– Se, että nämä ihmiset ovat oikeasti antaneet anteeksi tyttärensä murhaajalle, puhutteli minua. Ennen heidän tapaamistaan olin kyyninen ja ajattelin, että ihmiset muistavat aina, henkirikoksesta tuomittu Jarkko Lassila kuvaa.

Tampereella punatiilisen rivitalon terassin täyttää puheensorina, kun Jarkko Lassila on piipahtanut kyläilemään Minna ja Veli-Pekka Joki-Erkkilän kotiin. Minna juttelee miehille eräästä tapaamisesta yhteisten ystävien kanssa.

– Kerroin heille, että minulla oli tosi turvallinen olo vieraassa paikassa Jarkon kanssa, kun Vellu oli käymässä muualla. Ystäväni tuijottivat minua ja kysyivät, että ymmärränkö, mitä sanoin, Minna purskahtaa nauruun ja ilo tarttuu muihinkin.

Se, että keskiluokkainen pariskunta ystävystyy lämpimästi ex-rikollisen kanssa, on yllättävää. Yhteyden mahdollisti persoona, jonka kohtaaminen muutti kolmikon sydämet.

Ylpeyden sitomina

Kuutisen vuotta sitten Joki-Erkkilöiden kodissa ei rupateltu lämpimästi.

– Minä kuljin puku päällä ja olin ystävällinen ihmisille, mutta todellisuudessa tekemistäni motivoi kunnianhimo ja itserakkaus. Olin täynnä ylpeyttä ja penäsin oikeuksiani. Jos joku loukkasi minua, halusin antaa samalla mitalla takaisin, lääkäri Veli-Pekka Joki-Erkkilä kuvaa itseään.

Mies teki pitkää päivää ja kävi kotona vain kääntymässä. Minna koki olevansa neljän lapsen yksinhuoltaja, joka vastasi kodin pyörittämisestä oman lääkärin työnsä ohella. Kun mies vihdoin tuli kotiin, hän oli toisinaan kuin myrskyn merkki, joka hajotti kodin rutiinin ja ilmapiirin.

Vieraita ei juuri käynyt ja vapaa-ajalla Joki-Erkkilöillä katsottiin paljon televisiota.

– Kerran sanoin Vellulle, että minulta on kadonnut ilo elämästä, mutta hän vastasi että ”mulla on nyt tämä X-files tässä kesken”.

Sen jälkeen Minna napsautti suunsa kiinni ja kätki vihansa. Vasta parin vuoden kuluttua Veli-Pekka kysäisi Minnalta, miksi hän ei puhu oikein mitään.

– Ajatella, meissä kaikissa oli se sama katkeruus, mutta näytimme sen vain eri tavoin, Jarkko Lassila huomaa.

Jeesus puhutteli rikollista

Kun lääkäriparin kotona oltiin pakkasen puolella, Jarkko Lassila eli omaa vihan motivoimaa elämäänsä alamaailmassa, jossa päihteiden käyttö ja rikokset hallitsivat elämää. Myös hän suhtautui kylmästi läheisiinsä.

Vuonna 2010 Jarkko Lassila istui jälleen vankilassa, tällä kertaa Vantaalla. Ruandalainen Francois Bazaramba ja Lassila toimivat osastonsa putsareina ja tutustuivat toisiinsa siivotessaan ja jakaessaan ruokaa ja petivaatteita. Lassila ihmetteli Bazaramban ystävällisyyttä ja halua rukoilla hänen puolestaan.

Vapauduttuaan Jarkko Lassila suunnitteli kuitenkin jo seuraavaa kostoksi tehtävää tappoa, mutta ystävä onnistui herättelemään miestä tokaisten, että ”jos tämän teet, saat niin pitkän kakun, että poikasi tulee olemaan täysi-ikäinen ennen kuin vapaudut”. Se pysäytti, ja Lassila päätyi päihdekuntoutukseen Karisma-kodille. Siellä häntä puhutteli jälleen ihmisten ystävällisyys ja aitous.

