Aatteen miehiä

Sosialisti Seth Heikkilä ja äärioikeistolainen Elias Simojoki olivat palavasieluisia aatteen miehiä, jotka uskoivat vakaasti asiaansa. Sisällissodan lopputulos teki toisesta voittajan, toisesta häviäjän.

– Ehkä me jälkipolvet voimme pyytää sukujemme puolesta anteeksi, pohtii Pekka Simojoki. Lasse Heikkilän käsikirjoittama Sovinto-musikaali käsittelee Suomen sisällissotaa Heikkilän ja Simojoen esi-isien kautta. Kuva: Pertti Kärki

– Ehkä me jälkipolvet voimme pyytää sukujemme puolesta anteeksi, pohtii Pekka Simojoki. Lasse Heikkilän käsikirjoittama Sovinto-musikaali käsittelee Suomen sisällissotaa Heikkilän ja Simojoen esi-isien kautta. Kuva: Pertti Kärki

Sosialisti Seth Heikkilä ja äärioikeistolainen Elias Simojoki olivat palavasieluisia aatteen miehiä, jotka uskoivat vakaasti asiaansa. Sisällissodan lopputulos teki toisesta voittajan, toisesta häviäjän.

Kirkkaan punainen ja vitivakoinen. Näin voisi kuvata Sovinto-musikaalin päähenkilöitä, Seth Heikkilää ja Elias Simojokea. Tavoite heillä oli sama: oikeudenmukainen ja vapaa isänmaa, mutta lähtökohtien vastakkaisuus heitti heidät äärilaidoille.

”Vaikka molemmat olivat vaikuttamisen virtuooseja, kummaltakin näyttää puuttuneen kyky neuvotella, sovitella ja joustaa”, Sovinto-musikaalin käsikirjoittaja Lasse Heikkilä kirjoittaa.

”Sovinto näyttää meille propagandan, musiikin ja sanan järkyttävän voiman, joka johdattaa ihmisen malttia ja järkeä halveksivaan, pelottavan vahvaan tunnetilaan. Sellaisen valtaamana sivistyneetkin ihmiset tekevät mielettömiä tekoja.”

Vuonna 1918 Suomi ajautui mielettömyyteen, kun pinnan alla kytenyt vihanpito riistäytyi kahakoinnista avoimeen sotaan. Sisällissodassa kuoli lähes 37 000 ihmistä. Heistä noin 19 000 punaista kuoli vankileireillä tai teloitettiin sodan jälkeen. Valkoisia kuoli sodan aikana reilut 5 000.

Vaikka musikaali kuvaa sata vuotta sitten Suomessa riehunutta sisällissotaa ja jakautunutta kansakuntaa sen jälkeen, musikaalin teemat tuntuvat hätkähdyttävän ajankohtaisilta. Se pakottaa miettimään, kenestä nyt rakennetaan vihollista sanan voimalla?

Kadoksissa ollut sukulainen

Seth Heikkilä pulpahti historian hämärästä muusikko Lasse Heikkilän tietoisuuteen kymmenisen vuotta sitten, kun Heikkilän sisko teki sukututkimusta. Suvussa vaikuttajasta oli vaiettu.

Pidettiinkö Seth Heikkilää suvun mustana lampaana?

– Fakta on, että hänet salattiin jälkeläisiltä. Kuvittelisin, että syynä oli suomen kielen pahin haukkumasana: maanpetturi. Hänethän tuomittiin valtionpetoksesta.

Sukututkimus toi jälkipolvien eteen miehen, joka oli perustamassa sosialistista työväenpuoluetta, toimi SDP:n kansanedustajana kolmella eri kaudella ja vastaavana toimittajana Sosialisti, Vapaa sana ja Länsi-Suomen Työmies-lehdissä. Sethin ajatuksiin Lasse Heikkilä tutustui tämän tekstien kautta.

Nouse ylös kummun harjanteelle; näe isänmaasi kauneus! Eikö totta, siinä sydämmelle kuiskaa isiesi uhrous! Nouse oikeutta puoltamaan, turva yhteiskunnan, isänmaan.

