Kärsimyksen syy jää usein vaille vastausta

Kansanlähetyksen entinen lähetystyöntekijä ja Vapauta Uhri ry:n toiminnanjohtaja Pia Rendic kertoo uusimmassa blogissaan (seurakuntalainen.fi) sydäntäsärkevän sarjan vastoinkäymisiä elämästään. Miksi ihminen, joka tekee työtä auttaakseen lähimmäistään joutuukin itse monenlaisiin kärsimyksiin? Vuosia ihmiskaupan uhrien hyväksi työtä tehnyt Rendic ei tätä kysymystä tee, mutta itse olen sen elämäni aikana tehnyt, kun olen seurannut jonkun lähimmäisen kohtaloa.

Esimerkkejä selittämättömästä kärsimyksestä on maailmassa paljon. Yksi elämän vaikeimpia ja suurimpia mysteerejä on se, että tässä elämässä paha ei todellakaan aina saa palkkaansa, eikä hyväntekijä todellakaan aina menesty, eikä häntä useinkaan kiitetä ja palkita. Kysymykset jumalattoman menestyksestä ja vanhurskaan kärsimyksestä askarruttivat syvästi jo Raamatun Psalmien kirjoittajaa, ja niitä käsitellään perusteellisesti Jobin kirjassa.

Kansanlähetyksen raamatunopettaja Jarkko Haapanen käsittelee kärsimyksen ongelmaa kirjassaan Et ole yksin, Raamatun näkökulmia kärsimykseen (Kustannus Oy Uusi Tie 2017). Haapasen mukaan Raamatussa on nähtävissä yleisperiaate, jonka mukaan vanhurskas elämä johtaa hyvinvointiin, onneen ja menestykseen. Tästä on Haapasen mukaan Raamatussa kuitenkin paljon poikkeuksia, joista Jobin elämä on yksi.

Tietysti meidän Herramme Jeesus Kristus itse on kaikkein suurin poikkeus. Jeesus ei elämässään koskaan tehnyt mitään muuta kuin sitä mikä on hyvää, oikein ja rakkaudellista. Silti hänet ristiinnaulittiin. Hän, täysin vanhurskas ja täydellisen hyvä, kuoli meidän syntisten tähden. Tullessaan Jeesuksessa ihmiseksi Jumala ”maistoi” kärsimystä ja kuolemaa.

Jumala siis tietää myös kokemuksellisesti, mitä kärsimys on ja miltä se tuntuu. Kun ihminen vuodattaa kärsimyksensä Jumalalle rukouksessa yksi Jumalan vastaus voi olla: ”Minä tiedän sinun ahdinkosi.” (Ilm. 2:9).

Ihminen ei voi koskaan pohjia myöten ymmärtää toisen ihmisen kärsimystä. Silti kyky eläytyä siihen on hyvin tärkeä inhimillinen piirre. Koska jo inhimillinen empatia voi olla hyvin merkityksellistä, jumalallinen on vielä paljon enemmän. Evankeliumien silminnäkijätodistuksiin on taltioi­tunut jopa Jeesuksen rakkautta ja myötäelämistä täynnä oleva katse (Mark. 10:21; Luuk. 22:48).

Kun Jumala katsoo lastaan ja sanoo tietävänsä ja ymmärtävänsä, reaktio voi olla niin kuin sairastavan lapsen reaktio sängyn laidalla istuvaan vanhempaan: ”Älä mene pois.” Silti sellainenkin ”sielun pimeä yö” on kristillisessä kokemuksessa tunnettua, että Jumala vaikuttaa olevan poissa juuri silloin, kun häntä eniten tarvittaisiin.

Silloin ainoaksi toivoksi voi jäädä se, että lopulta uskova pääsee taivaan kotiin ja saa nähdä Herransa kasvoista kasvoihin. Silloin Jumala itse on luvannut pyyhkiä lapsensa kasvoilta kaikki kyyneleet. Ensin on kuitenkin elettävä tämä elämä loppuun saakka, ja se vaatii joskus paljon kärsivällisyyttä.