”Kirkon pitäisi olla vastakulttuurinen voima”
Perusta-lehden uuden päätoimittajan Santeri Marjokorven mukaan kirkon ei tule antautua ajan ideologioiden vietäviksi.
Santeri Marjokorpi toimii päätoimittajuutensa lisäksi Avoimen Raamattukoulun vastaavana opettajana Suomen Raamattuopistolla. KUVA: MATTI KORHONEN
Perusta-lehden uuden päätoimittajan Santeri Marjokorven mukaan kirkon ei tule antautua ajan ideologioiden vietäviksi.
Nyt ei ole taistelu siitä, mikä kirkko ja tunnustuskunta on oikeammassa kuin muut. Nyt on taistelu siitä, säilyykö perinteinen kristinusko tuleville sukupolville. Teologian maisteri Santeri Marjokorpi, 33, johtaa joukkoja aloitettuaan uskoa ja ajattelua tukevan Perusta-lehden päätoimittajana vuoden alussa.
Perusta-lehti
- Vuonna 1974 perustettu luterilaista herätyskristillisyyttä edustava teologinen lehti.
- Edeltäjiä olivat Teologia ja kirkko sekä Raamattu ja seurakunta -lehdet.
- Ilmestyy kuusi kertaa vuodessa, levikki reilu tuhat kappaletta.
- Päätoimittaja: Santeri Marjokorpi
- Julkaisijoina ovat Suomen Raamattuopiston säätiö, Suomen teologinen instituutti, Suomen ev.-lut. Opiskelija- ja Koululaislähetys sekä Suomen ev.lut. Kansanlähetys. Kustantajana toimii Perussanoma Oy.
- Järjestää vuosittain Teologiset opintopäivät Suomen Raamattuopistolla.
– Vanhat kirkolliset jaot ovat menettäneet merkityksensä. Sen sijaan kysymys konservatiivisesta ja liberaalista kristillisyydestä halkaisee kaikki kirkot. Olen lähempänä muiden kirkkojen konservatiiveja kuin oman kirkkoni liberaaleja, Marjokorpi toteaa.
Hän puhuu myös ”klassisesta” ja ”revisionistisesta” kristinuskon tulkinnasta. Klassisella kristinuskolla hän tarkoittaa sitä uskoa, ”jonka kaikki kristityt ovat aina ja kaikkialla uskoneet”. Tämä uskonsisältö on tiivistettynä esimerkiksi uskontunnustuksissa.
Revisionistinen kristinuskon tulkinta puolestaan väittää, että ei ole olemassa mitään määrittävää kristinuskoa, joka olisi totta kaikille. Sen sijaan jokainen tekee uskostaan omannäköisensä.
Marjokorven mukaan Perusta-lehden kunnianhimoisena visiona on olla klassisen kristinuskon pää-äänenkannattaja Suomessa.
– Toivon, että lehti voisi yhdistää kaikkia, jotka ovat huolissaan siitä, miten kristinusko perinteisessä muodossaan säilyisi tulevillekin sukupolville. Pyrimme olemaan mielenkiintoinen lehti kaikille ajatteleville kristityille.
Ideologiaa pyritään tuomaan kristinuskon sisälle
Santeri Marjokorpea kiinnostaa aikamme kulttuurinen ja ideologinen analysointi. Käsissä kuluu englanninkielistä teologista, filosofista ja historiallista kirjallisuutta. Mies haluaa luotsata myös Perusta-lehteä siihen suuntaan, että lukija pysyisi kärryillä, millaisia ideologisia taustoja ajan ilmiöissä on.
– Toki evankeliumin julistaminen on ykkösasia. Mutta aina on vaarana, että me samaistamme Raamatun sanoman ja aikamme ideologiat, jos emme ole tietoisia niistä. Luemme helposti Raamattua pelkästään oman aikamme viitekehyksestä käsin.
Marjokorven mukaan kristilliselle kirkolle on kaikkina aikoina ollut haasteena se, että ajan filosofiat pyrkivät määrittämään kristinuskoa uusiksi.
– Siitähän on kyse vaikka avioliittokeskustelussa. Aikamme tiettyä ideologiaa yritetään tuoda kristinuskoon sisälle.
Kristinuskon kultakautta ei ole koskaan ollut
Ensimmäisessä pääkirjoituksessaan (Perusta 1/2019) Santeri Marjokorpi kirjoittaa kristillisen kentän suuresta murroksesta. Yhdysvalloissa valtavirran protestanttiset kirkot (engl. mainline churches), joihin kuuluvat monet perinteiset luterilaiset, metodistiset, presbyteeriset ja episkopaaliset kirkkokunnat, ovat 1960-luvulta alkaen menettäneet valtavasti jäseniä.
Samaan aikaan Raamatun arvovaltaa korostavat evankelikaalit (evangelicals) seurakunnat ovat suurin piirtein säilyttäneet asemansa.
Vastaava ilmiö on käymässä Euroopassa. Kansankirkot menettävät kaikkialla jäseniä, myös Suomessa. Kirkon nelivuotiskertomuksia seuraava voi kuitenkin todeta, että uskonnollisuus ylipäätään tai edes tunnustautuminen kristityksi eivät ole vuosien varrella vähentyneet. Ihmiset jättävät kirkon, mutteivät välttämättä kristinuskoa.
