Darude avasi sosiaalisessa mediassa vilkkaan keskustelun lasten pelaamisesta
Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen peräänkuuluttaa vanhempien vastuuta.
Kuva: iStockphoto
Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen peräänkuuluttaa vanhempien vastuuta.
Viime viikolla sosiaalisessa mediassa levisi hurjaa vauhtia takavuosien suosikkiartistin Daruden, eli Ville Virtasen kirjoitus lasten ruutuajasta, älypuhelimen käytöstä ja pelien ikärajoista. Siinä Virtanen peräänkuuluttaa vanhempien vastuuta lasten teknologian käytöstä.
Kimmoke kirjoitukseen hänelle tuli ajan kanssa kertyneen tutkimustiedon sekä poikansa kaverien puuttuvista säännöistä. Yhdeksän vuotta täyttävän lapsen monella kaverilla ei tuntunut olevan minkäänlaisia rajoituksia sen paremmin pelien ikärajojen kuin ruutuaikojenkaan suhteen, vaikka tutkimusten mukaan kaikenlainen pelaaminen ei suinkaan ole hyväksi lapsen kehitykselle.
”Koulumatkalla on näytetty muun muassa K16-kauhuelokuvaa, ja poika on sen takia kysellyt tappajaklovneista ja nähnyt painajaisia vähän väliä jo viikkoja. Ilman puhelintakin matkassa puheet liikkuvat kuulemma päähän ampumisessa ja veren lentämisessä, kun kaula katkeaa leffassa, tai zombeissa ja vampyyreissa”, Virtanen kirjoittaa.
Perheneuvoloiden kasvavien potilasmäärien joukossa yksi ryhmä on erityisesti peliriippuvaiset pojat.
Tapauksen johdosta Helsingin Sanomat haastatteli 19.4. lastenpsykiatri Jari Sinkkosta, joka on jo pitkään puhunut vanhempien vastuusta lasten pelaamisen rajoittamisessa. Hän kertoo, että perheneuvoloiden kasvavien potilasmäärien joukossa yksi ryhmä on erityisesti peliriippuvaiset pojat.
Sinkkonen viittaa haastattelussa myös 136-tutkimuksen tieteellisten artikkelien meta-analyysiin, jonka mukaan väkivaltapelien ja väkivaltamielikuvien, empatiakyvyn turtumisen ja väkivaltaisen käyttäytymisen välillä on havaittu yhteys. Se ei ole voimakas, mutta se on kuitenkin olemassa. Sinkkosen mukaan myös lapsen moraalikäsitysten kehittymiseen väkivaltapeleillä on haitallisia vaikutuksia.
Sinkkonen painottaa, että lasten pelaamisen annostelevat vanhemmat.
”Vanhempien pitäisi yhdessä ymmärtää, miten tärkeää on pitää kiinni ikärajoista ja olla myöntymättä lasten toiveisiin”, hän toteaa lehdessä ja korostaa sen keskeisyyttä, että lasten elämässä olisi muutakin kuin pelaaminen.
”Meillä ei ole syytä paniikkiin, mutta meillä on syitä ryhtyä järkevään keskusteluun”, Sinkkonen sanoo.
Keskustelu jatkui lehdessä viikonlopun aikana ja sen yli muun muassa kahden pelikasvattajan haastattelulla. He olivat osin Sinkkosen kanssa samaa mieltä, mutta kritisoivat häntä liian kärjistetyistä puheenvuoroista.
”Hyödynnämme älylaitteiden mahdollisuuksia ja yritämme opettaa lapset välttämään median huonot puolet”
Antinsalon perhe: Mikael 45, Heidi 38, lapset Rebekka 16, Daniel 15, Denali 12 ja Meelika 6.
Ajelimme joulukuussa 2017 Suomesta Espanjaan autolla noin tuhat kilometriä päivässä. Jopa nuorin, Meelika, jaksoi istua takapenkillä hienosti tablettikoneensa ansiosta. Perillä Rebekka latasi kielisovelluksia kännykkäänsä. Näin espanjan sanakirja kulkee aina mukana, ja englannin, ruotsin ja valinnaisvenäjän sanat tarttuvat päähän Duolingo-sovelluksesta, mikä auttaa koulutehtävien kanssa. Meelika oppi lukemaan ja kirjoittamaan itse, kun sai Ekapelistä innon opetella kirjaimet. Pojat pitävät Espanjassa asuessaan yhteyttä suomalaisiin ystäviin päivittäin Snapchatilla ja seuraavat Instagramissa kavereiden menemisiä. Itsekin vaihdan kuulumisia ystävien kanssa WhatsAppilla, Facebookin Messengerissä tai snäpissä.
Ajomatkan aikana kysyin lasten toiveet peliajoista: 15 minuuttia aamulla, jotta saa streakin pysymään (snäpin juttu), ja pimeän tultua tunti nettipelejä, oli poikien toive. Nuorin haluaa käyttää peliajan aamuisin katsoen YouTubesta suomalaisia lastenohjelmia, kun isommat ovat koulussa. Rebekalle tärkeintä on musiikin kuuntelu Spotifysta, WhatsApp puhelut kavereille, raamattusovellukset, Instagram, kuvamuokkaussovellukset ja Pinterestin kuvaideat. Mikael opiskelee verkossa etäluentoja kuunnellen Adobe connect -sovelluksella.
