Yhteinen näky vie eteenpäin
– Vaikka menneeseen ei kannata haikailla, siitä on syytä oppia ja säilyttää sen paras anti, Suomen Raamattuopiston toiminnanjohtaja Timo Junkkaala muistutti viime lauantaina järjestetyssä Kirkkokansan raamattupäivässä Lahdessa.
Raikkaat Viisikielisen laulut, pysäyttävä julistus ja viidennen herätysliikkeen perinnön tarkastelu olivat Kirkkokansan raamattupäivän antia. Viidettä kertaa järjestetty tapahtuma kokosi Lahden Ristinkirkkoon viime lauantaina noin 600 osallistujaa, mikä oli vähemmän kuin järjestäjät odottivat. Teemana oli Tulkoon valtakuntasi.
– Kun rukoilemme ”tulkoon valtakuntasi”, pyydämme ihmistä rakastavan Jumalan tahdon tapahtumista minun elämässäni ja sydämessäni. Eikö meidän tulisi rukoilla, että hyvä Jumala antaisi meille, ei vain mitä me tahdomme, vaan mitä todella tarvitsemme. Ja rukoilla, että Jumala antaisi myös voiman tyytyä siihen, sanoi Keski-Lahden seurakunnan vt. kirkkoherra Miika Hämäläinen avajaispuheessaan.
Hän kertoi, kuinka Jumala voi muuttaa elämän ja otti esimerkin maailman rikkaimmasta miehestä, suuren öljy-yhtiön perustajasta John D. Rockefelleristä. Iäkkääksi eläneellä miehellä oli vaurautta, mutta sisäisesti hän oli monien puutosten köyhdyttämä. Päälle viisikymppisenä miehen elämä kuitenkin uudistui täysin.
– Rockefeller löysi uskon suhteen Jumalaan ja samalla hänen suhteensa rahaan uudistui. Hänen ei tarvinnut enää hajonneiden ihmissuhteiden ja yksinäisyyden hinnalla haalia sitä itselleen. Hänen sydämensä avautui Jumalalle ja hänen tahdolleen, mutta myös lähimmäiselle. Itseensä käpertynyt sielu alkoi nähdä muutkin ja nimenomaan rakkauden silmin. Rockefeller totesi myöhemmin: ”Ei kukaan ole niin köyhä, kuin se, jolla on vain rahaa”.
Perintöä ei tule hylätä
Viidennen herätysliikkeen hengellistä perintöä ja näkyä käsittelivät Suomen Raamattuopiston toiminnanjohtaja Timo Junkkaala ja pääsihteeri Jussi Miettinen Suomen Ev.lut. Opiskelija ja Koululaislähetyksestä. Lahtelainen matemaatikko Simopekka Vänskä kommentoi aihetta. Puheet kirvoittivat myös keskustelua.
Junkkaala nosti esiin viimeaikaisia kannanottoja, joissa viidenteen liikkeeseen pettyneet ovat kritisoineet sitä lakihenkisyydestä ja ahdistavasta uskosta. Junkkaala kehotti näitäkin puheenvuoroja kuuntelemaan.
– Tasapuolisuuden nimissä on toki sanottava, että on paljon niitäkin, joiden kokemukset ovat päinvastaisia. Minä kuulun niihin, joille viides herätysliike on ollut evankeliumin löytymisen paikka ja siksi hyvä ja vapauttava hengellinen koti.
Junkkaala totesi, että vaikka paluuta 60-luvulle ei kannata haikailla, menneestä on syytä oppia ja säilyttää sen paras anti. Perintöä ei tule hylätä tai kieltää.
Junkkaala sanoi Raamattuopiston perustajan, herätysjulistaja Urho Muroman olleen huolissaan siitä, että monet kastetut eivät näytä elävän uskoaan todeksi. Muroma epäili, että kastetta käytetään ihmisten ”nukuttamiseen”. Niinpä hän kehotti kastettuja tekemään parannuksen ja kääntymään.
Voimakasta kääntymisvaatimusta ja kasteen jäämistä taka-alalle on kuitenkin pidetty ongelmana luterilaisen uskonkäsityksen näkökulmasta. Sen mukaan kääntymisvaatimus johtaa siihen, että vanhurskauttamisen katsotaan perustuvan Jumalan ja ihmisen yhteistyöhön. Kun varoitetaan luottamasta kasteen armoon, aletaan turvata esimerkiksi ihmisen omaan ratkaisuun, valintaan tai tekoon.
