Ääri-islam ei kukistu asein

Ääri-islamilaisten terroristien vangitsemiset, Isis-järjestön hirmuteot Syyriassa ja Irakissa sekä taistelu radikaalia islamia vastaan ovat olleet viime aikoina uutisten keskipisteessä. Kansainvälisten turvallisuuskysymysten erikoisasiantuntija Katharine Gorka ja kristitty Islam-asiantuntija Patrick Sookhdeo ovat yhdessä toimittaneet tärkeän tietokirjan ”Fighting the Ideological War: Winning Strategies from Communism to Islamism” (Miten käydä ideologista sodankäyntiä: voittokaita strategioita kommunismista islamismiin) Kirjassa Stephen Ulph tekee paljastavia rinnastuksia radikaalin Islamin, natsi-Saksan, fasistisen Italian ja kommunistisen Neuvostoliiton välillä. Hänen mukaansa ne kaikki edustavat ”pakotettua oikeaoppisuutta”. Hänen mukaansa, sekä kommunismi että Islam pyrkivät luomaan valtion, jossa yksilön intressit tulee alistaa valtion intresseille.

Kirjan olennaisin sanoma on, että ääri-islamia vastaan tulisi taistella myös ideologisella tasolla, ei ainoastaan sotilaallisesti. 9/11-terrori-iskun jälkeen varsinkin Yhdysvallat on käynyt väsymätöntä taistelua ääriliikkeitä vastaan, mutta se on ollut pääasiassa sotilaallista puuttumista erilaisiin kriisipesäkkeisiin ja valvonnan ja kontrollin lisäämistä eri tasoilla. Se, mikä kirjan kirjoittajien mukaan loistaa poissaolollaan, on avoin islamismin ideologinen kritiikki ja vastaaminen islamille ideologisesti ja teologisesti.

Tällaisen kritiikin puute on käsittämätöntä, kun ottaa huomioon, miten syvälle islamin oppiin radikaali-islam on juurtunut. Se on myös käsittämätöntä siksi, että syvin ongelma ei ole se, että jotkut pyrkivät väkivaltaisesti saamaan aikaan yhteiskuntajärjestyksen, jossa vallitsee Koraaniin perustuva sharia-laki. Syvin ongelma on, että joku ylipäätään tavoittelee sharia-lain hallitsemaa islamilaista yhteiskuntaa. Tekipä hän sitä väkivalloin tai rauhanomaisin keinoin.

Tämä käy ilmi esimerkiksi yli sadan kansainvälisen muslimioppineen 24.9.2014 julkaisemasta avoimesta kirjeestä Isisin johdolle. Muslimioppineet arvostelevat Isisin toimintaa ja toimintatapoja. Samalla he kuitenkin kannattavat aseellista uskontaistelua sinänsä, puolustavat sharia-lain ankaria rangaistuksia jumalallisesti annettuna ja pitävät kalifaattiin eli kalifin johtamaan islamilaiseen valtioon pyrkimistä sinänsä oikeana. Viimeksi mainittua piti sinänsä hyvänä myös suomalainen johtava imaami Anas Hajjar puhuessaan hiljattain televisiossa. Kaiken kaikkiaan lähes totaalinen kieltäytyminen länsimaissa mistään syvällisemmästä julkisesta islamin käsittelemisestä ja analyysistä kertoo toisaalta länsimaiden omasta moraalis-älyllisestä rappiosta yleensä ja toisaalta niiden irtautumisesta omista kristillisistä juuristaan ja sitä seuranneesta uskontojen lukutaidottomuudesta.

Mitä suomalainen kristitty voi näille asioille tehdä? Rukouksen ja oman uskonsa tuntemisen ja perustelemisen vahvistamisen lisäksi jokaisen kristityn olisi hyvä tietää jotakin islamin perustavista opeista. Tähän tarpeeseen on juuri ilmestynyt mielenkiintoinen, selkeä, helppolukuinen ja maltillinen Martti Ahvenaisen kirja ”Islam Raamatun valossa” (Aikamedia 2014). Tämän kirjan avulla jokainen voi parantaa islamin tuntemustaan ja kykyään käydä rakentavaa keskustelua islaminuskoisen lähimmäisensä kanssa.