Anna ahdistuksesi Jumalalle

Psalmit on varmasti Vanhan testamentin luetuin kirja. Aika nopeasti siihen tutustuessaan huomaa, että psalmit ovat sävyiltään erilaisia. Toisissa kiitetään ja ylistetään. Toisissa tervehditään kansan hallitsijaa. Eräissä valitetaan ja puretaan ahdistusta. Valitus- tai katumuspsalmien joukkoon oli vanhan kirkon aikaan tapana lukea seitsemän psalmia (6, 32, 38, 51, 102, 130 ja 143). Mitä katumuspsalmit puhuvatkaan ahdistuksesta?

1. Ahdistus on konkreettista, jopa fyysistä

Raamattu kuvaa hyvin realistisesti Jumalaan uskovan elämää. Se ei ole pelkkää halleluja-huutoa tai kirkastusvuorikokemusta. Psalmien rukoilija huutaa sydän verellä ja purkaa tuskaansa Jumalalle.

Katumuspsalmeissa ahdistusta kuvataan tehokkaasti, usein hyvin konkreettisin kielikuvin. Tuska tuntuu fyysisesti vartalossa: ”Tuska polttaa luitani kuin tuli.” (Ps. 102:4) ”Sinun nuolesi ovat tunkeutuneet minuun, sinun kätesi on painanut minut maahan. – – Lanteeni ovat tulessa, ruumiissani ei ole tervettä paikkaa.” (Ps. 38:3,8)

Tällaiseen valitukseen on helppo monen raamatunlukijan yhtyä. Valituspsalmit ovat osoitus siitä, että Jumala ei odota meidän kohtaavan vaikeuksia tyyninä ja tunteettomina. Surulle on oma aikansa ja paikkansa. Ja Jumalalle me saamme purkaa sen juuri sellaisena kuin sen koemme.

2. Ahdistus liittyy usein vihollisen kohtaamiseen

Ihminen voi joutua ahdistukseen lukemattomista eri syistä. Eräs yllättävän usein toistuva teema valituspsalmeissa on vihollisen painostuksen tähden koettu ahdistus. Monet psalmeista ovat Daavidin psalmeja, ja Daavidhan tunnetusti kävi sotia, joissa vihollisen pelko oli läsnä. Myös Daavidin oma poika ja kuningas Saul nousivat häntä vastaan, mikä aiheutti Daavidille erityistä tuskaa. ”Minun henkeäni uhataan ja minulle viritetään ansoja. Vihamieheni suunnittelevat pahaa ja syytävät uhkauksiaan. He punovat kavalia juonia kaiken aikaa. – – Minä pyydän: älä anna vihamiesteni iloita, älä anna heidän ilkkua, kun jalkani horjuu!” (Ps. 38:13,17)

Psalmin 102 tilanne on se, että Jerusalem on raunioina, ja psalminkirjoittaja valittaa karua tilaansa – ilmeisesti asuessaan pakkosiirtolaisuudessa vieraassa maassa. Niinpä viholliset eivät luultavasti ole sotajoukkoa, vaan siirtolaisiin vihamielisesti suhtautuvia babylonialaisia. ”Viholliseni pilkkaavat minua päivät pitkät, kirotessaan vihamiehiään he käyttävät minun nimeäni.” (Ps. 102:9)

Vieläkö meillä rauhan ajasta pitkään nauttineilla on vihollisia? Vihollisuuksia voi muodostua suvun keskuuteen, työpaikoille tai jopa perheen keskelle. Aatteet ja ideologiat hyökkäävät toisiaan vastaan erityisen villisti sosiaalisessa mediassa.

Jokaisella on vastassaan myös vihollinen, joka kiusauksillaan houkuttelee syntiin ja uskosta luopumiseen – nimittäin Saatana. Monenlaiset viholliset ahdistavat meitä. Jeesuksen esimerkin mukaisesti meidän tulee luopua kostosta, mutta pelon ja vihan tunteet saamme purkaa Jumalalle. Saamme luottaa, että häneen turvautuva pääsee kerran eroon kaikista vihollisista ja saa levon hänen luonaan.