Lasse Heikkilän työstäessä Sovinto-musikaalin käsikirjoitusta, hän huomasi, että isän isoisän teksteissä oli paljon samaa kuin Pekka Simojoen sukulaisen, Elias Simojoen puheissa ja saarnoissa. Molemmat olivat kiivaita isänmaan ystäviä, mutta tiukasti omissa poteroissaan.

Luopunut on yliluokka ihanteista, mammonalle suitsuu uhrit sen. Miksi annamme sen vallan seistä, äänetönnä huijausta katsellen. Kansa, lippu ihanteitten nosta, hengen tuskat mammonalle kosta. (Lähde: Työmies 24.12.1897, Seth Heikkilän käyttämä nimimerkki Tepukka)

Kirkkaanpunainen

– Hän uskoi yhteiskuntaan, jossa on kahdeksan tunnin työpäivä, vapaat viikonloput ja hyvinvointi on jaettu tasaisesti kaikille.

Lasse Heikkilä kuvaa esi-isäänsä vihan lietsojaksi, joka masinoi lakkoja Turussa ja oli laatimassa syksyllä 1917 puolueen Me vaadimme -julistusta. Mutta millainen hänen suhteensa oli väkivaltaan tai punaiseen terroriin, ei tiedetä.

– Hän jätti marraskuun puoluekokouksessa ylimääräisen ponnen, jossa haluttiin pidättäytyä kaikesta väkivallasta ja koetettiin saada uudistukset läpi parlamentaarista tietä. Ponnen allekirjoitti neljäkymmentä SDP:n edustajaa.

Seth ymmärsi tuossa vaiheessa, ettei työväestöllä ole mahdollisuuksia ottaa Suomea hallintaan.

– Siellä ei ollut riittävästi oppineita miehiä. Siinä vaiheessa Seth ajatteli, että väkivallasta on pidättäydyttävä.

Kuulustelupöytäkirjojen mukaan Seth Heikkilä pakotettiin ampumisen uhalla Kansanvaltuuskuntaan, joka syrjäytti porvarillisen Svinhuvudin johtaman eduskunnan. Heikkilä toimi Kansanvaltuuskunnassa lyhyen ajan.

– Puolue piti Sethiä vallankumouk­sen petturina, koska he odottivat agitaattorilta osallistumista punakapinaan, mutta siinä vaiheessa hän jäi ulos. Hänet erotettiin Työmies-lehden päätoimittajan tehtävästä keväällä, kapinan aikana.

Sisällissodan päätyttyä valkoisten voittoon Seth Heikkilä tuomittiin maanpetoksesta vankeuteen.

– Hän oli rauhan miehiä tuohon asti, mutta vankilassa hän radikalisoitui. Vapauduttuaan hän alkoi välittömästi perustaa kommunistista puoluetta.

Suomen sosialistisen työväenpuo­lueen puolueen perustavan kokouksen puheenjohtaja, Seth Heikkilä vangittiin uudelleen ja häneltä otettiin pois kansalaisoikeudet.

– Sen jälkeen ei ollut mahdollisuutta äänestää tai saada töitä. Aika alas se hänet ajoi.

Vitivalkoinen

Niin totta kuin minä uskon yhteen suureen Jumalaan, minä uskon yhteen suureen Suomeen ja sen suureen tulevaisuuteen.

Myös muusikko Pekka Simojoen suvusta löytyy mies, josta puhuttiin kuiskaten. Elias Simojoki oli Isänmaallisen kansanliikkeen kansanedustaja 1933–39, joka unelmoi suur-Suomesta. Hän johti myös äärioikeistolaista nuorisojärjestöä Sinimustat ja perusti Akateemisen Karjala-Seuran.

– Kuulin hänestä ensi kertaa opiskeluaikanani asuntolan hoitajalta, joka kysyi, olenko sukua Elias Simojoelle. Hän muisteli olleensa nuorena kuuntelemassa Eliasta ja sanoi, että jos olen puoleksikaan yhtä hyvä puhuja, olen jo loistava.

