Jeesus mahtui pop-levylle
– Tämä oli epätodennäköinen projekti, Warnerin kotimaisen musiikin tuotantopäällikkö Lasse Kurki myöntää. Mutta kun idea Jipun hengellisestä levystä syntyi, se tuntui heti oikealta.
Neljä vuotta sitten Meri-Tuuli Elorinne, taiteilijanimeltään Jippu julkaisi pop-levyn Väärin päin lentävät linnut, jolle hän oli tehnyt biisin Haluun unohtaa rauhassa. Alun perin kappaleessa laulettiin Jeesuksesta, mutta tuolloin levy-yhtiö halusi tiputtaa Jeesuksen pois.
Soundin haastattelussa Jippu kuvasi tapausta: ”Asko Kallonen sanoi, että jätetään se Jeesus pois, niin me voidaan laittaa tämä levylle. Joten me jätettiin Jeesus pois ja laitettiin tilalle ”joku”. Mutta minulle se on tietenkin Kristus.”
Viime viikolla Jippu julkaisi kuudennen studioalbuminsa. Se on artistin ensimmäinen hengellinen levy ja kustantajana toimii edelleen Warner. Mikä muuttui levy-yhtiössä?
– Tehtäväni on auttaa artisteja tekemään hyviä valintoja urallaan. Jipun kohdalla autoin häntä löytämään tien, joka tuntuu luontevalta, Warnerin koimaisen musiikin tuotantopäällikkö Lasse Kurki naurahtaa.
Kurki kertoo, että artistin kanssa työstettiin pop-levyä pitkään, mutta se oli yllättävän vaikeaa, sillä hengellisen kutsumuksen löytäneen Jipun oli mahdotonta palata pop-diivailuun. Asiaa puntaroituaan artisti ehdotti tapaamista levy-yhtiön edustajien kanssa aikomuksenaan irtisanoa sopimuksensa.
– Paikalla oli lisäkseni Kalle Chydenius ja toimitusjohtaja Niko Nordström. Tapaamisessa meille kaikille tuli hieno tunne, että nyt tiedämme, mitä pitää tehdä. Ehdotimme Jipulle hengellistä levyä, ja se tuntui parhaalta mahdolliselta jutulta. Ja jos joku, niin tietenkin Jippu oli oikea henkilö tekemään sen, Kurki avaa.
Kun artisti sai luvan kirjoittaa tekstejä vapaasti siitä, mikä hänelle elää, niitä alkoikin syntyä.
Harvinainen valinta
– Kyllä isot levy-yhtiöt ovat julkaisseet hengellisiä levyjä aiemminkin, kuten Samuli Edelmanin Virsiä-levyt. Siksi ei ole uutinen, että teimme hengellisen levyn, Kurki arvioi.
Hänen mukaansa Warnerilla ei ole kategorista linjaa hengelliseen musiikkiin. Valinnat tehdään kunkin artistin kohdalla tilannekohtaisesti, vaikka pääasiassa yhtiö julkaiseekin populaarimusiikkia.
Meidän hullussa maailmassamme ihmiset kaipaavat vastapainoa kertakäyttökulttuurille ja pinnallisuudelle.
Silti on harvinaista, että monikansallinen levy-yhtiö satsaa levyyn, jossa Jeesus mainitaan useammin kuin kerran. Jipun Made in Heaven -levy on musiikillisesti menevää poppia ja sen sanoituksissa vilahtelee Getsemane, risti ja verihaavat. Kyse on selkeästi kristillisestä sanomasta, ei yleisuskonnollisuudesta. Himmailusta ei ole siis tietoakaan.
Jo levyn sisäkannen teksti on otettu virsikirjan synnintunnustuksesta:
”Kiitos Jeesus, oi sinä kaikkein armollisin, ristiinnaulittu Herra Jeesus Kristus. Armahda minua, vaivaista syntistä, ja katso puoleeni laupeutesi silmin, niin kuin sinä katsoit Pietariin, kun hän oli sinut kieltänyt, ja niin kuin sinä katsoit syntiseen naiseen fariseuksen kodissa ja ryöväriin ristinpuulla. Anna minulle pyhä armosi, että minä niin kuin Pietari itkisin syntejäni, niin kuin syntinen nainen sinua sydämestäni rakastaisin ja ryövärin kanssa saisin katsella pyhiä kasvojasi taivaassa iankaikkisesti.”