3. Synti ja syyllisyys aiheuttavat ahdistusta

Ahdistukseen liittyy katumuspsalmeissa myös hyvin oleellisena osana kysymys synnistä ja syyllisyydestä. Kirjoittaja on tullut synnintuntoon ja hän ymmärtää, että jos hän on syyllinen maailmakaikkeuden hallitsijan edessä, hänellä ei ole mitään turvaa koko maailmassa. ”Pahojen tekojeni tähden eivät jäseneni saa rauhaa. Syntieni kuorma käy yli voimieni, se on raskas taakka, raskaampi kuin jaksan kantaa.” (Ps. 38:4–5)

Oman syyllisyyden tunnustaminen ei ole helppoa. Selittelemme omia tekemisiämme usein parhain päin, koska väärässä oleminen tuntuu nöyryyttävältä. Jatkuva omien vikojen ja syntien kieltäminen on kuitenkin psyykeelle raskasta: ”Niin kauan kuin minä vaikenin synnistäni, ruumiini riutui ja kuihtui. Päivät päästään minä huusin tuskassani.” (Ps. 32:3)

Synnin ja syyllisyyden tunnustaminen on kuitenkin mahdollista, kun tietää, että voi saada anteeksiannon ja armahduksen. Tähän katumuspsalmeissakin turvaudutaan: ”Jumala, ole minulle armollinen hyvyydessäsi, pyyhi pois minun syntini suuren laupeutesi tähden. Pese minut puhtaaksi rikoksestani ja anna lankeemukseni anteeksi.” (Ps. 51:3–4)

Psalmista 32 löytyvät syyllisyyteen tehoavat sanat, joita Paavali myöhemmin lainasi selittäessään, mitä on armosta ja uskon kautta saavutettava pelastus. ”Autuas se, jonka pahat teot on annettu anteeksi, jonka synnit on pyyhitty pois. Autuas se ihminen, jolle Herra ei lue viaksi hänen syntiään ja jonka sydämessä ei ole vilppiä.” (Ps. 32:1–2)

4. Jumalalla on valta ottaa ahdistus pois

Jumala on luvannut antaa katuvalle ja Jeesukseen turvautuvalle ihmiselle kaikki synnit anteeksi. Hän on myös luvannut johdattaa omansa perille taivaaseen. Mutta sellaista lupausta meille ei ole annettu, että me pääsisimme tässä elämässä kaikista ahdistuksista vapaiksi.

Jumala on kuitenkin kaikkivaltias, ja hän voi päästää meidät jostain tietystä ahdistuksesta, jos hän niin parhaaksi katsoo. Siksi me emme lakkaa rukoilemasta. Jälleen psalmit antavat esimerkin siitä, että Jumalalle saa suorastaan ruikuttaa omaa surkeaa tilaansa: ”Vastaa minulle, Herra! Vastaa pian, kauan en enää jaksa! Älä kätke minulta kasvojasi, muutoin olen haudan partaalla.” (Ps. 143:7)

Nelivuotias tyttäreni kysyi nukkumaan mennessä, miksi Jumala ei ottanut häneltä yskää edellisenä yönä pois, vaikka niin rukoiltiin. Yritin selittää hänelle käyttäen vertausta joululahjatoiveista. Lapset esittävät aikuisille lahjatoiveita, ja sitten vanhemmat miettivät, olisiko niistä jokin sellainen, jonka he katsoisivat hyväksi antaa. Samalla tavoin Jumala suhtautuu rukouksiimme. Hän antaa meille vain sen, minkä hyväksi näkee.

Lue lisää raamattuopetuksia joka viikko Uusi Tie -lehdestä. Tilaa lehti tästä.