Lasten kysymykset Jumalasta ovat luonnollisia

Helsingin Sanomissa 7. helmikuuta julkaistun artikkelin mukaan lasten tekemät Jumala-kysymykset hämmentävät suomalaiskodeissa. Lasten uskonnollinen kasvatus herättää artikkelin mukaan paljon kysymyksiä ja uskontoon liittyvät kysymykset mietityttävät myös maallistuneissa suomalaiskodeissa, vaikka niissä annetaan kristillistä kasvatusta yhä vähemmän.

Lasten uskonnollisten kysymysten ei tulisi hämmentää ketään. Ne ovat täysin luonnollisia. Uusien, kognitiivisen uskontotieteen piirissä tehtyjen tutkimusten mukaan lapset ovat ”synnynnäisiä uskovaisia”. Vaikka kukaan ei kasvattaisi heitä siihen, he tekevät luonnostaan uskonnollisia, Jumalaa koskevia kysymyksiä. Yksi aikamme harhakuvitelma on se, että jos lasten uskonnollinen kasvatus lopetettaisiin ja koulun uskonnonopetus lakkautettaisiin, uskonto häviäisi ja  ihminen lakkaisi olemasta uskonnollinen.

Ihminen ei koskaan lakkaa olemasta uskonnollinen. On täysin luonnotonta, että tälle planeetalle syntyvä ihminen ei koskaan miettisi niin sanottuja perimmäisiä kysymyksiä. Tapio Puolimatka selostaa uudessa kirjassaan ”Viisauden ja tiedon aarteet Kristuksessa” filosofi John Grayn ajattelua. Grayn mukaan aikamme uskonnottomuus on vain näennäistä. Kun nykyihminen torjuu uskonnon, hän päätyy tämän torjunnan vaikutuksesta omaksumaan erilaisia uskonnollisuuden korvikkeita. Nykyihmisen kyvyttömyys tunnistaa oma uskonnollisuutensa johtuu siitä, että hän on torjunut sen pois tietoisuudestaan. Tällaisessa torjunnassa elävä ihminen hämmentyy, kun hänen lapsensa alkaa kysellä Jumalasta.

Hesarin artikkelissa haastatellun Helsingin yliopiston uskontopedagogiikan dosentti Kati Niemelän mukaan ”on tärkeää, että lapsi kasvatetaan ymmärtämään uskontoja. Uskonnon lukutaito on yleissivistystä”. Tämä on totta. Mutta on vielä tärkeämpikin syy ottaa lasten Jumala-kysymykset tosissaan ja huolehtia lapsen terveestä ja totuudenmukaisesta uskonnollisesta kasvatuksesta. Uskonnolliset kysymykset ovat perimmältään totuuskysymyksiä. Kukaan ihminen ei voi väistää niitä loputtomiin. Me kaikki annamme, joko tiedostetusti ja harkitusti tai tiedostamatta ja harkitsematta, jonkinlaiset vastaukset elämän perimmäisiin kysymyksiin. Se kuulu ihmisenä olemiseen.

On mahdotonta olla ihminen ja väistää nämä kysymykset kokonaan. Itse olemassaolo asettaa niitä meille. Meidän luotuisuutemme pakottaa meitä pohtimaan sitä, mistä me olemme tulleet, miksi olemme täällä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeen, millainen Jumala on, kuka minä itse oikein olen ja minkälainen olisi hyvä elämä? Jo filosofi Sokrates tiesi, että ”tutkimaton elämä ei ole elämisen arvoista”. Kaikki nyt ja tulevaisuudessa syntyvät lapset tekevät kysymyksiä Jumalasta.

Ratkaisevaa on se, minkälaisia vastauksia heille tarjotaan. Jumalasta, niin kuin kaikesta muustakin, voi puhua totta tai valhetta. Jokaisella lapsella on oikeus kuulla Jumalasta totuutta eikä pelkkää harhakuvitelmaa.