Iltalehden autotoimittaja Pentti Rönkkö vaihtoi nuorempana autoa keskimäärin kolme kertaa vuodessa. Hän osti, myi pois ja osti taas. Autot olivat käytettyjä, tietenkin. Rönkön työkaverit nauroivat tuolloin miehen harrastukselle.

– Olen aina tykännyt autoilusta, Pentti Rönkkö virnistää.

Enää Rönkkö ei vaihda autoa niin usein. Sen sijaan autotoimittajana hän testaa uusia autoja lähes viikoittain.

– Minua kiinnostaa ennen kaikkea itse autoilu ja autoon liittyvät asiat, kuten bisnes, elämykset ja visuaa­lisuus. Auto mutterikasana ei niinkään.

Kun harrastuksesta on tullut ammatti, suhtautuu hän kaikkeen autoihin liittyvään toimittajan asenteella. Esimerkiksi autonäyttelyihin ei voi lähteä kirjoittamatta siitä juttua. Rönkön ystäväpiirissä miehen asiantuntemusta myös hyödynnetään säännöllisesti.

Edessä kaksi tietä

Totuttujen sääntöjen kyseenalaistaminen teki Pentti Rönköstä toimittajan.

– Minun täytyy aina tietää, miksi, sillä en näe sääntöjä itseisarvona, hän kertoo.

Uskoakaan Rönkkö ei purematta niellyt. Mies kuvailee nuoruuttaan vauhdikkaaksi, jopa vaaralliseksi ajaksi. Mies erosi kirkosta, koska ei nähnyt mitään syytä kuulua siihen.

Samaan aikaan jokin kristinuskossa veti miestä puoleensa. Hän käveli usein kristillisen kirjakaupan ohi ja nappasi sieltä mukaansa Sana-lehden.

– Päädyin elämässäni sellaiseen tilanteeseen, jossa jouduin valitsemaan, haluanko seurata Jeesusta vai en. Tajusin, etten selviä ilman Jumalaa. Luin paljon kristillisiä kirjoja ja lehtiä, hankin tietoa uskosta ja Jumalasta. Jumala puhutteli minua tuohon aikaan erityisesti.

Eräänä sunnuntaina Rönkkö asteli tietoisesti paikallisseurakunnan jumalanpalvelukseen ja lausui uskontunnustuksen, mitä ei ollut tehnyt vuosiin. Hänelle tuo ääneen lausuttu uskontunnustus merkitsi uskon tunnustamista Jumalalle ja seurakunnalle.

Pieni hetki tavallisessa messussa käänsi hänen elämänsä suunnan. Siitä on aikaa nyt jo kohta 30 vuotta.

Usko luonnollisena osana elämää

Usko on vienyt Pentti Rönkköä moneen mukaan. Hän on ollut esimerkiksi mukana perustamassa Keravalle kristillistä koulua. Hanke poiki myöhemmin vielä kaksi kristillistä päiväkotiakin. Kotiseurakuntansa, Keravan luterilaisen seurakunnan lisäksi Rönkkö on ollut viime vuosina mukana toisten puolesta rukoilua painottavassa Healing Rooms -toiminnassa.

– Olen huomannut, miten tärkeää on oikeasti olla seurakunnassa. Jos jää vain odottamaan, että olisi tarpeeksi hyvä tekemään jotain, saa odottaa aika kauan. Ihminen ei nimittäin tule koskaan valmiiksi. Odotin itsekin jonkin aikaa, että kehittyisin paremmaksi. Katselin heitä, jotka toimivat esirukoilijoina ja mietin, uskaltaisinko minäkin. Olen nähnyt ihmisten parantuvan ja kokeneen Jumalan kosketuksen. On ollut hienoa nähdä Jumalan toimintaa, mutta samalla hämmentävää, koska en itse ole kokenut niin vahvoja tunteita.

Työpaikallaan Rönkkö ei tapaa julistaa, mutta on valmis vastaamaan kysyville uskostaan.

– Uuden testamentin Pietarin kirjeessä lukee, että meidän tulisi olla valmiita vastaamaan, kun meiltä kysytään uskomme perustaa. Monista asioista voidaan kiistellä, mutta ei siitä, mikä minun maailmani on. Se on tunnustus, jota kukaan ei voi kiistää.

Piditkö lukemastasi? Saat lisää mielenkiintoisia juttuja, kun tilaat Uuden Tien klikkaamalla alla olevaa kuvaa. Jaa artikkeli myös sosiaalisessa mediassa!