Piispojen hyväksymä opas tullut tarpeeseen

Piispojen hyväksymä opas kirkollisten toimitusten järjestämisestä moniuskontoisessa ja -kulttuurisessa tilanteessa on tullut tarpeeseen. Ohjeet ovat paikoin selkeitä: kirkolliset toimitukset ovat osa kirkon jumalanpalveluselämää, ne tulee suorittaa kirkkokäsikirjan mukaisesti eikä kirkossa tapahtuva toiminta saa olla suunnattu kirkkomme uskoa vastaan. Muutamat asiat herättävät kuitenkin kysymyksiä. Oppaan nimeä myöten puhutaan uskontojen kohtaamisesta. Se kuulostaa melko teoreettiselta. Eihän hautajaisissa…

Piispojen hyväksymä opas kirkollisten toimitusten järjestämisestä moniuskontoisessa ja -kulttuurisessa tilanteessa on tullut tarpeeseen. Ohjeet ovat paikoin selkeitä: kirkolliset toimitukset ovat osa kirkon jumalanpalveluselämää, ne tulee suorittaa kirkkokäsikirjan mukaisesti eikä kirkossa tapahtuva toiminta saa olla suunnattu kirkkomme uskoa vastaan.

Muutamat asiat herättävät kuitenkin kysymyksiä. Oppaan nimeä myöten puhutaan uskontojen kohtaamisesta. Se kuulostaa melko teoreettiselta. Eihän hautajaisissa kohdata uskontoja vaan ihmisiä, surevia lähimmäisiä, ovat nämä sitten kristittyjä, muslimeja, hinduja tai buddhalaisia.

Jonkin verran hämäräksi jää oppaassa mainittu vieraanvaraisuus, jonka arkkipiispa Kari Mäkinen nostaa pääjuonteeksi. Mitä tämä tarkoittaa? ”Olemme avoimen kiinnostuneita muiden paikalla olevien traditioista”, arkkipiispa sanoo ja oppaassa tämä ilmaistaan, että kunnioitamme toisen uskontoa. On ymmärrettävää olla kiinnostunut toisesta ihmisestä, mutta on liioi­teltua sanoa, että kunnioittaisimme uskontoa, jossa palvellaan epäjumalia ja rukoillaan vainajien henkiä.

Samalla on huomautettava, ettei esimerkiksi siunaustilaisuus ole tietenkään uskontojen välisten väittelyiden paikka. Opas neuvookin pappeja jo ennen tilaisuutta keskustelemaan selväksi toimituksen menettelytavat, ettei ikäviä yllätyksiä pääse syntymään.

Toivottavasti vieraanvaraisuus ei merkitse meille suomalaisille niin tyypillistä väärää oman uskon peittelyä, vähättelyä ja mukautumista toisten uskontojen edustajien vaatimusten edessä.

Vaikka piispat varoittavat sekoittamasta eri uskontoja keskenään, opas puhuu toisaalta pastoraalisista sovellutuksista. Tämä voi pahimmillaan johtaa höllyvälle suolle. Oppaan mukaan on tultava vastaan kohdissa, joissa tämä on mahdollista. ”Toisen uskonnon perinteestä voidaan valita sellainen laulu tai lukukappale, jonka sisältö ei ole kristillisen tunnustuksen kanssa ristiriidassa. Sopivia kohtia erilaisille lainauksille ovat esimerkiksi johdantosanat, puhe tai vapaasti laadittavat rukoukset. Raamatunlukua ei kuitenkaan tule korvata muilla teksteillä. ” Kristillisessä toimituksessa rukoillaan Jeesuksen nimessä Isä meidän. Tämä ei sovellu mitenkään muihin uskontoihin.

Kokemus lähetystyöstä on valaiseva. Eräs seurakuntamme jäsen Japanissa halusi järjestää miehelleen kristilliset hautajaiset, vaikka tämä ei ollut kristitty eivätkä olleet muutkaan sukulaiset. Hautajaiset pidettiin täysin kristillisen sanoman mukaisesti japanilaiseen kulttuuriin sopivalla tavalla. Pappi julisti evankeliumia Jeesuksesta ja kehotti myös kuulijoita panemaan toivonsa Kristukseen. Kristillinen rakkaus toteutui lämpimissä sanoissa, keskusteluissa omaisten kanssa ja ennen kaikkea evankeliumin julistuksessa.

Hautajaisiin ei sekoitettu mitään buddhalaisuudesta tai shintolaisuudesta eikä sitä kukaan saattoväestä odottanutkaan. Kun puhutaan uskontojen kohtaamisesta, ei pidä unohtaa missiotamme julistaa evankeliumia.