Innostus Raamattuun syntyi seurakunnan keskellä

 

– On etenkin nuorisotyöntekijöiden ansiota, että raamatunopiskelusta tuli luonnollinen osa uskonelämääni jo varhain, Kansanlähetyksen uusi raamattukouluttaja Ilkka Rytilahti sanoo.

Aika harva suomalainen nostaa kuukausipalkkaa Raamatun opettamisesta. Kansanlähetyksen tuore raamattukouluttaja Ilkka Rytilahti kuuluu tähän erityislaatuiseen ammattikuntaan. Millaisen ensikosketuksen hän sai pyhään kirjaan?

– Isän lapsuudenkodissa ukilla ja mummilla oli kuvitettu perheraamattu. Muistan katsoneeni sen kauniita kuvia noin kymmenvuotiaana. Lueskelinkin joitain raamatunkertomuksia esimerkiksi Daavidista ja Samuelista. Ne olivat vaikuttavia, hän muistelee.

Varsinainen hengellinen herääminen tapahtui kuitenkin rippikoulussa. Kotona suhtauduttiin myönteisesti pojan innostukseen, vaikka innostus Raamattuun ei syntynytkään kodinperintönä.

Sydämet ja kotiovet auki

Ilkka Rytilahti varttui opettaja-isän ja farmaseutti-äidin esikoisena Kemijärvellä. Poika oli mukana paikallisseurakunnan kaksoisleirillä, missä tuli toistakymmentä nuorta uskoon.

– Kemijärvellä oli pitkään nuoriso­herätystä. Jumalan sanaa pidettiin ahkerasti esillä. Se vaikutti nuoriin. Raamattuopetuksen merkitys oli ratkaisevaa herätyksen syntymisessä, Ilkka näkee.

Hengellisen heräämisen kokeneet nuoret tulivat sankoin joukoin myös seurakunnan yhteiseen jumalanpalvelukseen.

– Sain elää pikkukaupungissa, missä kaikenikäiset seurakuntalaiset osallistuivat jumalanpalvelukseen. Niinpä minäkin kasvoin keskellä kaikenikäisiä kristittyjä. Se oli antoisaa, hän sanoo.

Rytilahteen teki vaikutuksen paikallisseurakunnan työntekijöiden viisas asenne. Seurakunta ei ollut ”auki” vain virka-aikaan, vaan nuorille avattiin kotiovet ja sydämet niiden lisäksi. Näin seurakunnasta muodostui monille aito ja tasapainoinen kasvupaikka.

– Nuortenilloissa oli tarjolla hyvää opetusta, viikolla pidettiin raamattupiirejä, ja mikä ehkä parasta, pääsimme työntekijöiden koteihin vierailuille. Näillä vierailuilla me nuoret saimme ”hengittää” hyvää ilmapiiriä, kysellä ja pohdiskella kaikkea. Se oli ainutlaatuista aikaa.

Rytilahden mukaan seurakunnan nuorisotyöntekijät ja pastorit olivat myös mahtavia rukouksen ihmisiä.

– He olivat meille tärkeitä esikuvia ja ohjasivat meitä myös nuorten tapahtumiin. Oli vaikuttavaa nähdä tuhansia nuoria esimerkiksi Tampereen jäähallissa, minne menimme Lapista porukalla vuonna 1980. Olin tullut uskoon samana kesänä.

– On etenkin nuorisotyöntekijöiden ansiota, että raamatunopiskelusta tuli luonnollinen osa uskonelämääni jo varhain. Ripari oli kuin starttiruutu, mutta liian monella kasvu uskossa jää siihen. Minulle se oli alku, hän toteaa.

Päämääränä uskon luottamus

Pojan käsissä kuluivat muun muassa Osmo Tiililän Systemaattinen teologia ja Thomas Wikoxin Kallis hunajanpisara. Lukiolaisena Rytilahti luki kristittyjen vaikuttajien elämäkertoja, lähetyshisto­riaa, kirjoja rukouksesta, Pyhästä Hengestä ja lopun ajoista.

Rytilahti tiedostaa, että Raamatun äärellä yksi kiusaus on tarttua aina omiin lempiteemoihin.

– Jos keskitymme liikaa yhteen teemaan, voi syntyä neuroosi. Tarkastelemme silloin kaikkea vain ja ainoastaan tuosta yhdestä vinkkelistä, joita voi olla vaikkapa lopun ajat tai Israel. Raamatunkohtia ei pitäisi puhtaaksiviljellä tai ylikorostaa epäterveesti. Yksityiskohtia kannattaa tarkastella aina koko Raamatun valossa.

Miksi näitä neurooseja sitten syntyy Raamatun äärellä? Rytilahti vastaa:

– Se voi olla jonkun julistajan vaikutusta, tai sitten yksittäinen seurakunta hehkuttaa jotain tiettyä näkökulmaa liikaa tai yksipuolisesti, hän analysoi.

– Usko ei lepää yhden kehällisen asian varassa. Vaatimusten alla on muutenkin lupa uskoa, että ”vapauteen Kristus meidät vapautti”, Ilkka Rytilahti painottaa.

Hän korostaa, että Raamattu tähtää uskon luottamuksen syntymiseen. Jos ihmisiä prässätään Raamatulla, Jumalan lupaukset jäävät varjoon.