Kun Lassila uskalsi laskea panssareitaan, elämäntaparikollinen joutui vastakkain Raamatussa vastaan tulevan Jeesuksen ja oman pahuutensa kanssa. Se oli kova paikka. Piti hakata nyrkkeilysäkkiä ja itkeä monta kertaa. Lopulta mies luovutti ja pyysi anteeksi häneltä, jota vastaan oli kapinoinut koko elämänsä. Alkoi uuden elämän opettelu.

– Olen tehnyt pahimman teon, mitä ihminen voi tehdä. Jeesus antoi sen anteeksi. Minunkin oli opeteltava antamaan muille anteeksi. Se on ollut vaikeaa,­ kun oma ylpeys meinaa tulla väliin.

Missä Laura on?

Kun Joki-Erkkilöiden tytär ei ilmaantunut kauan odottamaansa ripsien pidennykseen, Minna aavisti, että jotain oli pahasti pielessä. Katoamisilmoitusta poliisiasemalla tehdessään hän kuuli, että entisen poikaystävän asunnosta on löytynyt nuoren naisen ruumis ja käsilaukku, jossa on Lauran henkilöllisyyspaperit. Islaminuskoinen entinen poikaystävä oli murhannut Lauran ja sen jälkeen itsensä, vaikka suhde oli päättynyt aiemmin.

Miksi otit rakkaan
tyttäreni? Eikö
maail­massa tarvita hyviä ihmisiä?

– En olisi ikinä kuvitellut, että minulle voisi käydä niin, että oma tytär murhataan, Veli-Pekka sanoo käheästi.

Mies huusi tuskaansa ääneen usean­ päivän ajan, eikä missään ollut hyvä olla. Minna hoiti asioita konemaisesti, ikään kuin mustassa geelissä. Aika katosi, eikä hän pystynyt nukkumaan kuuteen viikkoon.

He kyselivät, mitä ihmiselle tapahtuu kuolemassa. Missä heidän tyttärensä on? Hätäänsä he lukivat Raamattua. Se helpotti, vaikka ei aina edes ymmärtänyt mitä luki. Veli-Pekka huusi Jumalalle: ”Miksi otit rakkaan tyttäreni? Eikö maail­massa tarvita hyviä ihmisiä?”

– Tunsin, kuinka toisella puolellani oli vihamielisyys, joka kehotti katkeruuteen Jumalaa kohtaan. Tajusin kuitenkin, että sama vihamielisyys oli vienyt tyttäremme. Toisella puolellani oli Jeesus Kristus, joka kärsi kanssamme. Valitsin Jeesuksen, halusin olla hänen kanssaan samalla puolella.

”Minä annan teille uuden sydämen”

Edellisvuosina Laura oli puhunut uskosta vanhemmilleen. Kun surmasta oli kulunut muutama viikko, Veli-Pekka oli ulkoiluttamassa koiraa. Metsässä ahdistuksen tilalle laskeutui syvä rauha ja tietoisuus, että mikään ei voi enää satuttaa Lauraa. Rauhasta kumpusi syvä ilo, eikä mies oikein ymmärtänyt, mitä hänelle tapahtui.

– Minä olin vihainen Vellulle. Meidän tytär oli juuri kuollut, ja mies iloitsee, Minna kuvaa.

Veli-Pekka luki lisää Raamattua. Minnakin kiinnostui siitä ja hakeutui usein rukoiltavaksi. Hän huomasi, että rukous auttoi ensin päivän, sitten kaksi.

Vuonna 2011 Seinäjoen Kansanlähetyspäivillä pariskunta kuunteli evankelista Kalevi Lehtisen puhetta, jossa hän esitti kutsun niille, jotka haluavat tulla uskoon.

–Tunsin, kuinka sydämeni oli auki. Ajattelin, että kokeilen mitä vaan, jos joku voi minua auttaa.

