Koronaselviytyjät
Jarmo ja Pirkko Sormunen toivovat, että paikalliset kristityt heräävät, jotta heistä voisi muodostua lähettävä seurakunta. Kuva: Sormusten arkisto
Pirjo ja Jarmo Sormunen tekivät persoonallisen päätöksen Jarmon tullessa eläkeikään. Kiikkustuolin sijaan he istuivat lentokoneeseen: lähetyskenttä vaihtui kotikentältä ulkomaille. Sormuset toimivat Operaatio Mobilisaatio -lähetysjärjestön (OM) lähetteinä Unkarissa. He lähtivät maahan elokuussa 2018. Reilussa kahdessa vuodessa he ovat suorittaneet kieliopintoja ja liittyneet OM:n tiimiin, joka työskentelee romanivähemmistön parissa itäisen Unkarin alueella Tatan kaupungissa. Alusta alkaen työnäkyyn kuului lapsityö, etenkin kerho- ja leirityö.
Kulkutaudin kynsissä
Sitten tuli korona. Sormuset eivät vielä viime kesänä tunteneet Unkarissa ketään, joka olisi sairastanut koronan. Syyskuusta alkaen epidemia levisi kiihtyvällä vauhdilla. Omistautuminen Herran työlle ei merkitse rokotusta kulkutautia vastaan. Sormusetkin sairastivat taudin.
– Nyt meille kuuluu jo ihan hyvää, mutta itselläni tauti oli aika vaikea. Ikävintä oli hurjan kova ja pitkään kestänyt päänsärky. Perinteiset kipulääkkeet tepsivät siihen aika heikosti, Jarmo kertoo.
Jarmolle nousi korkea kuume. Pirjo kärsi erityisen voimakkaasta lihassärystä ja väsymyksestä.
Hän arvasi sairastuneensa, kun maku- ja hajuaisti katosivat. Toipumisen alettua molempien olo oli pitkään voimaton. Työkyky on palautumassa hitaasti.
– Olemme äärettömän kiitollisia kaikille esirukoilijoillemme. On suuri ihme, että meidän ei tarvinnut turvautua sairaalahoitoon. Minä kuulun myös moninkertaisesti riskiryhmään useampien altistavien tekijöiden, kuten astman takia, Pirjo kertoo.
Koronarajoitusten henkeä ei ole sisäistetty
Pirjo ja Jarmo Sormunen näkevät matkan päästä paljon hyvää suomalaisen yhteiskunnan kriisinhoitokyvyssä. Suomessa testaaminen on nopeaa. Unkarissa tarvitaan lääkärin lähete ennen testiin pääsyä ja yleisen terveydenhuollon palvelu on hidasta. Tämä kaikki tarkoittaa, että oireiset ehtivät tartuttaa valtavan määrän ihmisiä, ennen kuin he saavat testituloksen ja jäävät karanteeniin.
Sormusilla on tuntuma, että suomalaiset noudattavat viranomaisten ohjeita napakasti. Vastuuntuntoisesti toimitaan, koska se on oikein. Unkarissa on jo pitkään ollut maskipakko ja öisin on voimassa ulkonaliikkumiskielto. Sääntöjä noudatetaan, mutta löyhällä mentaliteetilla.
– Mielestäni suositusten ja sääntöjen henkeä ei ole sisäistetty kovin syvällisesti. Neuvostoliiton vaikutusaika oli tässäkin maassa tehokas. Ihmiset oppivat toimimaan ulkoa tulevan pakon ja pelon ajamina, Jarmo sanoo.
– Pahinta tietenkin on se, että aiheutetaan lähimmäiselle ja itselle hallaa, Pirjo suree.
Romanikorttelin uusi elämä
– Rukouksissamme ja toiveissamme on uudet konttitilat. Kontteihin voisi rakentaa ”olohuoneen”, missä voidaan järjestää esimerkiksi lastenkerhoja. Kuva: Sormusten arkisto
Pirjo ja Jarmo Sormunen toteavat, että ulkonaisesti heillä on ollut helppo kaksivuotinen jakso lähetyksen palveluksessa Unkarissa.
