-Monella voi olla kynnys lähteä tukiperheeksi. Voidaan ajatella, että vanhemmuuden pitäisi olla jotenkin erikoista ja ihmisten ammattilaisia. Meillä olemme aina eläneet tukilasten kanssa ihan tavallista arkea tavallisena perheenä, kertoo suonenjokelainen Hanne Korhonen.
Kysyimme kolmelta kulkijalta, miten Jumala on heitä johdattanut ja auttanut kuluneena vuonna? Onko jotain jäänyt erityisesti mieleen, ja millä mielin he lähtevät uuteen vuoteen?
Onko elämälläni tarkoitus? Miksi olen täällä maailmassa? Samppa Lajunen, 40, mietti näitä jo yläasteikäisenä. Manteli puurossa ja rukous suuntasivat hänet matkalle, jolla kysymyksiin löytyi vastauksia.
Sydän tykyttää, kädet hikoavat ja puna nousee kasvoille – tuttu tilanne? Herkkä ihminen jännittää sosiaalisia tilanteita muita useammin ja voimakkaammin.
