”Jos Kristus on Raamatun keskus, muut kohdat voidaan mitätöidä? Ei suinkaan!”

Uskon, etten ole ainoa, jota kirkossa käynnissä oleva keskustelu hämmentää ja murehduttaa. Jotkut tahot kirkossa mitätöivät Jumalan luomisteot ja haluavat muuttaa avioliiton koskemaan myös samaa sukupuolta olevia pareja. He sanovat löytävänsä tälle perusteita Raamatusta!

Kirkolliskokous on saanut asian tiimoilta laajoja selvityksiä. Yksi näistä oli oikeudellinen selvitys ja toinen professori emerita Eila Helanderin selvitys siitä, mitä kirkolle merkitsisi, jos se luopuisi vihkioikeudesta. Nämä ovat taustamateriaalia päätöksen tekoon. Kirkkohallituksen täysistunnon maallikkojäsenenä olen perehtynyt näihin asiakirjoihin. Ongelmana on, että kun niistä on uutisoitu, jotkut papit ovat nähneet selvitykset jo päätöksinä ja antaneet itselleen luvan toimia kirkkolain, kirkon opin ja Raamatun vastaisesti vihkimällä homopareja.

Oikeudellinen selvitys sisältää myös selvästi subjektiivisia näkökulmia. Siviilioikeuden professori Urpo Kangas Helsingin yliopistosta toteaa: ”Todennäköistä on, että kirkon piirissä on paljon sellaisia pappeja, joiden armonsyli on muita avarampi ja jotka sen vuoksi ovat valmiita vihkimään kristilliseen avioliittoon samaa sukupuolta olevat kihlakumppanit, jos avioliiton esteiden tutkinta on suoritettu.”

Oikeusoppineet tuovat esiin sen, että papilla ei ole yleistä vihkimisoikeutta vaan hän voi vihkiä vain kirkollisesti. Mutta jos hän vihkii samaa sukupuolta olevan parin, vihkiminen on
silti yhteiskunnallisesti pätevä, vaikka se olisi kirkollisesti virheellinen.

Virheellisesti toimitettu vihkiminen on absurdi käsite. Näyttää kuitenkin siltä, että media tekee näistä virheellisesti vihkimisiä toimittavista papeista sankareita.

Helanderin selvityksessä perustellaan ”teologisesti” avioliiton laajentamista muun muassa seuraavasti: ”Yksittäisten raamatunjakeiden sijaan Raamattua tulee lukea sen keskeisestä pelastussanomasta ja Kristuksesta käsin. Tällöin on kysyttävä, mitä Raamatun keskus, sanoma Kristuksesta, merkitsee ihmiskäsitykselle ja ihmisen monimuotoisen seksuaalisuuden ymmärtämiselle.”

Hurskaan kuuloinen argumentti. Siis jos Kristus on Raamatun keskus, muut kohdat voidaan mitätöidä? Ei suinkaan! Kristus-keskeisyys ei ole filtteri, jolla suodatetaan Raamatusta pois muu aineisto. Näin opettaa esimerkiksi ruotsalainen teologi Ingemar Öberg, joka on tutkinut laajasti Lutherin raamattunäkemystä. Myös uskonpuhdistajamme on painottanut, ettei Raamattu puhu itseään vastaan. Sana pysyy voimassa, ja siihen tulee kirkon ja kristityn tukeutua. Muuten joudumme tuuliajolle.

Fakta on, että yhteiskunnan avioliittolain mukaan kirkolla ja uskonnollisilla yhdyskunnilla on vapaus päättää avioliittoon vihkimisen ehdoista. Uskonnonvapauden mukaan tämä on mahdollista ja takaa kirkolle sisäisen autonomian. Valtio ei tule kirkon tontille määrittelemään sen vihkimisehtoja. Oleellinen kysymys on, mitä kirkko itse päättää.