Ihmeparantumisia

Kärsin lapsena migreenistä. Päänsärky oli niin kova, että minun piti maata pimeässä huoneessa sängyssäni liikkumattomana. Pienikin ääni sai aikaan sellaisen tunteen kuin pää räjähtäisi. Lopulta migreeni aina laukesi siihen, että aloin oksentaa.

OLLESSANI VÄHÄN toisella kymmenellä vanhempani veivät minut ja sisarukseni rukouskokoukseen. Siellä pyysin pappia rukoilemaan puolestani. En muista, mitä hän rukouksessaan sanoi, eikä minulla ollut minkäänlaista tunnekokemusta siinä hetkessä eikä sen jälkeenkään. Mutta se kokemus minulla on, että tuon rukouksen jälkeen minulla ei ole ollut migreeniä.

VIIME AIKOINA olen saanut kokea, että Jeesus on pikkuhiljaa alkanut parantamaan minua paljon vaikeammasta asiasta kuin migreeni. Heprealaiskirjeessä meitä varoitetaan katkeruudesta (12:15): ”Ja pitäkää huoli siitä, ettei kukaan jää osattomaksi Jumalan armosta, ettei mikään katkeruuden juuri pääse kasvamaan ja tekemään häiriötä, ja monet sen kautta tule saastutetuiksi.”

TUSKA, JONKA katkeruus voi saada aikaan, on paljon tuskallisempaa kuin lapsuudessani minua vaivannut migreeni. Katkeruudesta vapautumisessa ja siitä paranemisessa minut on viety pienelle paikalle. Ei ole jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin tunnustaa, että olen ollut katkera mies.

EDESMENNYT ISÄNI oli kirjoittanut Raamattuunsa seuraavat sanat: ”Syyllisyyden myöntäminen avaa armon virrat.” Tämä ajatus ei ollut minun isäni keksimä, vaan se löytyy Raamatusta: ”Tunnustakaa siis toisillenne syntinne ja rukoilkaa toistenne puolesta, että te parantuisitte; vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras.” (Jaak. 5:16)

TÄÄLLÄ AJASSA joudumme kärsimään sairauksia ja kipuja. Synninkään suhteen emme ole vapaita, mutta kuitenkin Jeesuksen omina armahdettuja. Kerran koittaa se päivä, jolloin me saamme olla sataprosenttisen terveitä ja vapaita myös kaikesta synnistä. Tuohon olotilaan me pääsemme taivaassa.

Kirjoittaja on rekkakuski, joka harrastaa metsätöitä ja hirrenveistoa.