– Tässä on yksi Muroman perillisten ratkaistavaksi jäänyt kysymys. Miten edellytyksetön armo ja herätysjulistus oikealla tavalla liittyisivät yhteen? Voidaanko siis julistaa evankeliumia uskon syntymiseksi herättävästi niin, että luterilaista uskonnäkemystä ei tarvitse unohtaa eikä kadottaa ihmisiä kunnioittavaa asennetta? Junkkaala kysyi.
Tasapainoisen julistuksen esikuvaksi Junkkaala nosti 1900-luvun alun herättäjän ja lähetystulien sytyttäjän, Frans Hannulan. Tämä julisti sovituksen evankeliumia ja säilytti armollisen rakkauden ihmisiä kohtaan.
– Frans Hannula osasi myös sen, mikä on yleensä ollut heikkoa viidennessä herätysliikkeessä, nimittäin yhdistää luterilaisen kastekäsityksen ja herätyssaarnan. Hän muistutti siitä, että meidät on jo kasteessa otettu Vapahtajan yhteyteen ja kysyi: missä nyt kuljette? Hän kutsui tuhlaajapoikia ja -tyttäriä palaamaan.
Muroman tärkeänä perintönä Junkkaala piti uskollisuutta Raamatun sanalle ja halua julistaa sitä uskon syntymiseksi.
– Jos evankeliumi Jeesuksesta saa hallita, silloin herätys ja ilo, herätys ja sielunhoito pysyvät yhdessä. Silloin ei tarvitse ahdistua eikä pettyä, Junkkaala sanoi.
Herätyksen odotusta ja rukousta
Jussi Miettisen mukaan yhteinen näky motivoi eteenpäin kaikissa olosuhteissa. Hän odottaa ja rukoilee Suomen kansalle uutta herätyksen aikaa. Miettinen arvelee, että kutsumuksen palo on vaihtunut tärkeiden asioiden tekemiseen ilman paloa ja rakenteista on tullut itsetarkoitus.
– Tarvitsemme Pyhän Hengen tulta. Emme voi ottaa herätystä, mutta Herra voi sen antaa. Voimme vaikuttaa siihen, ettemme olisi herätyksen esteenä.
Miettinen muistutti, että uutta viiniä ei lasketa vanhoihin leileihin.
– Mutta jos ei synny uutta viiniä ei ole mitään, mistä tulisi vanhaakaan viiniä, Miettinen sanoi.
Simopekka Vänskän mielestä liikkeen ytimessä on yhteinen tahto seurata Jeesusta. Tähän liittyy Raamatun opettaminen ja opiskeleminen. Hän on kokenut herätysliikkeen avarampana kuin julkisuudessa on esitetty. Siihen on vaikuttanut muun muassa laaja kokemus lähetystyöstä ja ahkera kirkossakäynti.
Kun yleisölle annettiin puheenvuoro, ensimmäisenä mikrofoniin tarttui rovasti Olavi Peltola, viidesläisyyden vaikuttajia jo 1940-luvun lopulta.
Hän muistutti vanhasta näystä rukoilla 100 uutta lähetystyöntekijää ja 100 000 pelastunutta. Hän haastoi kuulijoita muodostamaan esirukouslistan ja rukoilemaan ihmisten puolesta nimeltä mainiten ainakin kerran päivässä.
– ”Ei ole teillä ahdasta meidän sydämessämme, mutta ahdas on teidän oma sydämenne” Peltola kiteytti liikkeen ongelman lainaten Paavalin sanaa.
Raamattupäivän musiikista vastasi Mikko Nikula ja Kyntäjä-yhtye. Tapahtuma päättyi messuun, jossa saarnasi kenttäpiispa Pekka Särkiö.
Järjestäjinä olivat Keski-Lahden seurakunta, Lähetysyhdistys Kylväjä, Kansanlähetys, Suomen Raamattuopiston Säätiö sekä Opiskelija- ja Koululaislähetys. Ensi vuonna tapahtuma pidetään Helsingissä.