Hiljaisen viikon henkilöt tulevat iholle

Tuskin missään kuvataan ihmisluonnetta niin peittelemättä ja aidosti kuin hiljaisen viikon Raamatun kertomuksissa. Evankeliumien henkilöistä löydämme itsemme ja tapahtumista oman aikamme. Meidän ei tarvitse kaukaa hakea pietareita, juudaksia, ylipappeja tai pilatuksia. Harvemmassa ovat mariat, johannekset tai joosef arimatialaiset, jotka eivät kulje lauman mukana.

Yleinen mielipide on pelottavan häilyvä ja epäluotettava. Palmusunnuntaina kansanjoukko huutaa hoosianna kuninkaalle, muutamaa päivää myöhemmin se on kääntynyt kannattamaan tämän ristiinnaulitsemista. Ihmisellä on luontainen taipumus valita hyvän sijasta paha. Hän päästää mieluummin vapaaksi Barabbaan kuin Kristuksen.
Ihmisten maailmassa suurta osaa näyttelee raha, poliittinen peli ja mielistely. Juudas ei ole seuraa vailla, sillä ihmisen arvo mitataan nytkin rahassa. Jumalan Pojan hintana oli vaivaiset kolmekymmentä hopearahaa, tänään ihmisiä myydään kulissien takana seksiorjiksi tai yhteiskunnassa avoimesti mietitään, kenelle kannattaa antaa hoitoa ja kenelle ei.

Pilatus on esimerkki heikkotahtoisesta ja laskelmoivasta johtajasta. Hänen toimiaan ei ohjaa totuus vaan kansan suosion säilyttäminen. Oikeata päätöstä hän ei uskalla tehdä.
Pietari taas on esimerkki vahvasta itseensä luottavasta uskovasta, joka joutuu karvaasti myöntämään tilansa kiellettyään Mestarinsa hiilivalkealla. Mestarin, joka häneen rakkaasti katsoo ja armahtaa, ottaapa vielä palvelukseensa.

Pääsiäinen on kristikunnan suurin juhla. Jeesuksen kuolema ristillä näytti tappiolta, mutta suurin tappio oli suurin voitto. Ristin työ mahdollisti ylösnousemuksen. Vanhan testamentin alkulehdillä ennustettu käärmeen pään murskaaminen toteutui ristillä. Vanhan liiton aikaiset uhrit saivat täyttymyksensä, kun ainoa, puhdas ja pyhä Jumalan Karitsa uhrattiin ihmiskunnan syntien vuoksi ristillä.
Hiljainen viikko paljastaa rajulla tavalla ihmisen pahuuden, mutta myös Jumalan rakkauden ja hyvyyden ihmistä kohtaan. ”Golgatan veressä voima on” laulamme ja koemme. Ihmiskunta tuli uuteen suhteeseen Jumalan kanssa. Synnit voi saada anteeksi. Jokaiselle ristin sanomaan uskovalle lahjoitetaan iankaikkinen elämä.

Palmusunnuntaina kiertelivät naapuruston lapset ovillamme virpomassa. Itse en tuohon tapaan ole erityisen ihastunut, sillä se muistuttaa minua Japanin shintolaisista seremonioista. Mutta en halua pahoittaa lasten mieliä, ja siksi olen ottanut tavakseni ennen suklaamunien ja hengellisen lastenlehden ojentamista jutella heidän kanssaan. Kysyn, tietävätkö he, miksi pääsiäistä vietetään. ”Jeesus kuoli silloin ristillä”, sanoo yksi tytöistä. ”No miksiköhän se Jeesus kuoli?” ”Sillä oli vihollisia”, vastaa toinen. Tänä vuonna yksi ryhmä tuumi, että Jeesus taisi syntyä pääsiäisenä. Ylösnousemusta kukaan ei edes maininnut.
Myönteistä oli, että lapset sentään arvelivat pääsiäisen liittyvän jollain tapaa Jeesukseen, mutta kristillisen tiedon ohuus pani vakavasti miettimään, olemmeko tehneet voitavamme, jotta lapsilla olisi mahdollisuus tulla Jeesuksen luo ja uskoa häneen.