Pekka Simojoen mukaan tämä körttikodin kasvatti sai jo äidinmaidossa aimo annoksen isänmaan rakkautta.

– Hän oli mukana jo Oulun rähinöissä sisällissodan aikaan. Ilman muuta hän lähti ”ryssää vastaan”, kun koki, että Suomi oli vaarassa. Hän osallistui Tampereen valloitukseen vain 18-vuotiaana rämäpäänä.

Ensimmäisen maailmansodan jälkeisen Tarton rauhan Simojoki koki häpeällisenä ja hän lähti vapauttamaan heimoveljiä puna-armeijan alta kahdesti. Ensimmäiselle Aunuksen reissulleen vuonna 1919 hän karkasi salaa vanhemmiltaan. Silloin hän jäi puna-armeijan vangiksi eräällä sillalla.

– Elias onnistui riistäytymään irti ja hyppäsi sillalta jokeen ja ui pakoon. Hän rukoili, että ”jos Jumala minut tästä pelastat, luen papiksi”.

Ristiriitainen Kiuruveden pappi

Elias Simojoki oli ristiriitainen mies. Kiihkomielisyydessään hän oli valmis punaisten muilutuksiin, tarttumaan aseeseen ja sekaantui Viron äärioikeiston vallankaappausyritykseen. Toisaalta hän oli huumorimies ja pidetty pappi, jota lähdettiin kuulemaan kaukaa.

Elias Simojoesta on kirjoitettu kaksi elämänkertaa, joista viimeisimmässä, Miika Siirosen teoksessa Elias Simojokea kuvataan fasistiksi. Kuvaus kirvelee Pekka Simojokea.

– Millä oikeudella nimitetään fasistiksi miestä, joka oli valmis antamaan housut jalastaan köyhälle työmiehelle?

Hän kertoo tarinan miehen empaattisuudesta. Elias sai usein moitteita Kiuruveden kirkkoherranvirastossa siitä, ettei hän hennonut ottaa toimitusmaksua köyhiltä perheiltä. Kerran kanslisti erityisesti muistutti asiasta ja Elias lupasi ottaa kasteesta sovitun neljäkymmentä markkaa. Nähdessään kastekodin pihan resuisuuden, hän päätteli kodin köyhyyden. Lopulta hän jätti pöydälle neljäkymmentä markkaa.

Talvisodan sytyttyä Elias sai vapautuksen rintamapalveluksesta ikänsä vuoksi. Kun ensimmäiset viestit kaatuneista kiuruveteläisistä saapuivat, pappi kävi polvilleen maahan ja itki ääneen. Hän lähti vapaaehtoisena sotaan.

Tammikuussa 1940 rintamalinjat menivät kahdella puolen Laatokan lahtea. Jäälle oli jäänyt venäläisten haavoittunut hevonen, joka huusi kammottavasti. Jalkaväkirykmentti 39:n pastorina toimineen Eliaksen mukaan mikään luontokappale ei ansaitse sellaista.

– Muiden estelyistä huolimatta hän laittoi sukset jalkaan ja hiihti hevosen luo keskellä kirkasta päivää. Rapsutellen hän puhui hevoselle lempeästi ja lopetti sen. Sitten hän veti sukset jalkaan ja lähti hiihtämään takaisin. Siihen venäläiset ampuivat hänet.

Ennen talvisotaa Kiuruveden kirkko oli palanut. Talvisodan sankarivainajat haudattiin kirkon kivijalkaan, Elias saarnatuolin kohdalle.