Nyt noustiin uudelle tasolle
Lasse Kurki muistuttaa, että levy-yhtiössä valintoja tehdään laulu edellä. Usein Jumala korvataan sanoituksissa sanalla ”sinä”, jolloin laulusta tulee universaali.
– Silloin suuri yleisö voi samaistua lauluun. Hengellisyyttä ei ole tarpeen korostaa. Mutta jos laulu tarvitsee sen, niin sanaa voi käyttää.
Hän toteaa, että viime vuosina Jipun elämässä on ollut uusia käänteitä.
– Hänestä on tullut äiti, ja hän työskentelee kirkossa. Tällä levyllä Jipun tarinankerronta ja huikea lauluääni nousevat uudelle tasolle, kun hän saa laulaa siitä, mikä on hänelle tärkeää.
Kurki näkee Made in Heaven -levyn syvällisenä pop-levynä, jota voi kuunnella, vaikka hengelliset asiat eivät kiinnostaisikaan.
– Meidän hullussa maailmassamme ihmiset kaipaavat vastapainoa kertakäyttökulttuurille ja pinnallisuudelle. Tällainen musiikki on tärkeää osalle ihmisistä.
– Jippu auttaa ymmärtämään, miksi joku on syvästi uskossa. Tätä moni gospel-muusikko ei oikein osaa. Jipun tapa kommunikoida on niin erilainen. Tämä on Jipun uusi tuleminen, ja levyn tulos tiedetään ehkä vuoden parin päästä, mies arvioi.
Levynjulkistuskeikka Tavastialla:
Olo on kuin herätyskokouksessa
”Juuret kuoleman, juuret tuonelan lyöty on. Orjantappura, itkunkantaja totta on.”
Kun Jippu laulaa Jeesuksesta rock-klubilla, se ei vaivaannuta, vaan herättää uteliaisuutta.
On tiistai-ilta, marraskuun viidestoista. Moni on suunnannut räntäsateisessa Helsingissä rock-musiikin pyhättöön Tavastialle, joka tarjoaa puitteet Made in Heavenin julkistamiskeikalle. Tänä iltana välispiikeissä puhutaan Jeesuksesta suoremmin kuin monessa hengellisessä tilaisuudessa.
Olo on kuin väkevässä herätyskokouksessa, mikä sopiikin, kun esiintyjänä on musiikkievankelista.
”Kiitos Jeesus, ylistetty Herra”. Taustalla soi hiljaa koskettimet ja kitara, kun Jippu rukoilee. Tämä seurakunta seisoo hiiskahtamatta. Jippu laulaa elämän kivuista ja Jeesuksesta tulkiten kappaleita sydän verellä ja vahvalla taidolla. Made in Heaven -levyä on kuvattu naisen pelastustarinaksi.
Alun Getsemane-laulujen jälkeen tunnelma kevenee ja svengaava pop täyttää rock-luolan.
Vaikka uskon liian vähän, silti annat kaiken hyvän. Rakkaudesta tänään elän. TriSis ja Higher Ground -lauluyhtye luovat taustalaululla iloa pulppuavan ilmapiirin. Yleisö taputtaa mukana, osa nostaa käsiään. Toiset katselevat hämmentyneinä.
– Jos joku haluaa rukousta, bändi voi palvella, Jippu naurattaa yleisöä.
Keikalla tunnelma vaihtuu moneen kertaan. Kun vieraaksi kutsuttu Jukka Leppilampi tulkitsee Jipun rinnalla klassikkokappaleensa Kaksi kättä, intensiteetti hipoo kattoa. Tahrattujen käsien tuska riipii, ja kyyneleet kirpoavat silmin. Mikä helpotus onkaan kuulla, että Mestari haluaa ”hoitaa ja pestä” kädet.
– En suostu minulle tarjottuun tuhlaajatytön rooliin, sillä olen edelleen syntinen, Jippu puuskahtaa ja lupaa, ettei ala pyhistelemään.
Viimeisenä kuultava Rakkautta vain paisuu kuoron tukemana, ja artistin on välillä nieleskeltävä liikutustaan. Tämä ilta on yhden unelman toteutuminen, jota on jakamassa perheenjäseniä, työkavereita Turun Mikaelinseurakunnasta ja faneja vuosien varrelta.
”Kiitos Jeesus, kiitos Uhrikaritsa, kiitos pyhä Jumala.” Rukous ei tunnu falskilta. Se on rosoisen ja lahjakkaan muusikon uskontunnustus, joka puhuttelee.