Mediaa saa ja pitää arvostella

Europarlamentaarikko Jussi Halla-aho kritisoi voimakkaasti mediaa kesällä perussuomalaisten puoluekokouksessa pitämässään puheessaan. Hän sai kuulijoilta raikuvat aplodit. Useat median omat edustajat, jotka osallistuivat puheen jälkeen mediassa käytyyn keskusteluun, puolustivat itseään voimakkaasti. Monissa puolustuspuheenvuoroissa tuli ilmi vanhentunut ja vääräksi osoittautunut näkemys toimittajista objektiivisina tiedonjakajina, jotka tekevät vain työtään, ilman sen kummempia ennakkoasenteita. Ei kuitenkaan ole olemassa mitään…

leif-pkEuroparlamentaarikko Jussi Halla-aho kritisoi voimakkaasti mediaa kesällä perussuomalaisten puoluekokouksessa pitämässään puheessaan. Hän sai kuulijoilta raikuvat aplodit. Useat median omat edustajat, jotka osallistuivat puheen jälkeen mediassa käytyyn keskusteluun, puolustivat itseään voimakkaasti. Monissa puolustuspuheenvuoroissa tuli ilmi vanhentunut ja vääräksi osoittautunut näkemys toimittajista objektiivisina tiedonjakajina, jotka tekevät vain työtään, ilman sen kummempia ennakkoasenteita.

Ei kuitenkaan ole olemassa mitään median puhdasta objektiivisuutta. Niin kuin kaikkien julkisten toimijoiden ja vallankäyttäjien, mediankin pitää säännöllisin välein katsoa peiliin. On ainakin kaksi kysymystä, jotka kaikkien median parissa työskentelevien täytyy jatkuvasti esittää itselleen.

Ensinnäkin, noudatammeko terveen järjen mukaisia journalismin perussääntöjä? Faktojen ja lähteiden tarkistaminen. Asioiden käsitteleminen ja kuvaaminen niin, ettei anneta yksipuolista, puhumattakaan vääristynyttä kuvaa ihmisten näkemyksistä tai tekemisistä. On muistettava myös asianosaisten oikeus tulla kuulluksi ja saada reilu mahdollisuus vastata, kun ihmisten näkemyksiä tai heidän tekemisiään kritisoidaan. Tärkeää on myös ihmisten pitäminen syyttöminä, kunnes heidät todetaan syylliseksi johonkin. Näistä, ja muista journalismin perussäännöistä on pidettävä kiinni.

Kommunikointi mediassa ei ole sen helpompaa kuin muussakaan ihmisten kanssakäymisessä. Kaikki rikkovat joskus mainittuja sääntöjä vastaan. Siksi on tärkeää, että suostutaan oikaisemaan virheitä ja antamaan mahdollisuus palautteeseen. Tällaisista median peruspelisäännöistä voidaan varmaan vielä päästä kohtuulliseen yhteisymmärrykseen. Paljon vaikeammaksi asia käy kun puhutaan todellisista näkemyseroista ja aidoista näkökulmien erilaisuuksista.

Otetaan esimerkki. Ennen taannoista eduskunnan äänestystä oli aivan ilmeistä, että niillä, jotka kannattivat avioliiton säilyttämistä miehen ja naisen välisenä oli todellisia vaikeuksia saada näkemyksiään esille valtamedioissa. Enemmistö medioista ajoi uutta avioliittonäkemystä ”kuin käärmettä pyssyyn”. Viime kuukausina Aito Avioliitto -yhdistyksen syntymisen ja perinteistä avioliittonäkemystä kannattavien kansalaisadressin menestyksen jälkeen, tilanne on ollut paljon parempi. Nyt kesällä aamuteeveetä myöten on annettu tasapuolisesti aikaa myös perinteisen kannan edustajille.

Joskin mainitussa mediassa toimittajilla oli silmiinpistävän valmis oma asenne kysymykseen. Useassa yhteydessä ennen äänestystä käydyissä keskusteluissa samaa sukupuolta olevien avioliittoa kannattaville riitti perusteluna, kun toisti ajatusta ”tasa-arvoisesta avioliittonäkemyksestä”. Nyt kun toinenkin osapuoli on päässyt ääneen, on huomattu, että hekin kannattavat tasa-arvoa, ja kysymys onkin paljon enemmän esimerkiksi lasten hyvinvoinnista ja muista asioista.

Kun on kysymys sellaisista merkittävistä ja ihmisten elämää syvästi koskettavista aiheista kuten etiikka, uskonto, maailmankatsomus ja niin edelleen, todellinen tasapuolisuus, objektiivisuus, ja edes vastakkaisen näkemyksen sympaattinen kuunteleminen, on välillä todella vaikeaa, ellei peräti mahdotonta. Suomessa on kuitenkin se hyvä puoli, että meillä on useita muitakin medioita kuin niin sanotut valtamediat. Jokainen, joka haluaa kuulla myös toisenlaista näkemystä asioista löytää sen, kun hiukan etsii.