”Pyydän SDP:ltä anteeksi”

– Rintamalla Elias oli huomannut, että sosiaalidemokraatit työmiehet taistelevat ja kuolevat Suomen riveissä ihan niin kuin muutkin. Hän päätti pyytää anteeksi SDP:ltä, kun sota loppuu. Hän suunnitteli pitävänsä oikein sosialistiseuratkin. Elias ei ehtinyt, mutta ehkä me jälkipolvet voimme pyytää sukujemme puolesta anteeksi. Silloin vanha saa jäädä vanhaksi, eikä anneta menneen viedä tulevaisuutta, Pekka Simojoki kiteyttää Sovinto-musikaalin edellä.

Yhdessä Lasse Heikkilän kanssa hän teki reissun Turkuun hautausmaalle, missä Seth Heikkilän hauta oli unohdettuna ja ilman muistokilpeä.

– Siskoni sai selville hänen hautapaikkansa Turussa. Lunastin hautapaikan itselleni ja veimme sinne Pekan kanssa vaaleanpunaisen kynttilän kansalaissodan päättymisen vuosipäivänä 15. toukokuuta, Lasse kuvaa.

– Sain kunnian asettaa nimilaatan hänelle, Pekka kertoo.

Vastaava matka tehtiin myös Kiuruvedelle, ja Elias Simojoen haudalla vieraillessaan muusikot veivät sinnekin vaaleanpunaisen kynttilän. Kun valkoinen ja punainen sekoitetaan, tulee vaaleanpunainen.

Siltoja rakentamassa

Tutustuminen omassa suvussa vaiettuun vaikuttajaan on ollut merkityksellistä.

– Huomaan ihailevani kaveria, jolla oli kaikki pelissä, mutta onneksi minun ei tarvitse tehdä sellaisia valintoja kuin hän. Saan kiihkoilla rauhassa Jeesuksesta, Pekka Simojoki pohtii.

Myös Lasse Heikkilä tunnisti itsessään piirteitä, jotka periytyvät ”agitaattori-senaattori-runoilija Seth Heikkilältä”. Ne geenit selittävät luottamustoimien määrää ja halua ottaa kantaa.

– Olen miettinyt, miksi minulla on aina ollut palo yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen, kun perheessäni muilla ei ole sellaista tarvetta.

Punaisen agitaattorin kristitty jälkeläinen näkee suvun kaaressa myös kutsumuksensa.

– Sillan rakentaminen on ollut elämänmittainen missioni erilaisissa tilanteissa. Sovinto-musikaali on erinomainen tilaisuus olla rakentamassa siltaa omana itsenään.

Ennen kuin esirippu sunnuntaina laskeutuu, Tampere-talossa kuullaan Heikkilän ja Simojoen yhdessä säveltämä ja sanoittama laulu, Varjot menneisyyden väistyköön.

Jos astuu tuomiomme voimaan, ei meistä kukaan pystyyn jää. On syyllinen, rikollinen arvostetuinkin ihminen. Jos jotain vois pyyhkiä pois, voitaisiin jatkaa yhdessä matkaa. Aamukaste kun kimaltaa, varjot menneisyyden väistyköön.

Piditkö lukemastasi? Saat lisää mielenkiintoisia juttuja, kun tilaat Uuden Tien klikkaamalla alla olevaa kuvaa. Jaa artikkeli myös sosiaalisessa mediassa!

Lisäksi

Sovinto-musikaali

Tampere-talossa 30. syyskuuta kantaesitettävä Sovinto-musikaali yhdistää musiikkiteatterin, reality-shown ja konsertin aineksia. Teos kuvaa Suomen sisällissotaa hengellisen musiikin säveltäjien Lasse Heikkilän ja Pekka Simojoen sukulaisten Seth Heikkilän (1863–1938) ja Elias Simojoen (1899–1940) kautta. He tempautuivat mukaan sisällissotaan ja sen jälkimaininkeihin.

Teos näyttää, että sisällissodan aikaista jakautumista punaiseen tai valkoiseen kansanosaan ei tarvitse enää pitää yllä, olipa oman suvun historiassa millaisia kytköksiä tahansa.

Musikaali marssittaa lavalle Valkia-ryhmän, Tampereen Työväenyhdistyksen soittokunnan sekä poikakuoro Pirkanpojat.