Mihin katosivat ilo ja rohkeus?

Ensimmäiset kristityt julistivat ja todistivat rohkeasti Jeesuksesta. Kun evankelista Filippoksen sanoma Kristuksesta otettiin vastaan, koko kaupunkiin syntyi suuri ilo (Ap. t. 8:5–8). Kristinuskon ilosanoma mullisti vähitellen länsimaisen kulttuurin suhtautumisen lapsiin, naisiin, sairaanhoitoon, koulutukseen, kuolemaan ja moneen muuhun asiaan. Evankeliumin ytimessä oli riemu siitä, että usko Jeesukseen avasi oven elävän Jumalan tuntemiseen.
Näin oli myös uskonpuhdistuksen aikaan. Martin Lutherin mukaan Pyhä Henki ei ole skeptikko. Rohkea evankeliumin julistus ja Kristuksen ansioista iloitseminen leimasivat uskonpuhdistuksen kirjoituksia ja julistusta. Evankeliumi on ytimeltään käsittämättömän hyvä uutinen anteeksiantamuksesta, armahduksesta ja uudesta elämästä rakastavan Jumalan yhteydessä.

Hiljattain joku avaruustutkimuksen nykytilaa selostava asiantuntija totesi, että jos saisimme yhteydenoton joltakin toiselta sivilisaatiolta, se mullistaisi koko ihmiskunnan olemassaolon. Varsinainen mullistava uutinen on kuitenkin evankeliumi. Maailmankaikkeuden luoja ja ylläpitäjä on vieraillut luonamme, Jeesus Nasaretilaisen persoonassa. Jumalan voi tuntea ja hänen yhteydessään voi elää, Jeesuksen Kristuksen kautta. Jeesus kantoi Jumalan vihan meidän puolestamme ja sai aikaan sovinnon, Jumalan ja ihmisen välille. Koko maailmankaikkeudessa ei ole mitään muuta nimeä kuin Jeesus Kristus, jossa löytyy pelastus ja yhteys Jumalaan.

Tästä ensimmäiset kristityt, alkukirkko ja uskonpuhdistus todistivat. Myös herätysliikkeiden alkuaikoina julistettiin ja todistettiin Jeesuksesta ja hänen merkityksestään. Vielä 1970-, 80- ja 90-luvulla viidesläisissä piireissä järjestettiin hyvin laajasti seuroja. Niiden pääasiallinen ohjelma olivat uskoon tulleiden ihmisten todistukset siitä, miten he olivat löytäneet Jeesuksen tai miten Jeesus oli löytänyt heidät. Miten evankeliumi oli kirkastunut. Lisäksi todistettiin Jumalan avusta ja johdatuksesta. Nykyään todistuspuheenvuorot ovat merkittävästi vähentyneet.

Herätysliikkeiden alkuaikoina julistus tähtäsi elämänmuutokseen ja pyrki innostamaan ihmisiä seuramaan Jeesusta ja palvelemaan häntä omilla lahjoillaan. Tämä synnytti valtavan määrän lähetysinnostusta ja -kannatusta. Moni lähtikin maailman ääriin.
Virheitä tapahtui, totta kai, sekä julistuksessa että toiminnassa. Virheitä ja ylilyöntejä tapahtuu aina siellä, missä syntisten ihmisten keskuudessa syntyy liikehdintää. Nykyinen laajalle levinnyt mitäänsanomaton julistus, ilon ja rohkeuden puute sekä todistajien harvinaisuus eivät kuitenkaan ole hyvä vaihtoehto.

Herätysliikkeet ja kirkko tarvitsevat heräämistä. Sitä ei kuitenkaan tapahdu, ellei julistus ensin selkene ja terävöidy. Hengellisesti nukuttava julistus synnyttää hengellisesti nukkuvia kuulijoita. Herättävä julistus synnyttää heränneitä kuulijoita.