Lunastuksen salaisuus

Twitterissä käytiin keskustelua kristinuskon moraalikäsityksestä. Totesin, että kristinuskon mukaan meidän tulee rakastaa kaikkia ihmisiä, jopa vihollisia. Eräs keskustelija vastasi, ettei terveellä ihmisellä ole vihollisia.

Jäin ihmettelemään, millaisessa maail­massa hän oikein elää. Eikö hän ole koskaan törmännyt siihen, että jonkun ihmisen kimppuun on käyty epäoikeudenmukaisesti? Onko esimerkiksi koulukiusattu aina ”epäterve” ja siten jollain tavalla syypää kiusatuksi tulemiseen?

Jeesus Nasaretilainen oli terveistä ihmisistä tervein. Se, miten hän opetti ja kohteli toisia, usein kaltoin kohdeltuja ja syrjään joutuneita, herättää kunnioitusta. Ja kuitenkin hän joutui vihamielisen kohtelun alaiseksi. Hänet vaadittiin maaherran eteen ja tuomittiin kuolemaan.

Jeesuksesta saattoi liikkua vääriä huhuja ja ihmiset saattoivat harhaanjohdetusti ajatella, että hän oli uhka yhteiskuntarauhalle. Mutta viime kädessä hänet tapettiin, koska syntiset ihmiset eivät sietäneet häntä. Hänen rakkautensa ja täydellinen pyhyytensä herättivät sivusta seuraajissa ärsyyntymistä, vihaa ja murhanhimoa. Ihmisten synnit ajoivat Jeesuksen ristille.

Elämä tähtäsi kuolemaan

Jeesuksen kuolema ei kuitenkaan ollut mikään vahinko Jeesuksen tai Jumalan kannalta. Jeesuksen elämäntyö ei turhentunut hänen ennenaikaisessa kuolemassaan, vaan päinvastoin: siihen hänen elämäntyönsä tähtäsikin. Jeesus itse sanoi itsestään: ”Eihän Ihmisen Poika tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta.”1

Jeesus puhui lunnaista. Tähän perustuu kristinuskon opetus Jeesuksen kuolemasta lunastustyönä. Lunastus on meille tuttu sana puhuttaessa romuttuneen auton lunastuksesta tai panttivangista maksetun rahasumman yhteydessä.

Raamatussa lunastus liittyy orjuuteen. Orjaksi saattoi joutua esimerkiksi sodan seurauksena, kun voittajat ottivat hävinneitä vihollisia vangeiksi. Orjaksi saattoi joutua myös, jos oli velkaantunut eikä pystynyt maksamaan velkaansa. Tällöin saattoi myydä itsensä orjaksi. Molemmissa tapauksissa vauras sukulainen saattoi kuitenkin ostaa orjan vapaaksi, siis lunastaa hänet.

Taustalla on myös Vanhan testamentin kertomus Israelin kansan orjuudesta Egyptissä. Vanhassa testamentissa Jumalaa kuvataan lunastajana, joka osti kansansa vapaaksi Egyptistä ja johdatti sen omaan maahansa.2

Mitä on vapaus?

Uuden testamentin ja pääsiäisen sanoma on siinä, että Jumala on lunastanut ihmiset vapaiksi. Vapaiksi mistä? Nykyihminen kuvittelee olevansa vapaa, kun kukaan ei estä häntä toteuttamasta omia unelmiaan ja suunnitelmiaan. Jeesus kuitenkin opetti, että ”jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja.”3 Se, joka ei palvele Jumalaa, palvelee siis syntiä. Synti on hänen herransa.

Meidän ihmisten suurin tragedia ei ole se, että me joudumme kärsimään toisten ihmisten tekemistä vääryyksistä eikä se, että jotkut saattavat vainota meitä syyttä. Suurin onnettomuutemme on se, että me olemme luonnostamme synnin orjia ja siten itse Jumalan vihollisia.

Mutta Jumala ei lähesty vihollisiksi asettuneita ihmisiä tuhotakseen, vaan pelastaakseen heidät. Hän lunastaa heidät vapaiksi synnin herruudesta ja ostaa omikseen. Hintana on Jeesuksen veri eli hänen kuolemansa. ”Tiedättehän, ettei teitä ole lunastettu isiltä perimästänne tyhjänpäiväisestä elämästä millään katoavalla tavaralla, hopealla tai kullalla, vaan Kristuksen, tuon virheettömän ja tahrattoman karitsan, kalliilla verellä.”4

Jokainen, joka uskoo Jeesuksen lunastustyöhön, siirtyy synnin vallan alta Jumalan vallan alle. Hänestä tulee Jumalan lapsi. Hän saa olla vapaa, sillä hänellä on Isä, joka rakastaa ja pitää hänestä aina huolen.

RAAMATTUVIITTEET
1. Mark. 10:45
2. 2. Sam. 7:23
3. Joh. 8:34
4. 1. Piet. 1:18–19
5. Joh. 11:25

Jo nyt – ei vielä

Uskonpuhdistaja Martti Luther kirjoittaa Vähässä katekismuksessa kauniisti: ”Hän on lunastanut minut, kadotetun ja tuomitun ihmisen, ostanut omakseen ja voitollaan vapauttanut kaikista synneistä, kuolemasta ja Perkeleen vallasta.”

Järki sanoo vastaan: enhän minä ole päässyt vielä eroon synnistä, vaan huomaan joka päivä rikkovani Jumalan käskyjä vastaan. Tiedän myös eräänä päivänä kuolevani ja ruumiini maatuu. Voiko lunastus siis olla totta?

Useiden Raamatun totuuksien kohdalla ovat totta sanat ”jo nyt – ei vielä”. Jumalan valtakunta on jo puhjennut Kristuksen myötä esiin, mutta vielä emme näe kaiken toteutuneen täydessä voimassa. Vasta taivaassa kaikki on ehjää ja täydellistä.

Tämä koskee myös vapautta synnistä. Tässä ajassa Kristuksen kuolema vapauttaa synnin tuomasta syyllisyydestä. Synnit saadaan anteeksi uskomalla Kristukseen. Synti ei myöskään hallitse herrana sitä, joka on Kristuksen oma. Mutta täysin vapaiksi synnistä me pääsemme vasta taivaassa.

Sama koskee myös vapautta kuolemasta. Vaikka kuolemme eräänä päivänä, me olemme vapaita kuolemanpelosta, sillä tiedämme, että elämämme jatkuu kuoleman jälkeen. Jeesus opettaa myös: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin.”5 Kuolema ei siis ole elämämme päätepiste, vaan siirtymisvaihe ajasta ikuisuuteen. Siitä Jumala on antanut todistuksensa herättämällä Jeesuksen kuolleista.