Ei vakaumuksen vapautta hoitohenkilökunnalle

Lähes 70 000 allekirjoitusta kerännyt kansalaisaloite, joka olisi antanut hoitohenkilökunnalle oikeuden kieltäytyä osallistumasta raskaudenkeskeytykseen, kaatui viime viikolla eduskunnassa äänin 136–33. Vain kristillisdemokraattien, perussuomalaisten ja keskustan riveistä tuli sille kannatusta.

On tärkeää huomata, mistä tässä äänestettiin. Kysymys oli, voiko ihminen vetoamalla uskonnolliseen vakaumukseen kieltäytyä osallistumasta syntymättömän lapsen surmaamiseen. Aikaisempina vuosikymmeninä jotkut yrittivät vielä selvitä koko abortti-kysymyksen ytimestä esimerkiksi väittämällä, ettei kyseessä ole lapsi, vaan pelkkää solumassaa. Nykyään tiedon ja tekniikan lisäännyttyä on selvää, että äidin kohdussa todella on lapsi, joka abortissa saa surmansa. Se, että lapsi vielä on kohdun sisäpuolella eikä ulkopuolella, ei muuta tätä tosiasiaa mitenkään.

Abortin vastustamisen perusteet ovat horjumattomat. Kyseessä on ihmislapsi. Sen tappaminen on väärin. Abortille esitettävät perusteet, kuten vammaisuuden mahdollisuus, puhumattakaan sosiaalisista syistä, eivät mitenkään riitä perusteluiksi lapsen surmaamiselle. Ne kertovat äärimmäisen ongelmallisesta asenteesta yhteiskunnan kaikkein heikoimpia kohtaan ja ihmisarvon kunnioituksen puutteesta. Jyväskylän yliopiston kasvatuksen teorian ja tradition professori Tapio Puolimatka osoittaa jouluksi ilmestyneessä kirjassaan Jälkikristillisen maailman kauhut (Perussanoma 2015), mihin tällainen kristinuskon opetuksista vieraantunut ajattelu ja käytäntö on meitä länsimaissa johtamassa.

Sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintö tästä kansalaisaloitteesta painotti, että on tärkeää kunnioittaa työntekijän eettistä tai uskonnollista vakaumusta ja edellytti, että tarvittaessa se voidaan turvata työjärjestelyin. Joka tapauksessa kristityn tulisi aina toimia oikein, Jumalan sanan mukaisesti.

Kirkossa koetellaan toimintavapauden rajoja

Piispa Seppo Häkkisen aloitteesta piispainkokous käsitteli viime viikolla jumalanpalvelusyhteisöjen merkitystä, mahdollisuuksia ja ongelmia kirkossa. Piispainkokous asetti työryhmän selvittämään asiaa. Kysymyksessä on vanha tuttu henkilöseurakuntaongelma, joka ei poistu, vaikka kirkolliskokous on sen etenemisen valitettavasti useaan otteeseen torjunut.

Yksi asian ilmenemismuoto on se, että viime viikonvaihteessa Mikkelin esikoislestadiolaisten rukoushuoneessa vietettiin ehtoollispalvelus, jossa saarnaaja, ehtoollispalveluksen pitäjä ja ehtoollisen jakajat olivat kaikki maallikoita. Ehtoollisliturgian toimitti Mikkelin esikoislestadiolaisten puheenjohtaja Reino Haimilahti. Ehtoollinen oli Suomen oloissa kirkkohistoriallinen.

Maailmanlaajasti ja Pohjoismaissa maallikoiden toimittama ehtoollinen ei kuitenkaan ole tuntematon käytäntö. Norjassa, Tanskassa ja Ruotsissa on joissakin kirkon sisäisissä hengellisessä liikkeissä vietetty, muiden kuin kansankirkon piispojen vihkimien pappien toimittamia ehtoollisia, jo vuosikymmeniä. Jos piispainkokouksen asettama työryhmä ei löydä käytännössä vakaumusta kunnioittavia ja uutta toimintavapautta antavia ratkaisuja kirkkoon, tulemme varmasti myös Suomessa tulevaisuudessa näkemään lisää tämäntapaisia ratkaisuja. Liberaaleilla on jo pitkään ollut toimintavapaus kirkossa (esimerkiksi sateenkaarimessut). Nyt puhutaan konservatiivien toiminnanvapauden rajoista.