Älkää seuratko harhautuneita paimenia

Kun keskustellaan kirkon tilasta, keskipisteessä ovat usein piispat, papit sekä kirkon ja herätysliikkeiden johtajat. Mitä he ajattelevat ja miten he toimivat? Tämä on tietysti ratkaisevan tärkeää kirkon ja herätysliikkeiden kannalta. Yhtä ratkaisevaa, ellei peräti vielä ratkaisevampaa, on kuitenkin se, mitä itse kirkkokansa ja herätysliikeväki ajattelee ja tekee.

Voisi jopa väittää, että inhimilliseltä kannalta koko kirkon ja sen herätysliikkeiden tulevaisuus on heidän käsissään.

Yksikään kirkon johtaja ei voi johtaa ilman kirkkokansaa, joka suostuu johdettavaksi. Yhtään herätysliikettä ei voi olla olemassa ilman väkeä, joka on toiminnassa mukana ja kantaa oman vastuunsa. Kirkkoa voidaan viedä tiettyyn suuntaan ainoastaan, jos sen jäsenet haluavat mennä siihen suuntaan.

Ajankohtainen avioliitto-kysymys nostaa samalla esille kysymyksen siitä, ketä kristikansa tulee seuraamaan. Ketä he tulevat kuuntelemaan? Kenen palveluksia he tulevat käyttämään? Papeilla on tietysti ihmisten ja Jumalan edessä vastuu siitä, seuraavatko he Raamattua. Mutta myös kirkkokansalla ja herätysliikeväellä on oma vastuunsa. Raamattu ei ainoastaan opeta, että paimenet ovat vastuussa opetuksestaan ja toiminnastaan. Raamatun useiden opetusten mukaan myös seurakuntalaiset ovat vastuussa siitä, etteivät he seuraa väärää opetusta ja esimerkkiä.

Tällä hetkellä jo ainakin 34 pappia Suomen ev. lut. kirkossa on suorittanut kirkon päätösten, ja tietenkin myös Raamatun, vastaisia homoparien siunaamisia tai vihkimisiä. Tällaisessa tilanteessa Raamattuun uskovien seurakuntalaisten vastuu on lakata seuraamasta näiden harhautuneiden paimenten opetusta ja toimintaa. Asia on selkeä: jos ihminen haluaa mennä tiettyyn suuntaan, hän ei voi hypätä kuljettajan kyytiin, joka ilmoittaa ajavansa ja myös lähtee ajamaan päinvastaiseen suuntaan.

Jakautuminen totuuden tähden on paljon parempi vaihtoehto kuin yhtenäisyys luopumuksessa.

Puheet siitä, että homoavioliittojen kannattajien raamatuntulkinta on yhtä hyvin perusteltu kuin vastustajienkin, ovat hämäystä. Raamattu on tässä kysymyksessä hyvin selkeä. Hämäystä on myös puhe siitä, ettei tämä kysymys olisi Raamatussa keskeinen. Opetus aiheesta toistuu monta kertaa. Täyttä harhautusta on myös ajatus siitä, että kristittyjen keskuudessa voisi olla yhtä aikaa voimassa kaksi päinvastaista opetusta avioliitosta. On absurdia uhata, että ne, jotka eivät suostu mukautumaan Raamatusta luopumiseen, hajottavat kirkon. Kirkon hajottavat ne, jotka luopuvat Raamatusta. Jo Vanhassa ja Uudessa testamentissa löytyy varottavia esimerkkejä siitä, miten Jumalan kansa eksyi välillä seuraamaan uskottomia paimenia.

Nähtäväksi jää, mitä kirkkokansa ja herätysliikeväki tekevät. Mukautuvatko he tähän uuteen luopumukseen Raamatusta? Vai etsiytyvätkö he sellaisten paimenten yhteyteen ja toimintaan, jossa Raamatun mukaista avioliittoa pidetään kunniassa?

Tekipä kirkko tulevaisuudessa avioliittoon vihkimisen suhteen minkä päätöksen tahansa, nyt on oikea aika jokaisen – kuuluipa kirkon työntekijöihin tai kirkkokansaan – istua rauhassa alas ja kysyä itseltään: millaiseen kristilliseen toimintaan minä aikani, rahani ja panokseni haluan antaa? Jakautuminen totuuden tähden on paljon parempi vaihtoehto kuin yhtenäisyys luopumuksessa. Meidän jokaisen toiminta arvioidaan, ei ainoastaan tässä ajassa, vaan myös iankaikkisuudessa.

Juttua korjattu 22.9. klo 10:30:

Samaa sukupuolta olevien parien kirkollisista vihkimisistä ja siunaamisista kirjanpitoa pitävällä Aija Pöyrillä on tieto ainakin 34 eri papista, jotka ovat toimittaneet vihkimisiä tai siunaamisia (Tilanne 21.9.). Aiemmin pääkirjoituksessa puhuttiin yli viidestäkymmenestä papista. Vihkimisiä ja siunaamisia on Pöyrin tietojen mukaan maaliskuusta lähtien ollut ainakin 54. Lista ei ole täydellinen, ja Pöyrin mukaan määräksi voi sanoa varmasti jo kuutisenkymmentä.