– Tatan kaupungin edustajat sanoivat meille, että on mahtavaa, kun olette täällä. Meillä on täysi vapaus toimia ja pitää esillä evankeliumia.
Sormuset pääsivät mukaan EU-rahoitteiseen sosiaalityön projektiin keskelle Tatan romanikortteleita. He työskentelevät Szélkútissa, kaupungin laidalla, missä ei ole lainkaan julkisia palveluja. Tähän asti Sormuset ovat saaneet toimia kaupungin EU-projektin tiloissa. Nyt projekti on päättymässä, ja työlle etsitään uusia tiloja.
Ensi keväänä Sormuset toivovat saavansa alueelle kontteja, joihin voisi perustaa romaneille yhteisen toimintapisteen tai kotoisammin ”olohuoneen”. Siellä voidaan jatkaa suosittuja iltapäiväkerhoja lapsille, muun muassa Jarmon musiikkikerhoa.
– Opetan esimerkiksi kitaran- ja rumpujen soittoa. Musiikki on hieno keino tavoittaa romaneja. Se on heille erittäin tärkeä tapa ilmaista tunteitaan ja kokea yhteenkuuluvuutta, Jarmo kertoo.
Sormuset toivovat, että jonain päivänä alueella vaikuttaisi kristillinen yhteisö. Ihanteellista olisi, että vetovastuussa olisi tulevaisuudessa paikallinen romanipastori.
– Siihen voi kuitenkin olla vielä pitkä matka. Hengellinen kasvu vie aikaa. Vastuunkantajiksi ei synnytä yhdessä yössä. On mahdollista, että me emme näe täällä sitä ensimmäistä pastoria, he toteavat.
Rukousaiheena kristittyjen herääminen
Unkarissa on kaksi isoa -kirkkoa: katolinen ja reformoitu. Sen lisäksi on pieni luterilainen kirkko sekä helluntailaisia ja baptisteja. Kun rautaesirippu murtui vuoteen 1991 mennessä, ulkomailta tuli monia lähettejä tukemaan unkarilaisia kristittyjä. Evankelikaaliset seurakunnat ovat kasvaneet, mutta ne ovat usein edelleen riippuvaisia ulkomaisesta rahasta ja työntekijöistä.
– Me olemme täällä toki ensisijaisesti palvelemassa Tatan romaniyhteisöä, mutta järjestönä OM haluaa rohkaista ja saada kaikki seurakunnat liikkeelle niin, että ne veisivät evankeliumia kirkkojen seinien ulkopuolelle, Pirjo ja Jarmo Sormunen sanovat.
He kertovat, että unkarilaisten pastoreiden ja lähetysjohtajien kipuna ja jatkuvana rukousaiheena on unkarilaisten kristittyjen vaisu halu tehdä lähetys- ja evankelioimistyötä.
– Unkarilaisten seurakuntien pitäisi herätä antamiseen ja lähtemiseen. Toivomme ja rukoilemme, että paikalliset kristityt heräävät, että heistä voisi muodostua lähettävä seurakunta.
Kristilliset koulut ovat suosittuja
Jarmo ja Pirjo Sormunen toteavat, että kristilliset seurakunnat hyötyvät Unkarin uskontopolitiikasta, joka on kuitenkin valikoivaa: maahanmuuttajia tai muslimeja maassa ei juurikaan näe. Unkarissa toimii useita kristillisiä kouluja ja päiväkoteja, jotka saavat valtion tukea. Valtiolle on helpotus, että muutkin perustavat ja ylläpitävät kouluja kuin viranomaiset.
– Kristilliset koulut kukoistavat täällä. Monilla eri kirkkokunnilla on omia kouluja, kuten katolisilla, reformoiduilla ja baptisteilla. Ne ovat myös erittäin suosittuja, Pirjo Sormunen sanoo.
Piditkö artikkelista? Saat lisää mielenkiintoisia juttuja tilaamalla Uuden Tien verkkolehden tästä. Jaa artikkeli myös sosiaalisessa mediassa.
Tutustu myös visioomme alla olevan videon kautta: