”Jumala on huippumatemaatikko”

Kuin myös fyysikko ja kemisti, sanoo matematiikan apulaisprofessori Kaisa Matomäki.

Usein kuulee väitettävän, että luonnontieteilijöiden – erityisesti fyysikkojen ja biologien – parissa kristittyjä on vähemmän kuin muussa väestössä. Kaisa Matomäen, 30, mukaan matemaatikkojen laita on hiukan toisin.

Hänen kokemuksensa mukaan on niin, että vaikka joku matemaatikko voi asenteiltaan olla kuin ateisti, hän kuitenkin ”joutuu” tyytymään agnostikon osaan eli siihen, ettei voi saada täyttä varmuutta vakaumukselleen. Mistä tämä sitten johtuu?

– Matemaatikot ovat hyvin tietoisia siitä, että Jumalan olemassaolo ei ole matematiikan keinoin kumottavissa.

Matematiikassa kun todistusten pitää olla aukottomia, eikä mitään muuta saa pitää osoitettuna kuin loogisesti täysin vedenpitäviä lauseita.

Mukana rennomman kaavan messussa

Matomäki itse on kristitty. Hän ja hänen miehensä käyvät poikansa kanssa sunnuntaisin Turun Mikaelin seurakunnan Mikaelmessussa, joka on kaavaltaan normaalia kirkon aamujumalanpalvelusta rennompi iltapäivämessu.

– Siellä meitä kiehtoi aivan ensin menevämpi musiikki. Esimerkiksi urkuja ei yleensä soiteta.

Englannissa töissä ollessaan Matomäki tottui mutkattomaan pienen anglikaaniseurakunnan jumalanpalvelukseen ja haki kotimaahan palattuaan jotain samankaltaista. Lisäksi hän on miehensä kanssa käynyt myös Mikaelin seurakunnan raamattukoulussa. Kaksivuotiaan esikoispojan hoitamisen myötä iltamenot ovat kuitenkin jääneet vähemmälle.

– Toukon kanssa olemme aloittaneet joidenkin Raamatun tarinoiden lukemisen. Ihan hirveästi keskittymiskykyä hänellä ei tosin vielä ole niiden seuraamiseen, Matomäki naurahtaa.

Pelastusvarmuus löytyi rippileirin jälkeen

Matomäki kasvoi uskovassa kodissa. Tästä huolimatta hänelle evankelisen herätysliikkeen rippikoulu oli merkittävä ja käänteentekevä kokemus. Yläasteikäisenä Matomäen itsetunto oli romuttunut koulukiusaamisen johdosta. Tästä oli seurannut myös se, että Matomäki tunsi pelastusvarmuutensa olevan hukassa.

– Usko Jumalaan ei ollut kadonnut, mutten uskonut olevani riittävä, Matomäki muistelee.

Rippikoulun kokeessa oli kysymys ”Oletkos pyhä” (mikä tarkoittaa pelastettua), johon Matomäki vastasi ”Toivottavasti”.

– Myöhemmin rippipappi koetti keskustelussa vakuuttaa, että voin luottaa olevani pelastettu.

Vähitellen sana alkoi tehdä työtään. Myöhemmin asia ”kolahti”, kun nuorten leirillä sama pappi laittoi Mato­mäen lukemaan psalmista 139 sanat ”Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä. Ihmeellisiä ovat sinun tekosi, minä tiedän sen.”

– Tajusin, että kyllä Jumala on tarkoituksella luonut minut juuri tällaiseksi ja rakastaa minua tällaisena, ja saan luottaa hänen armoonsa minunkin kohdallani.

Kuka osaisi ratkaista Riemannin hypoteesin?

Luonnontieteen historiassa moni kristitty tiedemies on ajatellut, että luonnonlaeissa ja matemaattisissa totuuksissa heijastuu jotain Jumalan omista ajatuksista. Myös Matomäki ajattelee, että Jumala on huippufyysikko, huippukemisti ja huippumatemaatikko.

– Sellainen, joka osaisi ratkaista vaikkapa Riemannin hypoteesin, Matomäki sanoo hymynkare huulillaan.

Anteeksi minkä?

Professorin ja Wikipedian tarjoaman nopean kertauksen jälkeen opin, että kyseessä on jo vuonna 1859 saksalaisen luterilaisen matemaatikon Bernhard Riemannin kehittämä matemaattinen hypoteesi, joka hyvin todennäköisesti on tosi, mutta jota ei vielä ole onnistuttu todistamaan.

Matomäki itsekin on ratkaissut urallaan ongelman jos toisenkin. Hänen osaamisensa skaala on laaja, mutta yksi erikoistumisalue ovat alkuluvut. Lyhyesti sanottuna alkuluku on kokonaisluku, joka on jaollinen ainoastaan ykkösellä ja itsellään. Sellaisia ovat esimerkiksi 2, 3, 5, 7, 11, 13, 17, 19, 23 ja 29.

Määritelmä on lyhyt ja yksinkertainen, mutta niistä tehty matematiikka ei sitä ole. Itse asiassa se on sen verran monimutkaista, että sitä käytetään yleisesti salaustekniikassa. Tämä salaustekniikka perustuu kerto- ja jakolaskuun. Lukujen kertominen näet on helppoa, mutta jos jokin luku pitää jakaa tulon tekijöihin niin, että tekijöinä on vain alkulukuja, ollaankin huomattavan vaikeiden ongelmien edessä, joiden ratkaisemiseen tehokkailta tietokoneiltakin menee aikaa. Tällaiset salaukset ovat varsin yleisiä, ja luultavasti kun seuraavan kerran lähetän tekstiviestiä, se on todennäköisesti salattu jollain tapaa alkulukuja hyväksi käyttäen.