Kun vain murto-osa potilaista selviää, kirurgi ammentaa voimaa Raamatun kirjeistä

Kirurgi Hanna Seppänen saapuu Paloheinän ulkoilumajalle Helsingissä. Paikkaan, jota hän tarvitsee. Lähellä olevilla laduilla hänellä on tapana hiihtää. Liikuntaa kaipaa vastapainoksi vaativalle työlle. Hän leikkaa Meilahden sairaalassa haima- ja mahasyöpiä.

– Tällä hetkellä työstäni on 30 prosenttia tutkimusta ja loput potilastyötä, johon kuuluvat myös nämä leikkaukset, Seppänen kertoo.

Lisää vuosia

Haimasyöpä on pahassa maineessa ja syystä. Tautiin sairastuu yli tuhat suomalaista joka vuosi, ja heistä vain 7–8 prosenttia on elossa viiden vuoden kuluttua diagnoosista.

– Jos emme tekisi mitään, elossaoloaika olisi alle vuoden. Ja aina joskus potilaita myös paranee, Seppänen huomauttaa.

– Vähän aikaa sitten vastaanotollani kävi potilas, jonka olin leikannut viisi vuotta sitten. Hänellä oli pahasti edennyt tauti. Mutta nyt hän oli täysin vapaa taudista. Herää kysymys, oliko kasvaimessa joitakin piirteitä, jonka vuoksi solusalpaajahoidot tehosivat hyvin, hän pohtii.

Suurin osa sairastuneista on 60–70-vuotiaita, mutta nuoriakin potilaita on toisinaan, onneksi harvoin. Vielä ei tiedetä, mistä haimasyöpä johtuu. Näin ollen sitä ei voida ehkäistä.

– Tavoitteemme on, että saisimme haimasyövän varhaisemmin kiinni, jolloin olisi paremmat parantamisen edellytykset. Nykyään haimasyöpä löydetään niin myöhään, että leikkaushoitoon pääsee Suomessa vain reilut kymmenen prosenttia potilaista.

Ennuste kiinnostaa kaikkia

Ennen leikkausta Seppänen keskustelee potilaan kanssa. Hän koettaa olla tämän tilanteesta mahdollisimman rehellinen. Kaikki potilaat haluavat tietää ennusteen, mutta sitä on vaikea arvioida ennen leikkausta. Eri tautimuodot voivat yllättää.

Haimasyöpäleikkaukseen liittyy myös mahdollisuus, että potilas menehtyy. Sairaalapapin kutsuminen paikalle on Seppäsen mukaan kuitenkin harvinaista.

–  Potilaat ovat useimmiten vanhempaa ikäluokkaa ja tapaavat ajatella, että siinä vaiheessa on kaikki toivo mennyt, jos sairaalapappikin pyydetään paikalle. Vaikka eihän se tietenkään niin aina mene.

Leikkaukset ovat pitkiä, ne saattavat kestää koko päivän.

– Niiden aikana on sellainen adrenaliinipiikki, ettei tule nälkä eikä vessahätä, Seppänen kertoo.

Haasteellisuus kiehtoo

Potilastyö on toisinaan melko lohdutonta. Sitä tasapainottaa tutkimustyö.

– Siihen kanavoin murhetta ja epätoivoa. Se virkistää minua. Tapaan samanhenkisiä ihmisiä, joilla on intoa löytää apuja tähän tautiin. Minua kiehtoo tässä työssä myös sen haasteellisuus, Hanna Seppänen kertoo.

Mutta jaksamisen kannalta on tärkeää, että elämässä on muutakin kuin työ.

– Liikunta on olennainen tapa huolehtia hyvinvoinnista. Onneksi miehenikin liikkuu ja kannustaa liikkumaan. Olisi niin helppoa jäädä tietokoneelle tai sohvalle.

Seppänen myöntää, että jatkuva syöpien parissa askaroiminen on saanut hänet välillä pelkäämään läheistensä puolesta.

– Jos läheisilläni on jotain oireita, heidän pitää heti mennä kaikkiin tutkimuksiin. Itseni kohdalla en ole ihan niin herkkä.

Kirjeet kolahtavat

Hanna Seppäsen elämää kannattelee kristillinen vakaumus. Aviomies Lauri Seppänen työskentelee pappina Tuusulan seurakunnassa.

– Kirkossakäyntini on pitkälti hänen ansiotaan. Korona-aikana oli hiljaisempaa, mutta silloinkin katsoimme jumalanpalveluksia netistä. Lisäksi hengellinen elämä ystävien ja perhepiirin kanssa on minulle tärkeää sekä Raamatun lukeminen, sen tutkiminen, Seppänen sanoo.

Haluan uskoa, että Jumala auttaa työssäni löytämään niitä asioita, jotka voisivat auttaa ihmisiä.

Hän kuvailee olevansa Raamatun lukemisessaan ”järjestelmällisen epäjärjestelmällinen”. Joka päivä hän lukee Raamattua ainakin vähän.

– Viime aikoina olen lukenut erityisesti Uuden testamentin kirjeitä. Ne jotenkin vain heräsivät. Huomaan, että joskus pitää lukea kirje useita kertoja läpi. Myöhemmillä kerroilla sieltä voi nousta aivan uudenlaisia asioita esiin.

He olivat miehensä kanssa hiljattain myös teologian tohtori Eero Junkkaalan vetämällä opintomatkalla Israelissa.

– Olin siellä jotenkin aivan onnessani, kun kuljimme raunioilta toisille.

Elämänsä ja uransa tavoitteet Seppänen ammentaa nimenomaan Uuden testamentin kirjeistä.

– Paavalin hengessä haluan juosta oman juoksuni ja päästä maaliin. Haluan uskoa, että Jumala auttaa työssäni löytämään niitä asioita, jotka voisivat auttaa ihmisiä.