Pidämme yhteyttä myös WhatsAppilla toisiimme. Rebekka laittoi koulusta tänään viestin, että lähettäisin suomen koulun lukujärjestyksestä kuvakaappauksen, jotta voi tehdä tuntisuunnitelman skandinaavisessa koulussa. Ja pyysi luokkakaverilta muistiinpanot muutamista aineista.
Älylaitteet ovat suureksi hyödyksi meidän perheessämme, mutta olemme yrittäneet opettaa lapset käyttämään niitä järkevästi. Aikamme on arvokasta, erityisesti perheen yhteistä aikaa emme halua antaa medialle. Olemme pyrkineet tarjoamaan lapsille kiireettömän lapsuuden. Saavat potkia rauhassa palloa ilman, että täytyy vilkuilla puhelinta koko ajan. He ovat saaneet olla viestitulvalta ja keskeytyksiltä suojassa.
Olemmekin hankkineet lapsille vasta 15-vuotiaana ensimmäisen kännykän. Siihen asti he ovat pärjänneet tabletilla, johon olemme sovitusti jakaneet netin. Pidän 15 ikävuotta sellaisena, että nuori on oppinut meidän arvomaailmamme ja osaa rajata itsensä ulkopuolelle sellaisesta, mikä ei ole hyväksi tai ryöstää liiaksi aikaa. Lapsemme ovat oppineet läsnäolon taidon, mikä monilta nuorilta puuttuu. Toiset räpläävät kännykkää, vaikka vieras olisi kylässä.
Rebekka onkin mielestäni ollut viisas kännykän käyttäjä heti alusta asti. Hän osaa valita harkiten julkaisemansa kuvat, poistaa itsensä turhista viestiketjuista ja rajata aikansa niin, että osaa olla ilman kännykkääkin. Rebekka antaa yöksi puhelimen keittiöön, jottei tule vilkuiltua mahdollisia viestejä. Daniel täyttää juuri 15 vuotta ja on saamassa kännykän. Uskon, että pienellä valvomisella homma toimii hänenkin kanssaan yhtä hienosti.
Joskus vähemmän on enemmän.
Kristinuskoon kuuluu kärsivällisemmän luonteen ja itsehillinnän kehittäminen
Onko kristillisellä uskolla jotain erityistä sanottavaa lasten kasvatukseen ja teknologiaan? Raamatussa nykyajan laitteita ei tietenkään mainita, mutta pienellä pohtimisella Raamattuun pohjautuva kristillinen teologia voi helposti antaa joitain syvällisiä suuntaviivoja myös lasten teknologian käyttöön.
Päällimmäinen asia, joka esimerkiksi useimpiin tablettipeleihin tavalla tai toisella suunnitellaan, on se, että ne saavat pelaajan palaamaan koneen ääreen tai houkuttelevat häntä jatkamaan. Jos peli on hyvin koukuttava, se saa aivoissa aikaan kokemuksia toistuvasta ja nopeasta mielihyvästä. Niitä jahtaava pitkäaikainen pelaaja taas tuottaa pelin tekijöille rahaa.
Rajoitettuna tässä ei ole mitään pahaa, mutta ylenmääräinen pelinautinnon perässä juokseminen on paitsi vahingollista, myös kristillisen etiikan vastainen tilanne. Nimittäin vanhoihin kristillisiin hyveisiin kuuluvat sellaiset asiat kuin usko, toivo ja rakkaus. Rakkaus puolestaan apostoli Paavalin mukaan ”on kärsivällinen” (1. Kor. 13:4), muiden ominaisuuksiensa lisäksi.
Muuallakin Uudessa testamentissa ja vaikkapa vanhan kirkon opetuksissa korostetaan itsehillinnän ja kuuliaisuuden keskeistä roolia kristityn elämässä. Jos ihminen ”vapautetaan” kaikesta valvomisesta ja valvonnasta, vapautuu mellastamaan ensimmäisten joukossa ihmisen syntinen luonto.
Yksi tehokas vastalääke nopeatempoisen digimaailman tulvan säännöstelyyn on lukeminen. Suomessa vierailleen amerikkalaisen luterilaisen kirjallisuuden professori Gene Veithin mukaan (Uusi Tie 3.5.2017) lukeminen kehittää ja ruokkii keskittymiskykyä. Koska kristittyjen odotetaan lukevan Raamattua, uskomme rohkaisee siis jo pelkällä olemassaolollaan tällaiseen kärsivällisyyttä kehittävään, pitkäkestoiseen toimintaan.
Jari Sinkkosen peräänkuuluttamaan keskusteluun kristinuskolla on vuosituhantinen varanto täynnä annettavaa.
Piditkö lukemastasi? Saat lisää mielenkiintoisia juttuja, kun tilaat Uuden Tien klikkaamalla alla olevaa kuvaa. Jaa artikkeli myös sosiaalisessa mediassa!
