”Minun ei ole tarvinnut pettyä Jumalaan kertaakaan. ”

Ymmärrän Jumalaa koko ajan vähemmän, mutta tarvitsen häntä enemmän. Olen ollut Jeesuksen seurassa jo yli kolmenkymmenen vuoden ajan. Hienoja vuosia, vaikeitakin hetkiä, mutta koko ajan parhaassa seurassa. Huomaan peruutuspeilistä katsellessani, ettei minun ole tarvinnut pettyä Jumalaan kertaakaan. Hän on ollut kanssani, kun vaellan pimeässä laaksossa ja silloin, kun olen vihreillä niityillä virvoittavien vetten äärellä.

Olen ollut hengellisessä työssä yli kahdenkymmenen vuoden ajan. Tänä aikana minun syvimpänä sanomana on ollut suomalaisen herätysliikedogmatiikan lyhyt uskonoppi, jossa on kaksi kohta: ”Minä olen kadotettu syntinen, Kristus on syntisen pelastaja!” Tähän perustuu koko uskoni. Itse asiassa tämä on nyt minulle tärkeämpää kuin kaksi- tai kolmekymmentä vuotta sitten.

Ensinnäkin siksi, että minulla ei ole Jumalalle juurikaan omia ansioita vietävänä. Ainoa ansioni on Jeesuksen ansio minun puolestani. Hänen ristillä vuodatetun verensä tähden kelpaan Jumalalle. Raamattuun levollisesti luottaen ripustan tähän koko ikuisuuteni.

”Huomaan peruutuspeilistä katsellessani, ettei minun ole tarvinnut pettyä Jumalaan kertaakaan. ”

Toiseksi tämä on minulle tärkeää siksi, että se on pysynyt koko kristikunnan alusta asti opetuksen ytimenä. Aina välillä kristityt innostuvat erilaisista uusista löydöistä, joiden avulla muka päästään Jumalalle lähemmäksi, taivasten valtakunta tuodaan maan päälle ja herätys saapuu. Tällaiset löydöt eivät ole uusi kiusaus. Paavalikin tunsi tämän. Siksi hän kirjoitti Korintin kristityille tärkeän ohjeen: ”Juutalaiset vaativat ihmetekoja, ja kreikkalaiset etsivät viisautta. Me sen sijaan julistamme ristiinnaulittua Kristusta” (1 Kor. 1:22–23). Tässä sanomassa on Jumalan voima.

Kolmanneksi keskittyminen ristiinnaulittuun tuo levon niille, jotka ovat väsyneet toisten kristittyjen esittämiin suuriin vaatimuksiin. Usein myös omasta sisimmästä tulee vaatimuksia, joita täyttämällä luulemme ansaitsevamme enemmän Jumalan hyväksyntää. Jumalan hyväksyntä hankittiin 2000 vuotta sitten Golgatan ristillä. Jeesus ei vie orjuuteen vaan vapauteen.

Nuorena uskovana ajattelin, että aika hyvän kaverin Jumala on pelastanut. Vuodet tekevät tehtävänsä. Ulkokuori rapistuu ja Jumalan valaisussa se hyvä kaveri on hävinnyt johonkin. Tilalla on mies, joka tarvitsee Jumalaa enemmän kuin aikaisemmin. Tarvitsen sanomaa siitä, että Jeesuksen Kristuksen veri puhdistaa minut kaikesta synnistä. Tämän veren vuoksi Jumala viha ei kohtaa minua viimeisenä päivänä. Se iski kerran ristillä Jeesukseen, eikä iske enää Jeesuksen seuraajiin.

Luulen, etten ole ainoa, jolle sanoma ristiinnaulitusta Kristuksesta on suurin riemun aihe. Kristinuskon keskus en ole minä ja minun tekoni vaan Jeesus ja hänen tekonsa minun puolestani. Tähän uskon ja tätä parempaa sanomaa tästä maailmasta ei löydy. Tämä pelastuksen sanoma kuuluu myös sinulle. Tule, sillä kaikki on valmiina.