Kaikkina aikoina todellinen kristinusko on ollut pienen lauman asia. Tilanne ei ole välttämättä nyt ollenkaan huonompi kuin aikaisemmin.
Santeri Marjokorpi huomauttaa, että meillä ei ole olemassa tutkimustietoa suomalaisten uskonkäsityksistä kovin pitkältä ajalta. Emme siis tarkalleen tiedä, miten suomalaiset ovat suhtautuneet kirkon sanomaan viisikymmentä tai sata vuotta sitten.
– Voi olla, että Suomessakin on ollut kausi, vaikka joskus talvisodan paikkeilla, jolloin ihmiset ovat käyneet joukoittain kirkossa. Mutta se on tullut selväksi, että mitään kultakautta kristinuskolla ei ole ollut jossain menneisyydessä. Silloinkin kun herätysliikkeet syntyivät, niitä vastustettiin kovasti. Kerrotaan, että aika jumalatonta se meno on ollut silloinkin, vaikka lähes kaikki kuuluivat kirkkoon.
Eikä tilanne muutu paremmaksi, vaikka mennään ajassa vielä kauemmaksi, keskiajalle. Amerikkalainen uskontososiologi Rodney Stark on kirjoittanut, että käsitys keskiajan Euroopasta kristinuskon valta-aikana on kuvitelmaa.
– Kristinusko oli hyvin harvojen hallussa ja pakanuus rehotti joka puolella. Ihmiset eivät käyneet koskaan kirkossa ja jos kävivät, se oli ongelma, koska he eivät osanneet käyttäytyä siellä. Kaikkina aikoina todellinen kristinusko on ollut pienen lauman asia. Tilanne ei ole välttämättä nyt ollenkaan huonompi kuin aikaisemmin.
Se, mistä joudun maksamaan, on minulle arvokasta
Jotain silti on muuttunut. Santeri Marjokorpi on kiinnittänyt huomiota siihen, että jäseniä menettävät perinteiset kirkot ovat omaksuneet hyvin vahvan sosiaalieettisen painotuksen. Sanomassa tämänpuoleisuus korostuu. Jumalasta ja tuonpuoleisuudesta puhutaan vähemmän.
Toinen muutos on pyrkimys mukauttaa opetusta yhteiskunnan asettamien paineiden mukaan. Siitä, mikä kristinuskossa on loukkaavaa, on vaiettu tai opetusta on pyritty muuttamaan. Marjokorven mukaan kysymykset avioliitosta ja naispappeudesta ovat tästä hyviä esimerkkejä.
– Ymmärrän taustalla olevan ajatuksen, että ihmisten olisi näin helpompi tulla kristinuskon piiriin. Mutta vaikutus voi olla täysin päinvastainen. Kun ihmisen ei tarvitse millään tavalla erota muusta kulttuurista eikä hän joudu maksamaan mitään kristinuskosta, sillä ei ole hänelle mitään arvoa. Se, josta joudun maksamaan paljon, on minulle arvokasta. Mutta se, minkä vuoksi en joudu tekemään yhtään mitään, sen voi heittää poiskin.
Siksi yleisen mielipiteen mukaileminen on kirkolle väärä tie.
– Kirkon pitäisi olla oikeasti vastakulttuurinen voima, jopa vähän kapinallinen. Ei pitäisi pelätä sitä, että jos sanomme jotain, joku eroaa kirkosta.
Voiko kirkkomme kelkka kääntyä?
Santeri Marjokorven mukaan Suomen ev.-lut. kirkossa eletään nyt ”vaaran vuosia”, joiden aikana ratkaistaan, mihin suuntaan kirkon kurssi saadaan käännettyä. Jos konservatiiveja ei ajeta kirkosta kokonaan ulos ja muuten yleinen jäsenkato jatkuu, seurakuntavaaleissa herätysliikkeillä alkaa olla jo merkittävä painoarvo.
Mutta kuinka realistista on ajatella, että liberalisoitunut kirkko voisi oikeasti kääntää kelkkansa konservatiivisempaan suuntaan?
– Amerikan esimerkkien valossa se menee niin, että kun kirkot liberalisoituvat, niiden jäsenmäärät laskevat ja ihmiset pakenevat muihin kirkkoihin. Mutta toisaalta ei se käänne täysin mahdoton ole. Onhan meillä Latviasta esimerkki, että siellä kirkko ensin hyväksyi naispappeuden, mutta perui sen myöhemmin. Kirkollinen tilanne voi olla kahdenkymmenen vuoden päästä täysin erilainen kuin nyt.
Yhteiskunnalliset muutokset tulevat vaikuttamaan myös kirkkoon. Emme tiedä, millainen vaikkapa Euroopan poliittinen tilanne on kymmenen vuoden päästä. Liberaaleille ihanteille on maailmassa monenlaisia vastavirtoja. Kaikkia ei puhuttele ajatus perinteisten käsitysten katoamisesta ja vapaudesta määritellä arvot uusiksi.
– On tullut selväksi, että ajatus, jonka mukaan kaikki menee vain liberaaliin suuntaan ja kohti tiettyä ”ihanaa” päätepistettä, ei pidä paikkaansa, Santeri Marjokorpi toteaa.
Piditkö lukemastasi? Saat lisää mielenkiintoisia juttuja, kun tilaat Uuden Tien klikkaamalla alla olevaa kuvaa. Jaa artikkeli myös sosiaalisessa mediassa!
