Jumalanpalvelus opettaa kristillistä uskoa

Jumalanpalveluksen opettavaa ja kasvattavaa merkitystä ei pidä väheksyä. Vuosisatojen ajan suomalaiset ovat jumalanpalveluksen kautta voineet oppia, mistä kristillisessä uskossa on kysymys.

Jumalanpalveluksen ytimessä on joitakin kristillisen uskon kannalta aivan keskeisiä asioita. Jumalanpalvelus alkaa kolmiyhteisen Jumalan nimessä. Se tekee kokoontumisesta erityisen. Ei ole kysymys mistä tahansa uskonnollisesta yhteen tulemisesta. Ollaan koolla kolmiyhteisen Jumalan nimessä ja hänen edessään.

HETI ALUKSI tunnustetaan oma syntisyys ja omat synnit. ”Olen rikkonut…”. Tässä ei moitita muita, eikä keskitytä heidän synteihinsä, vaan tunnustetaan vääryydet omassa elämässä. Pastori julistaa synninpäästön. Kiitetään ja ylistetään Jumalaa. Ilman jonkinlaista ymmärrystä omasta syntisyydestä ja anteeksiantamuksesta ihminen ei voi olla kristitty. Ei siksi, että se on jonkinlainen rituaali, joka ihmisen pitää käydä läpi, vaan yksinkertaisesti siitä syystä, että se on totta. Minä olen syntinen, ja olen ajatuksin, sanoin ja teoin rikkonut Pyhän Jumalan tahtoa vastaan. Mitä paremmin tajuaa oman syntisyytensä, sitä suurempana voi nähdä Jumalan anteeksiantamuksen Jeesuksessa Kristuksessa. Meillä on todella syytä kiittää Jumalaa.

JUMALANPALVELUKSESSA kuullaan myös Jumalan sanaa, Vanhasta ja Uudesta testamentista. Kuullaan saarna, joka toivottavasti perustuu nimenomaan Jumalan sanaan. Monet ihmiset ovat maininneet, että vaikka saarna olisi ollut huono, liturgia on kantanut ja puhutellut. Joskus olen itse ollut jumalanpalveluksessa, jossa saarna on jopa ollut ilmeisessä ristiriidassa juuri luetun tekstin kanssa. Silloin olen valinnut mielessäni uskoa ennemmin Sanaa kuin saarnaajaa.

Jumalanpalveluksessa tunnustetaan myös yhteinen kristillinen usko. On ihmeellinen etuoikeus tunnustaa rivi riviltä samaa uskoa kuin mitä kristityt ovat uskoneet ja tunnustaneet ensimmäiseltä kristilliseltä vuosisadalta alkaen. Näin kristitty uskoo. Tässä on kiteytettynä totuus kolmiyhteisestä Jumalasta. Tässä uskossa, ja synnit anteeksi saaneena, on myös etuoikeus tuoda omat ja muiden rukousaiheet Jumalan eteen.

Jos kyseessä on ehtoollisjumalanpalvelus, se on tietysti aivan erityistä. Saamme tulla ehtoollispöytään armosta ja armahdettuna. Saamme kuulla lausuttavan henkilökohtaisesti ”sinun puolestasi annettu” ja ”sinun puolestasi vuodatettu”. Saamme vastaanottaa Kristuksen ruumiin ja veren. Olemme uskossa yhtä näkyvän ja näkymättömän kristillisen seurakunnan kanssa. Lopuksi taas kiitetään Jumalaa, vastaanotetaan häneltä siunaus ja lähdetään maailmaan palvelemaan lähimmäistä Kristuksen käsinä ja jalkoina.

ERÄS YSTÄVÄ oli hiljattain ulkomailla jumalanpalveluksessa, jossa ei ollut synnintunnustusta eikä uskontunnustusta. Kun hän jälkeenpäin tiedusteli asiaa pastorilta, tämä vastasi, että synnintunnustusta ei ole, koska se saa ihmiset kokemaan itsensä niin huonoiksi, ja uskontunnustusta ei ole, koska siitä ollaan niin eri mieltä. Näin hävitetään kristillinen usko ihmisten tietoisuudesta. Saamme olla kiitollisia, että meillä on vielä kristillisiä jumalanpalveluksia keskuudessamme.

Eikö ihminen voi istua jumalanpalveluksen läpi ilman, että hän sisäistää mitään sen todellisuudesta? Tietysti voi. Se ei kuitenkaan ole jumalanpalveluksen rikkaan sisällön vika.

Mutta eikö ihminen voi istua jumalanpalveluksen läpi ilman, että hän sisäistää mitään sen todellisuudesta? Tietysti voi, minullekin kävi aikoinaan juuri niin. Se ei kuitenkaan ollut jumalanpalveluksen rikkaan sisällön vika, vaan johtui siitä, etten ollut vielä saanut heräämisen armoa.

Piditkö artikkelista? Saat lisää mielenkiintoisia juttuja tilaamalla Uuden Tien verkkolehden tästä. Jaa artikkeli myös sosiaalisessa mediassa.

Tutustu myös visioomme alla olevan videon kautta: