalon?

– Varoisin tällaista kehitysdarwinismia. Onhan Euroopassa ennenkin ollut aikoja, jolloin kristillinen usko on ollut alamaissa, vaikkapa 1700-luvun lopussa ja 1800-luvun alussa. Sitten tulivat kuitenkin suuret herätykset esimerkiksi Englannissa ja Saksassa ihan puskasta ja protestanttinen lähetystyö alkoi, Mäkipää huomauttaa.

Mäkipää ei siis sanoisi, että peli Euroopassa on menetetty, se vain muuttaa muotoaan. Maanosassa kristinuskolla on edelleen täydet mahdollisuudet levitä.

Mäkipään mukaan kristittyjen tehtävä on joka tapauksessa olla evankeliumissa kiinni. Paavalikin itse asiassa puhuu kirjeissään aika vähän konkreettisesta lähetystyöstä. Syy siihen on Mäkipään mukaan se, että Raamatussa seurakunnille annettu tehtävä on yksinkertaisesti pysyä Kristuksessa. Lähetys nousee silloin luonnollisesti tältä perustalta. Kun kirkko tämän uskollisesti tekee, se joutuu todistamaan Herrastaan, kärsimään ja tulee väistämättä tehneeksi lähetystyötä.

Lähetystyö on siis viime kädessä Kristuksen omaa työtä ja virtaa eteenpäin hänen varassaan. Kun evankeliumi on julistettu kaikkeen maailmaan, tulee loppu.

– Kristityt on asetettu tulevan maailmanajan ja kadotetun maailman väliin elämään kokonaisvaltaisesti lähetyselämää. Tahdomme nuoren sukupolvenkin ymmärtävän, ettemme kutsu vain tekemään töitä, vaan elämään kristittynä. Siksi meillä ei ole kiire pois Euroopastakaan, Mäkipää muotoilee.

Kylväjän Israel-työ laajenee

Kylväjän Caspari-keskuksessa toteutettavan koulutustyön rinnalle tulevat suurkaupungin julistus- ja palvelutyö Tel Avivissa ja vanhustyö Haifassa. Kylväjä ryhtyy yhteistyöhön Joint Mission in Israel (JMI) -järjestön ja Ebenezer-vanhainkodin kanssa, jotka katkaisivat aiemmin keväällä yhteistyön Suomen Lähetysseuran kanssa. Israelilaisjärjestöt katsoivat, että Lähetysseuran vuodentakainen päätös lähettää samaa sukupuolta oleva pari lähetystyöhön on poikkeamista Jumalan sanan opettamasta seksuaalietiikasta.

JMI on päättänyt purkaa vanhan yhteistyörakenteensa ja rakentaa uuden, kokonaisvaltaisen ja laajapohjaisemman suurkaupunkityön Tel Avivin alueelle, johon se on kutsunut Kylväjän mukaan.