Ihmisen suurin tarve

Suomen Kuvalehti teki äskettäin pitkän jutun Kansanlähetyksestä. Kirkollinen media nosti sieltä esiin professori Eila Helanderin sanat: ”Kansanlähetystä ei tunneta evankelioimisesta!” Sanat pysäyttivät. Kaipa professori ajattelee, että Kansanlähetys pitäisi tuntea evankelioimisesta. Ei hän asiaa muuten esille nostaisi. Neljä vuotta sitten Kansanlähetyksen strategia määritteli tavoitetilan vuodeksi 2015. Tavoitteemme oli ja on, että viimeistään vuonna 2015 meidät ”tunnetaan…

mika syvatty okSuomen Kuvalehti teki äskettäin pitkän jutun Kansanlähetyksestä. Kirkollinen media nosti sieltä esiin professori Eila Helanderin sanat: ”Kansanlähetystä ei tunneta evankelioimisesta!” Sanat pysäyttivät. Kaipa professori ajattelee, että Kansanlähetys pitäisi tuntea evankelioimisesta. Ei hän asiaa muuten esille nostaisi.

Neljä vuotta sitten Kansanlähetyksen strategia määritteli tavoitetilan vuodeksi 2015. Tavoitteemme oli ja on, että viimeistään vuonna 2015 meidät ”tunnetaan tavoittavasta evankelioimistyöstä”, raamattuopetuksesta ja lähetystyöstä. On peiliin katsomisen paikka ja tekojen aika. Nyt tulee kertoa Jeesuksesta entistä rohkeammin ja tuoreemmin.

Tällä viikolla olen lukenut kirjaa katolisen kirkon evankelioimisesta. Hienoa, että sisarkirkkomme, katoliset, ovat löytäneet ”uuden evankelioimisen”. Lukiessani mieleeni tulivat piispa Jolkkosen sanat Pieksämäen Kansanlähetyspäivillä viime vuonna, kun hän pohti, onko katolinen kirkko hakenut uuden evankelioimisen ohjelmansa Kansanlähetykseltä.  Äänenpainot ovat tuttuja.

Evankeliointi keskittyy Jeesukseen ja kutsuu henkilökohtaiseen uskoon, joka johtaa myös suhteeseen seurakunnan kanssa. Kirkon tulee löytää samanlainen into kuin apostoleilla oli: he julistivat Pyhän Hengen voimassa kaikille ja joka paikassa. Evankelioinnissa uskovien pienryhmät ovat tärkeitä. Uuden evankelioinnin tulee muokata yhteiskuntaa ja kulttuuria siten, että Jumalan sanan mukaiset arvot vahvistuvat. Silloin elämä on parempaa kaikille ihmisille. Evanke­liointi tapahtuu arjessa, kun kristityt elävät todeksi uskoaan, kertovat siitä toisille ja kutsuvat ihmisiä uskovien yhteisöön. Evankeliointi synnyttää ihmisessä ”uuden luomuksen”, jota tulee ohjata uudenlaiseen elämäntapaan Jeesuksen yhteydessä sekä pyhään Jumalan tahdon mukaiseen elämään. Evankeliointi tapahtuu rakastavasti ja nöyrästi ihmisten Ja Jumalan edessä; tarkoituksena ei ole karkottaa ihmisiä pois Kristuksen luota vaan houkutella heitä sinne.

Edellä olevat katoliset muotoilut uudesta evankelioimisesta ovat tuttuja herätyskristityille. On hienoa, että suuri kirkko on herännyt evankelioimisen haasteen edessä. Sama tulee tapahtumaan omassa kirkossamme ja Kansanlähetyksessäkin silloin kun taas havahdumme siihen, että ihmisen suurin tarve ikuisuuden kannalta on syntien anteeksiantamus ja usko Jeesukseen.

Kutsu evankelioimiseen on kutsu oman uskonelämän hahmottamiseen ja syventämiseen, jotta selvittäisimme ensin itsellemme, mitä annettavaa meillä on muille. Mitä niin tärkeää ja arvokasta olet saanut Jumalalta, että sitä kannattaa jakaa eteenpäin?

Katolisten tapaan yritämme saada jokaisen kristityn innostumaan iloisen uutisen välittämisestä. Elämme Jeesuksen armosta itse ja kerromme siitä. Toivottavasti molempia niin väkevästi, että meidät tunnetaan siitä kirkossamme ja kansamme keskellä.

Kirjoittaja on Suomen Kansanlähetyksen lähetysjohtaja. Hän on Uusi Tie -lehden kolumnisti.