Kutsuttuna elämään maailmassa mutta ei maailmasta

Kristittyinä joudumme jatkuvasti kysymään, miten meidän tulisi elää maailmassa ja miten tulisi suhtautua erilaisiin ilmiöihin ajassamme. Mitä kauemmas ympäröivä kulttuuri ajautuu kristinuskon vaikutuspiiristä, sitä polttavampia nämä kysymykset ovat. Tämän pohdinnan lisääntyminen eri kristillisissä piireissä näkyy myös kirjatuotannossa.

Esimerkiksi helluntailainen kustantaja Aikamedia on juuri julkaissut Hong Kongissa syntyneen teologian tohtori  Sam Chanin kirjan Evankeliointi epäilevässä maailmassa: Miten julistaa Jeesusta vaikuttavasti tämän päivän ihmisille. Chan pohtii mielenkiintoisesti evankelioimisen teologiaa ja käytäntöjä erilaisista näkökulmista.

Suomalainen teologian tohtori Vesa Ollilainen, jota on haastateltu tässä lehdessä, on puolestaan kirjoittanut kirjan Kesyttämätön: Evankeliumi jälkikristillisessä ajassa. Kirja on juuri ilmestynyt, viidesläisen kustannusosakeyhtiö Perussanoman kustantamana. Ollilainen analysoi veitsenterävällä logiikalla vastaväitteitä ja erilaisia negatiivisia asenteita kristinuskoa kohtaan. Kirja osoittaa hyvin vakuuttavasti evankeliumin ylivoimaisuuden ja kestävyyden. Samalla sen äärellä tulee vahvasti sellainen maku, että sitä ei ole kirjoitettu ulkopuolelta, vaan kirjoittaja on kohdannut ympäröivän maailman juuri sellaisena kuin se on.

Ensimmäisten kristillisten vuosisatojen kirkkoisät ja niin sanotut apologeetat, uskon puolustajat, kirjoittivat useita kirjoituksia, joilla pyrittiin vastaamaan erilaisten ideo­logioiden haasteeseen ja osoittamaan evankeliumin uskottavuus oman aikansa ihmisille. Esimerkiksi kirkkoisä Augustinuksen teos Jumalan valtio kirjoitettiin selvittämään kristinuskon suhdetta kilpaileviin uskontoihin, filosofioihin ja Rooman valtakuntaan. Klassikoksi osoittautunut teos kelpaa vieläkin erittäin hyvin luettavaksi, kun kristitty pohtii paikkaansa ympäröivän kulttuurin keskellä.

Kaiken tällaisen pohdinnan haaste on pysyä kaidalla tiellä kahden äärimmäisyyden välillä. Toisaalta ovat ne, jotka mukautuvat niin vahvasti ympäröivään yhteiskuntaan, että koko kristillisestä uskosta tulee pelkkä juuri nyt vallitsevien ideo­logioiden kaiku. Kun jokin ideologia valtaa yhteiskunnan, riennetään vakuuttamaan, että juuri näin kristinuskokin opettaa. Raamatun opetukset eivät koskaan pääse haastamaan ajan muotivirtauksia, vaan jälkimmäiset ottavat kristinuskon vangikseen ja kesyttävät sen.

Toisaalta ovat maailmaa pelkäävät kristityt, jotka eivät uskalla tai osaa astua keskelle maailmaa puolustamaan uskoaan. He kätkevät kyllä uskon sydämeensä, mikä on hyvä asia, mutta he eivät koskaan tuo sitä esille siinä ympäristössä, jonka keskelle heidät on todistajiksi asetettu. Ollilainen kirjoittaa: ”Saatamme aistia, että Raamatun Jeesuksesta kertominen häiritsee moniarvoisuuteen uskovaa, ja siksi tarjoilemme siloteltua Jeesusta, sekä vaikenemme niistä evankeliumien kohdista, jotka tuntuvat satuttavilta. Mutta silloin kesytämme Jeesuksen. Teemme lähimmäisellemme karhunpalveluksen. Jeesus on omana itsenään kyllin puhutteleva ja valovoimainen. Moniarvoisen ideologian kannattajaa loukkaa erityisesti muut vaihtoehdot poissulkeva Jeesus, ja silti se Jeesus hänen on kohdattava.”

Tarvitsemme jatkuvasti yhä syvenevää ymmärrystä oman uskomme sisällöstä, jotta voisimme vakuuttua sen totuudenmukaisuudesta. Samalla tarvitaan rohkeutta tulla ulos kaapista ja tunnustaa ja puolustaa uskoamme julkisesti.

Piditkö artikkelista? Saat lisää mielenkiintoisia juttuja tilaamalla Uuden Tien verkkolehden tästä. Jaa artikkeli myös sosiaalisessa mediassa.

Tutustu myös visioomme alla olevan videon kautta: