Armahdettu rikostutkija

Kalle Mäenpäälle iloa ja voimaa tuo perhe, johon kuuluvat vaimo ja Lenni-vauva. Poliisin työn ohella hän on suorittanut teologian ja poliittisen historian opintoja Helsingin yliopistoon. KUVA: MATTI KORHONEN

Poliisin työssä vedetään rajaa pienempien ja isompien rikosten välille. – Jumalan matematiikka on kuitenkin toisenlaista, Kalle Mäenpää sanoo.

Maaliskuisena iltana 2012 Kalle Mäenpää istui kristillisessä tilaisuudessa, jossa kuulijoita kehotettiin pohtimaan suhdettaan Jumalaan. Kalle koki kehotuksen Jumalan kutsuna hänelle. Nyt ja tässä hänen olisi valittava, haluaako hän lähteä seuraamaan Jeesusta ja antaa elämänsä hänelle. Vai jatkaisiko sittenkin elämäänsä entisellä tavalla, Jumalasta välittämättä?

Aiemmin, kuusitoistavuotiaana hän oli tehnyt yhdenlaisen ratkaisun. Vaikka Kalle oli saanut kotoa kristillisen kasvatuksen ja koki voimakasta vetoa uskon­asioihin, toisenlainen elämäntapa veti pidemmän korren.

– Rippikoulukesän jälkeen aloin harjoitella alkoholin käyttöä. Lukioaikana vietin normaalia nuoren miehen elämää. Juhliminen antoi vapautusta ja tuotti mielihyvää. Ajattelin, että menee hyvin, kun minä en häiritse Jumalaa eikä Jumala minua.

Kalle Mäenpää luki rock-elämäkertoja, joista piirtyi esiin viehättävä elämäntapa. Naisseuraa riitti ja alkoholi maistui. Nautintojen tavoittelu täyttikin sydämen tiettyyn pisteeseen asti.

”Olen menossa kohti kadotusta”

Elämänhallintaansa nuori mies ei kuitenkaan missään vaiheessa menettänyt. Armeijan jälkeen hän lähti poliisikouluun, ja sieltä valmistuttuaan 2009 hän pääsi töihin rikostutkintaan Poriin. Opintonsa ja työnsä hän on aina pyrkinyt tekemään hyvin.

Mutta Jumala ei jättänyt rauhaan. Juhliminen alkoi tuntua pinnalliselta, ja uskovien ihmisten esimerkit puhuttelivat. Kallen serkku Hannu Hatanpää, jonka liikemiesura oli vahvassa nousujohteessa, koki hengellisen herätyksen. Hän jätti yhtäkkiä kaiken ja antautui kokonaan Jumalan valtakunnan työlle. Silloin Kalle ajatteli, että ”jotain tässä on”.

– Olen luonteeltani sellainen, että minua ei ole koskaan kiinnostanut väritön, hajuton ja mauton uskonnollisuus. Mutta se puhutteli, kun näin ihmisiä, jotka olivat antautuneet Jeesukselle.

Kalle tuli voimakkaaseen synnintuntoon.

– Jumala tuli niin lähelle, että ymmärsin, kuinka syntinen olen. Tunsin, että tällä tiellä olen menossa kohti kadotusta. Se oli tosi kova kamppailu. Jumala veti puoleensa, mutta myös vastapuoli halusi pitää minusta kiinni. Rupesin lukemaan kristillistä kirjallisuutta ja rukoilin, mutta seurakuntaan en mennyt. Jälkeenpäin kuulin, että minun puolestani oli rukoiltu paljon.

Entinen elämä paljastui tyhjäksi

Lopulta Kalle Mäenpää lähti tuohon maaliskuiseen tilaisuuteen, jossa Jumalan kutsua ei voinut paeta.

– Laitoin kädet ristiin ja rukoilin: ”Anna Jeesus syntini anteeksi ja tule johdattamaan elämääni niin, että pääsen kerran taivaaseen.” Päätin, että vaikka joutuisin luopumaan nautintokeskeisestä elämäntyylistäni ja vaikka ystävät lähtisivät, haluan seurata Jeesusta.

Tuota rukousta seurasi valtava vapauden tunne, kuin kivireppu olisi otettu selästä.

– Se oli vallankumous. Elämäni arvot ja suunta muuttuivat. Tajusin, miten tyhjää elämää olin elänyt.

Asennemuutos

Rikostutkijana Kalle Mäenpää kohtaa monenlaisiin rikoksiin syyllistyneitä. Uskoontulo on kuitenkin muuttanut hänen asennettaan asiakkaita kohtaan.

– Enää ei ollut tarvetta miettiä, onko joku asiakkaani tehnyt suurempia syntejä. Koin, että olin syntisistä suurin ja todella rikkonut Jumalaa vastaan. Mutta olen saanut armon.

Hän kokee, että Jumala on antanut hänelle voimaa rakastaa niitäkin ihmisiä, jotka ovat kuulusteltavina rankoista rikoksista. Aito kiinnostus saa asianosaisen puhumaan helpommin kuulusteluissa.

– Olen saanut myös johdattaa joitain asiakkaistani Jeesuksen yhteyteen. Iloitsen valtavasti siitä, että ihminen, joka on elänyt ihan toisenlaista elämää, kohtaa Jeesuksen, ja me saammekin olla veljiä. Se on jotain ihan uskomatonta.

Linnassakin voi olla vapaa

Rikostutkijana Kalle Mäenpäälle on tärkeää, että kristillinen usko on historiallisesti todistettavissa.

– Minua ovat aina kiinnostaneet todisteet, eivät sadut. Työnikin on selvittää totuutta. Olen ollut kymmenen vuotta rikostutkinnassa, ja sinisilmäisyys on viety kauan aikaa sitten. Mitä enemmän olen saanut Raamattua ja teologiaa tutkia, sitä vakuuttuneempi olen siitä, että Jumalan sana on totta. Esimerkiksi Jeesuksen ylösnousemukselle on olemassa vahvat historialliset todisteet.

Mitä enemmän olen saanut Raamattua ja teologiaa tutkia, sitä vakuuttuneempi olen siitä, että Jumalan sana on totta.

Vaikka poliisin työssä vedetään rajaa pienempien ja isompien rikosten välille, Jumalan matematiikka on toisenlaista.

– Me kaikki olemme samalla viivalla. Me kaikki olemme rikkoneet Jumalaa vastaan ja tarvitsemme Jeesusta. Armon oivaltaminen rikostutkijalle on valtava asia.

Armo ei tee tyhjäksi maallista oikeutta. Esivallan tehtävänä on tuomita ja rangaista rikoksista.

– Mutta se ei tarkoita, etteikö Jumala voisi antaa armoa. Olen saanut nähdä, että samat miehet, jotka ovat linnassa, ovat vapaampia kuin koskaan ennen, kun he ovat kohdanneet Jeesuksen.