Työn imu vie mukanaan ja koko olemus uppoutuu työhön. Lopputuloksen valmistuttua tekee mieli ottaa askel taaksepäin tarkastelemaan aikaansaannosta. Hymy leviää koko olemukseen. Onnistuinpas!

Parhaimmillaan työ on suuren tyydytyksen ja ilon lähde, ja työssä tarmokkuutemme, taitomme ja persoonallisuutemme ojentautuvat tavoitetta kohti. Työ haukkaa ajastamme merkittävän siivun, ja länsimaissa ihmiset usein määrittelevät itsensä työn kautta. Työ voi olla myös kuormittavaa, tehotonta ja turhauttavaa. Mitä sanottavaa Raamatulla on työhön?

Työn ylevä alku

Raamatussa työ kuvataan keskeisesi osaksi ihmisen elämää, ja Raamattu sisältää myös ohjeita niin duunarille kuin johtajalle. Itse asiassa Raamattu alkaa työn kuvauksella. Hätkähdyttävää on se, että luomiskertomuksessa kuvataan, kuinka Jumala itse suunnittelee, taitelee ja toteuttaa luomistyönsä. Sen ylevämpää historiaa työllä ei voisi olla.

Raamatun luomiskertomus eroaakin voimakkaasti muista muinaisista maailman syntyä kuvaavista teksteistä, joissa usein maailma syntyi kosmisen taistelun tuloksena ja työ oli jotain, mihin jumalat eivät sotkeutuneet. Mutta Ensimmäisen Mooseksen kirjan ensimmäisessä luvussa eteemme piirtyy Jumala, joka tekee työtä, ottaa askeleen taaksepäin ja ihastelee aikaansaannostaan sanoen, ”se on hyvä”.

Työ siis kuului jo paratiisiin, ja Jumala kutsui luomansa ihmisen työtoverikseen viljelemään ja varjelemaan maata ja ottamaan se haltuunsa. Pastori Timothy Kellerin mukaan jälkimmäiseen liittyy ajatus siitä, että Jumalan luoma maailma sisältää potentiaalia, jonka käyttöön valjastaminen jäi ihmisen tehtäväksi. Ihminen onkin keksinyt ja kehittänyt esimerkiksi uusia viljelykasveja, lääkkeitä tai liikkumistapoja hyödyntäen luomakunnasta löytyviä mahdollisuuksia.

Työ kulttuurin muovaajana

Timothy Keller laajentaa viljelemisen ja varjelemisen ajatuksen maataloudesta laajemmalle, kulttuurin muokkaamiseen. Hän viittaa filosofi Al Woltersiin, joka kirjoittaa, että ”Jumalan edustajina jatkamme siitä, mihin Jumala lopetti. Mutta tämä on nyt oleva inhimillistä maan kehitystyötä. Ihmissuku täyttää maan omalla lajillaan ja muovaa maan omanlaisekseen. Tästä eteenpäin luodun maan kehitys on luonteeltaan yhteiskunnallista ja kulttuurista.”

”Musiikki ottaa äänen fysiikan ja järjestää sen uudelleen joksikin kauniiksi ja jännittäväksi, joka tuo merkitystä elämään. Kun otamme kankaan ja teemme siitä vaatekappaleen, kun työntelemme moppia ja siivoamme huoneen, kun käytämme teknologiaa valjastaaksemme sähkövoiman, kun otamme kehittymättömän lapsellisen mielen ja opetamme sille jonkin asian, kun opetamme pariskuntaa ratkaisemaan keskinäiset riitansa, kun otamme yksinkertaisia aineita ja muutamme ne koskettavaksi taideteokseksi – jatkamme Jumalan muovaamis-, täyttämis- ja valtaanottamistyötä. Aina kun tuomme järjestystä kaaokseen, aina kun hyödynnämme luovia mahdollisuuksia – –noudatamme Jumalan luovan kulttuurisen kehityksen mallia”, hän kirjoittaa.

Työ siis kuului jo paratiisiin, ja Jumala kutsui luomansa ihmisen työtoverikseen viljelemään ja varjelemaan maata ja ottamaan se haltuunsa.

Meillä on kiusaus arvottaa toisia työtehtäviä korkeammalle kuin toisia. Se ei ole uutta. Kreikkalaiset ajattelivat, että käsin tehtävä työ alensi ihmisen eläimen tasolle. Kirjailija ja pappi Philip Jensen herättelee ajattelemaan asiaa uudesta näkökulmasta: ”Jos Jumala tulisi maailmaan, millainen hän olisi? Muinaisille kreikkalaisille hän olisi saattanut olla filosofikuningas. Muinaiset roomalaiset olisivat ehkä odottaneet oikeudenmukaista ja jaloa valtiomiestä. Mutta millaisena heprealaisten Jumala tulee maailmaan? Puuseppänä.”

Kutsuttu tehtävään

Anglikaanipappi Dick Lucas harmittelee sitä, että kristityt ovat taipuvaisia ajattelemaan, että Jumala käyttää heitä vain hengellisissä tehtävissä. Raamatun antama kuva on moniulotteisempi. Esimerkiksi Babylonian pakkosiirtolaisuudesta vapautumisessa Jumala käytti eri alojen ammattilaisia kääntäessään kansansa kohtalon: Esra oli pappi, joka sai kansan palaamaan Raamatun äärelle, jotta sana uudistaisi heidän elämänsä. Nehemia oli kaupunkisuunnittelija ja johtaja, jonka ansiosta pääkaupunki Jerusalemin muurit rakennettiin uudelleen, mikä mahdollisti talouden ja yhteiskunnan elpymisen. Ester puolestaan nousi siviilihallinnossa rodullista epäoikeudenmukaisuutta vastaan. Pakkosiirtolaisuudesta selviämisessä ja kansan uudelleen asuttamisessa tarvittiin niin kuningatarta, virkamiestä kuin pappia, jotka kutsuivat koko kansan yhteiseen ponnistukseen. He kaikki olivat osa Jumalan suunnitelmaa.

Lutherin mukaan ”Jumalan rakkaudellinen huolenpito tulee osaksemme suurelta osin toisten ihmisten työn kautta”. Kaikkea työtä voi tehdä palvelevalla ja myönteisellä asenteella.  Parhaimmillaan työ tuo mielekkyyttä elämään ja antaa vapauden toteuttaa kutsumustaan. Se on syvimmiltään työtoveruutta Jumalan kanssa.

Toisinaan työ tuntuu riippakiveltä tai pakolta elannon saamiseksi. Tähän aihepiiriin syvennymme sarjan seuraavassa osassa.