Minna rukoili: ”Tässä olen.” Sen jälkeen tapahtui jotain ihmeellistä.

Anteeksiannon vapauttamat

Jeesuksen lahjoittama sovitus muutti Joki-Erkkilöiden koko maailmankatsomuksen, ja rakkaudellisuus ihmisiä ja toinen toistaan kohtaan kasvoi. Mutta Raamatun sivuilta tuli toistuvasti vastaan kohtia, joissa kehotettiin antamaan anteeksi, Jeesus jopa kehotti rukoilemaan vainoojien puolesta. Nuo kohdat haastoivat juuri uskoon tulleet tosissaan. Ei kai käsky koske meitä, tällaisessa tilanteessa, he kyselivät.

– Alussa rukoukseni olivat syyttäviä: ”Miksi et sitä ja miksi et tätä”. Mutta sitten aloin ymmärtää, etten ole sellaisessa asemassa, että voisin vaatia Jumalalta mitään, Veli-Pekka kuvaa.

Rukoukset muuttuivatkin muotoon: ”Herra Jeesus Kristus, armahda meitä”.Vasta sisäisen painimisen päätteeksi sekä Veli-Pekka että Minna pystyivät rukoilemaan tahoillaan vaikeimman rukouksen: ”Isä haluaisin antaa anteeksi, mutta en pysty. Auta minua”. Pala palalta katkeruus alkoi sulaa, ja he vapautuivat vihan taakasta.

Lauran rippiraamattuun isonen on kirjoittanut Raamatun paikan: ”– – tulee sekin aika, jolloin jokainen, joka surmaa jonkun teistä, luulee toimittavansa pyhän palveluksen Jumalalle.” (Joh.16:2) Jae tuntui rippijuhlien jälkitunnelmissa isoselle sattuneelta mauttomalta virheeltä, mutta kolme vuotta myöhemmin sekin lohdutti ja muistutti, että Jumala tiesi etukäteen, mitä tapahtuisi.

Rakkaus Jeesukseen yhdistää

Veli-Pekan mukaan Jumalan siunaama ihminen kuvataan Uudessa testamentissa sellaiseksi, jonka sydän on muuttunut. Näiden ihmisten sydämet ovatkin tehneet täyskäännöksen. Suru Lauran menettämisestä on läsnä, mutta enää ei tarvitse vihata.

Kun aiemmin lentokoneessa arvotti vierustoverin hänen ammattinsa perusteella, nyt olennaista on vain se, onko tämä Jumalan lapsi.

– On harvinaista, että saa aikuisena hyviä ystäviä. Jarkkoa en ole koskaan ajatellut hänen menneisyytensä kautta. Mutta jos en tietäisi omakohtaisesti, mitä Jumala voi tehdä ihmisessä, olisin epäluuloinen, Veli-Pekka kuittaa.

Jarkko Lassilalle ystävyys on vakuuttanut, että ihmisetkin voivat antaa anteeksi jopa murhaajalle.

– Ennen heidän tapaamistaan olin kyyninen ja ajattelin, että ihmiset muistavat aina.

Minna ja Veli-Pekka Joki-Erkkilä arvostavat Jarkon suorapuheisuutta ja tämän kokosydämistä kristillisyyttä, moni kun tyytyy elämään, jossa usko on kuin pääsylippu taivaaseen, joka unohtuu takataskuun.

– Silloin elämä ei muutu. Jumalan tuntemisella ei ole rajaa. Kaikki, mitä löydän hänestä, on hyvää. Haluan oppia tuntemaan häntä koko ajan lisää, sillä hukkasin niin paljon aikaa, Veli-Pekka Joki-Erkkilä päättää.

Piditkö lukemastasi? Saat lisää mielenkiintoisia juttuja, kun tilaat Uuden Tien klikkaamalla alla olevaa kuvaa. Jaa artikkeli myös sosiaalisessa mediassa!