– Tällöin sen, minkä pitäisi parantaa haavat, tekee niistä entistä kipeämpiä. Lakihenkistä ilmapiiriä on vaikeaa murtaa. Jumalan sanalle pitäisi antaa tilaa, jotta ihmiset pääsevät lain alta turvaan Jeesuksen parantavien haavojen alle.

Sana liikkeelle ja töihin

Ilkka Rytilahden mukaan Raamatun sanaa pitää nauttia riittävän usein niin, että se pääsee vaikuttamaan.

– Jokin pääsee vaikuttamaan meissä joka tapauksessa. Tänä päivänä on tarjolla monenlaisia ideologioita ja elämäntyylejä. Lisäksi arjen monenlaiset haasteet nappaavat ajastamme ison osan.

Kuka sitten ehtii ja tahtoo hakeutua raamattuluennoille?

– Olen havainnut, että työikäisiä tulee kuuntelemaan raamattuluentoja niissä seurakunnissa, missä toimintakulttuuri tukee tätä. Eniten luentosaleja täyttävät iäkkäämmät ihmiset. Seurakuntien selektiiviset työalat voivat myös joskus ikävä kyllä olla korottamassa kynnystä tulla mukaan. Nuoret hakeutuvat vain nuorille suunnattuun toimintaan ja lapsiperheet lapsiperheille suunnattuun ohjelmaan.

Ilkka Rytilahti esittää, että Raamattu on aarre, jota ei kuitenkaan tarkoitettu kätkettäväksi sveitsiläisen pankin holviin. Pyhän kirjan sanoma täytyy lähettää eteenpäin, kaikkien kuultavaksi ja vastaanotettavaksi. Ympäröivä yhteiskunta ja sen myötä me suomalaiset loitonnumme kristinuskosta. Rytilahden mukaan kristittyjen tulisi selkeästi viestiä, että usko ei ole harrastus.

– Kristillisessä uskossa on kysymys elämästä ja kuolemasta. Sanalla sanoen iankaikkisuudesta. Raamatun sana kirkastaa meille Kristuksen. Meidän täytyy antaa tilaa Sanalle, jotta se saisi tehdä tehtävänsä, Ilkka sanoo.

Tarkka ilmoitus ei aina miellytä

Ilkka Rytilahdelle erityisen tärkeäksi on tullut Paavalin ensimmäinen kirje korinttilaisille.

– Siinä on ilmaistu rikkaasti uskon ydinasiat. Se on myös kulttuurisesti mielenkiintoinen. Yksi kirjeen peruskysymys on: kuka Jumala on ja miten hän toimii? Kirje käsittelee myös eettisiä kysymyksiä ja sitä, miten uskon on tarkoitettu muuttavan elämää.

Rytilahti poimii esimerkin avioliitosta: Apostolin mukaan kristityksi kääntynyt on edelleen Jumalan luodun maail­man piirissä ja saa pysyä siinä hyvällä omallatunnolla.

– Kristitty saa olla edelleen avioliitossa, ja tehdä maallista työtä. Sitten on kulttuurisia asioita, joissa Jumalan sana johtaa meitä uudelle tielle.

Raamatun sana kirkastaa meille Kristuksen. Meidän täytyy antaa tilaa Sanalle, jotta se saisi tehdä tehtävänsä.

– Sama pätee edelleen. Kristitty ei voi omaksua ympäröivästä kulttuurista sellaisia tapoja, jotka eivät ole Raamatun Hengen mukaisia. Tämä on haastavaa, koska suvaitsevaisuus kristittyjä kohtaan loppuu usein hyvin nopeasti, kun he nostavat esiin Jumalan ilmoituksen yksittäisissä asioissa.

Ilkka Rytilahti toteaakin, että tämän päivän kulttuuria ei voida voittaa kevyillä varustuksilla. Tarvitaan Jumalan sanan ja Hengen voimaa.

– Seurakunta ei kasva inhimillisenä toimintana, vaan kyse on vakaumuksesta. Tarvitsemme uskoa.
Tässä hän näkee myös ison haasteen. Seurakuntien toimintapaikat on rakennettu palvelemaan penkeissä istumista.

– Tuijotamme toisen niskaa, vaikka meidän pitäisi voida pysähtyä kohtaamaan toinen ihminen. Seurakunnan pitäisi voida kantaa jäseniään kristillisessä rakkaudessa ja viisaudessa.

Ilkka uskoo, että juuri seurakunta voi tarjota merkityksellisiä suhteita. Siellä pitäisi voida puhua elämän isoista asioista.

– Tarve tälle on huutava. Herran läsnäolossa jaetut kipeät asiat yhdistävät ja hoitavat ihmisiä.
Ilkka Rytilahti kaipaa nähdä, että seurakunnissa ja kaikissa kristillisissä yhteisöissä kirkastetaan Kristusta ja että Jumalan voima ja hyvyys koskettaisivat ihmisiä myös armolahjojen kautta.

Valtava aarre

Ilkka Rytilahti korostaa, että Jumalan sanassa ja uskossa on käsittämättömän iso aarre. Rikotussakin elämässä voi syntyä uutta, koska Jumalalle on kaikki mahdollista ja hän on rakkaus. Tästä kaikesta Raamattu meitä vakuuttaa.

– Siksi emme saa hukata sitä. Elämme haastavaa aikakautta, emmekä saa kätkeä uskoamme. Jumala voi vaikuttaa kauttamme, meidän on oltava kärsivällisiä ja kestäväisiä. Rukoillaan armoa Jumalalta, että hän antaisi sanan julistukseen Hengen voiman, Rytilahti päättää.